Ravintola Sipuli

Viikonloppuna käväisimme Järvenpäässä ja synttärijuhlien ja muiden tapaamisten lomassa saimme extemporeidean mennä myös ravintolaan. Haaveilimme pääsevämme Farangiin, mutta se oli täynnä. Niin oli myös Gaijing ja Social Boulevard. Ilmeisesti Tomi Björck on kuuminta hottia juuri nyt. Hätä ei ollut tämän näköinen, sillä eksyimme Ravintola Sipuliin. Se on se tiilinen ravintola, joka sijaitsee Uspenskin katedraalin kyljessä.

Ihmettelen kovasti, että ravintola oli puolityhjä. Ruoka ja palvelu olivat nimittäin mainioita. Suomalaisia makuja, fine diningia ja Helsingin hintatasoon nähden melko kohtuullisesti hinnoiteltua ruokaa. Kaikenkaikkiaan Sipuli oli positiivinen kokemus, jota voi suositella. Erityisesti jos lauantai-iltana yht`äkkiä yllättäen on tarve päästä ravintolaan.

Me saavuimme ravintolaan hiukan ennen kahdeksaa. Juuri ja juuri siihen, että ehdimme tilaamaan seitsemän ruokalajin menun, joka pitää tilata ennen kyseistä kellon aikaa. Revittelimme ja tilasimme myös viinipaketin päälle. Missään ei erityisemmin mainittu, mitä viinipaketti pitää sisällään, mutta ruokailun edetessä selvisi, että viinejäkin oli seitsemän. Tähän päälle alkuprosecot ja kahvi avec, joten tunnelmasta ei ainakaan ollut pulaa poistuessamme ravintolasta.

Alkuun tuli keittiön tervehdyksenä vuohenjuustomoussea ja punajuurihelmiä. Nälkä oli kova, joten tervehdys toteutti tehtävänsä, sen seurauksena nälkä oli vielä kovempi. Alkuruokia oli kolme ja ne menivät mielestämme hiukan "väärässä" järjestyksessä. Ensimmäisenä pöytään saapui karitsatartar punajuuren ja tryffelimajoneesin kanssa. Se oli järjettömän hyvää. Toisena saimme kuvassa näkyvän hiillostetun lohen, taimenen mädin, kukkakaalihyytelön ja sahramimajoneesin. Minä pidän kalasta melko voimakkaalla suolalla ja tässä se annoksessa se osui nappiin. Kolmantena pöytään saapui herkkutattimuffinssi ja -pyre siianmädillä ja niiden päälle kaadettiin maa-artisokkakeittoa. Oikein hienovaraisia makuja, tykkäsin.

Pääruokia oli kaksi ja niiden välissä oli väliruokana kirpeä tyrnimarjagranite. Ensin meille tarjoiltiin kuhaa eri tavalla valmistettujen kukkakaalien, pinaattipyreen ja kampasimpukkatimbaalin kanssa. Annoksessa mukana oli myös fenkolia, joka on nähtävästi omaan makuuni hiukan liian kitkerä vihannes. Toinen pääruoka oli lihaa. Kuvan annoksessa oli vasikanfilettä, hillottua sipulia, perunaa, häränhäntää ja yrttilunta. Ja se oli hyvää, erityisesti häränhäntä.

Jälkkäriksi saimme juustoja taivaallisen hyvällä porkkana-vanilja-hillokkeella. Aion kokeilla hilloketta myös kotona seuraavan kerran, kun syömme juustoja. Jälkkärijälkkärinä oli appelsiinsuklaakakkua, appelsiinijäätelöä ja pieniä macaronleivoksia, jotka eivät ole sihtautuneet kuvaan (kyseessä voi olla kuvaajan hiukan epätarkka silmä kahdeksannen viinilasin jälkeen).

Aarteet

Minulla ei useinkaan ole hankaluuksia heittää vanhaa pois. Pari kertaa vuodessa perkaan vaatekaappini läpi ja laitan surutta pois vaatteet, joita en ole pitänyt vuoteen ja melko tasaisin väliajoin plärään läpi mappini, kaivelen liinavaatearkun ja koluan keittiönkaapit.

Silti jotkin esineet muodostuvat vaivihkaa säilyttämisen arvoisiksi. Niillä tavaroilla ei tarvitse olla mitään käyttöä (ja usein ei olekaan) ja parhaimmassa tapauksessa niitä ei ole tarkoitettukaan säilytettäväksi, vaan huolettomasti hukattaviksi. Mutta niin vaan käy, että kun jotakin unohtaa laukunpohjalle ja eräänä päivänä löytää sen jonkun, se tuntuukin kovin Tärkeältä.

Matin tekemä lappu. Aina kalenterin välissä.

"Ada, mä halusin tuoda sulle timantteja", sanoi siskoni poika ja kaivoi Turtles-ukon reppuun piilotetut kivet. Säilytän niitä takkini taskussa ja tarkastan aina autonavaimia ottaessani, että kivet ovat tallessa.

Jäi kiusaamaan

Nimittäin tämä. Kävimme tänään asuntonäytöllä, vaikkei meidän ole mikään tarkoitus eikä mitään syytä vaihtaa asuntoa. Ronnala on hyvä, mutta ei tuokaan kovin paha ollut. 

Piha oli valtavan iso. Niin iso, ettei sitä voi kokonaan edes muokata puutarhaksi, vaan osa on pakko jättää puistoksi. Talo oli valtavan iso. Niin iso, ettei meillä ole mitään käyttöä kaikille niille huoneille. Remontti oli(si) valtavan iso. Niin iso, ettei sitä kerralla tehtäisi. 

Ja koko ajan mielessä kuiskii sitten kun remontti ja puutarha olisi valmiina ja jokaiselle huoneelle käyttötarkoitus, niin... Se olisi sellainen loppuelämän talon. Vaikka en tiedä olenko valmis vielä loppuelämään. Ehkä.

Ihan kiva origami-idea

 

Koulutehtävistäni ei tänään ole tullut kertakaikkiaan mitään. Kaupassa sain käytyä ja ruuan juuri ja juuri tehtyä, mutta yhtään oppimistehtäviin liittyvää kirjaa en ole avannut. Olen nimittäin askarrellut. Jostakin syystä sain huippuidean vaihtaa jouluvalot origameihin. Katselin netistä blogeja, joissa suloisen värisistä papereista oli tehty lintuja, jotka roikkuivat milloin katosta ja milloin jostakin täydellisen käkkyräisestä oksasta. Herkkää, kaunista ja helppoa koristelua. Ajattelin. 

Etsin netistä ohjeen kyyhkyseen. Se oli mielestäni kaikista kaunein taiteltu lintu ja täydellinen eteiseen roikkumaan monen värikkään linnun parvena. Ensimmäisen kuvallisen kyyhkysohjeen kanssa takkusin monen aanelosen verran ja lopulta luovutin. "En vaan tajuu näitä ohjeita." Seuraavaksi tartuin kyyhkysorigami-opetusvideoon. No, en tajunnut sitäkään. En edes kahteen kertaan, hidastettuna enkä kuva kuvalta katsottuna. Yritin uutta kuvallista kyyhkysohjetta, mutta en osannut leikata edes ohjeen mukaista kolmiota. Päätin vaihtaa lintua.

Seuraavaksi kokeilin taitella kuvallisen ohjeen mukaan joutsenta. Ei onnistunut. Hain Youtubesta videon, jossa selitettiin vaihe vaiheelta joutsenen taittelu. Sain aikaan joutsenta muistuttavan hikisen paperimöykyn. Jo tämä sai minut iloiseksi.

Voitokkaana tartuin uudelleen kyyhkyseen. Tein kyyhkysen aiemman videon mukaan ja se onnistui jotenkuten. Tein toisen kyyhkysen, mutta enää en osannutkaan taitella sitä. En, vaikka taas katsoin videon kuva kuvalta. Vaihdoin takaisin joutseneen. Muutaman taittelukerran jälkeen olin melko tyytyväinen vesilintuuni. Totesin tosin, ettei sitä oikein voi ripustaa kattoon roikkumaan, koska se ei ole alhaalta päin kovin kaunis. Lopulta päätin kokeilla helpoista origameista helpointa, perhosta, ja se toimi!

Kaiken tämän jälkeen mieleeni heräsi kysymys. Miten ihminen selviää suitsait neljän ruokalajin illallisen valmistamisesta ja villasukan kantapään neulomisesta, mutta ei osaa taitella yhtä helvetin paperia oikein??

Venäläinen viikonloppu

Ruuanlaitossa on erilaisia kaaria. Joskus se on pakkopullaa ja joskus taas hyvin inspiroivaa hommaa. Nyt olen inspiraatiovaiheessa ja kokeilen ilolla uusia reseptejä. Veljeni antoi joululahjaksi venäläisen keittokirjan ja siitä se ajatus sitten lähti...

Lauantaina syötiin blinejä (resepti lopussa). Täytteeksi valikoitui kirjolohenmätiä & smetanaa & punasipulia, suolakurkkua & hunajaa & smetanaa ja savuporohässäkkä, johon tuli ranskankermaa, savuporoleikkelettä, kapriksia ja kevätsipulia.

Jälkkäriksi tuhdille blineille piti saada jotain raikasta. Raikkaan virkaa toimitti tällä kertaa appelsiinimehussa marinoitu hedelmäsalaatti, joka sisälsi mansikoita, ananaskirsikoita ja säilykeaprikoosin siivuja. Kaveriksi vähän jäätelöä.

Sunnuntaina syötiin borssikeittoa, jonka liemen valmistuksen aloitin jo lauantaina blinien paistamisen yhteydessä. Borssikeiton jälkiruuaksi yritin tehdä syrnikkejä, rahkalettuja, mutta muutaman ensimmäisen paistamisen jälkeen lisäsin taikinaan munia ja vehnäjauhoja. Venäläisillä lienee syrnikkien paistaminen hallussa, mutta minulla ei ollut.

Olen tehnyt kaikki elämäni blinit allaolevalla reseptillä. Toki blinien kokonaismäärä taitaa jäädä viidenkymmenen alemmalle puolelle, mutta resepti on silti hyvä. Se on poimittu aikoinaan Hesarista, jossa oli vertailtu eri ravintoloiden reseptejä. Jo edesmenneen ravintola Carman resepti voitti kilpailun. Jos haluat vähemmän happamia blinejä, ala taikinan hapattaminen vasta tekopäivän aamuna. Minulle vähempi happamuus toimi paremmin.

Carman kermaiset blinit (8 isoa bliniä)

Taikinajuuri:

1/2 dl vettä
1 dl kuohukermaa
7 g voita
25 g hiivaa tai 2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 1/4 dl tattarijauhoja
1/4 dl vehnäjauhoja

(halutessasi voit tehdä juuren kaksinkertaisena ja pakastaa puolet)

1. Kiehauta vesi, kerma ja voi. Jäähdytä kädenlämpöiseksi tai n. 42 asteiseksi (riippuen hiivasta). Lisää suola ja hiiva. Siivilöi jauhot seokseen ja sekoita taikinaksi puuhaarukalla.
2. Hapata juurta huoneenlämmössä peiteltynä kangasliinalla tai kelmulla, johon on tehty reikiä, yön yli tai vähintään kuusi tuntia.

Taikina:

4 valkuaista
3 keltuaista
1 1/2 dl vichyä
1 dl vehnäjauhoja
2 dl taikinajuurta (ylläolevasta ohjeesta tulee suurinpiirtein tarvittava määrä)

1. Vaahdota valkuaiset erillisessä kulhossa kovaksi vaahdoksi.
2. Laita toiseen kulhoon keltuaiset ja vichy. Sekoita keltuaisten rakenne rikki.
3. Lisää keltuaisseokseen vehnäjauhot ja taikinajuuri. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
4. Kääntele valkuaiset taikinan joukkoon varovasti.

Paista blinejä kuumalla pannulla reilussa voissa. Jos haluat, voit tehdä ne ennakkoon ja kuumentaa uunissa ennen tarjoilua.

Teetä ja shampanjaa

Matti oli laivalla ja toi oikein kivoja tuliaisia. Tosin osa tuliaisista oli kirjoitettu listalle "Tuo näitä". Esimerkiksi tuo Kusmi-tee. Bongasin teen eräästä blogista ja nuo purkit ovat mielestäni supersöpöjä. Nyt ne nököttävät keittiön tasolla ihastuttamassa. Korkkasimme eilen Anastasia-teen, jonka tuoksuun olisi voinut sukeltaa. Makukin oli ihan kiva.

Viking Grace`llä oli shampanja-viikot (kieltäytydyn edelleen kirjoittamasta samppanja) ja mikäs sen mainiompaa. Pyysin, ettei tällä kertaa tuomisina olisi pullo-jota-ei-raatsi-avata, joten Matti oli ostanut edullisimpien merkkien vintage-versioita ja muutama pienemmän Laurent-Perrier-pullon. Toista maistelimme eilen ja se oli ruuan kanssa ihan varteenotettavaa juotavaa.

ps. kuvassa ei näy valkoinen Toblerone, joka kuuluu meidän huushollissa perus-laivalta-ostettavien-listaan.

pps. kuvan miljöön on rakentanut Matti (mä olen kääntänyt sen vain kameran suuntaiseksi). Lauantaiaamun "mä en kestä"-hetki, kun tuli alakertaan ja tuliaiset oli koottu asetelmaksi keittiön pöydälle.

Orientaatio hommiin

Ennen kaikenlaisten kirjoitusurakoiden aloittamista minun on tehtävä orientaatiotoimenpiteitä, joihin usein liittyy mahdollisimman aivoton toiminta. Yritin aloittaa esseen "Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen vaikutuksista kouluun" (työnimi) kirjoittamista, joten ennakkotoimina makasin vessan lattialla ja otin kuvia kissasta.

Emma ja Inkeri ovat olleet nyt monta yötä putkeen sisällä, koska ulkona on ollut niin kylmä. Meillä pakkasraja kissojen yölliseen ulkoiluun on -20 astetta. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä lämpötila nousi ja kisut pääsivät viimein hiipimään yöhön.

Suuri metsästäjä makaa yöllisten seikkailuiden jälkeen vessan lattialämmityksen huomassa. "It´s been a hard days night and I´ve been working like a dog."

"Ihan tässä katselen talvista maisemaa ja harkitsen menisinkö kymmenen tunnin ulkoilun jälkeen vielä pyörähtämään pihalla. Miten niin nukun seisaaltaan?! Lepuutan vain silmäluomia!"