Sänkyshoppailua

Päättäessämme, että Vee saa oman huoneen Kurkiaurankadulta, jouduimme toteamaan, että meidän makuuhuoneemme on siellä yhdistetty keittiö-olkkari-makkari. Melko mielenkiintoinen kombo, noin niinkuin sisustusmielessä.

Katselimme netistä ja eri liikkeistä montaa eri sänky- ja sohvavaihtoehtoa. Lopulta päädyimme siihen, että ostamme ihan rehellisen sängyn, josta yritämme muodostaa sohvamaista. Tämä siksi, että tiedän, ettemme todellakaan jaksa joka ilta ja aamu pedata sohvasänkyä pois, vaikka mekanismi olisikin kuinka näppärä.

Ensin silmäni osuivat Avaroomin ihaniin sänkyihin, mutta lopulta päädyimme siihen, että niissä budjetti tulee vastaan. Erityisesti siksi, että Lähdesmäellä Unicon jenkkisänky oli puoleen hintaan. Ostimme siis sen, mutta myös Avaroomista jotakin, jolla naamioida sänky sohvamaisemmaksi.

Päiväpeitto, joka pedataan vetoketjulla, alkoi kiinnostaa. Se olisi helppo joka aamu ja ilta käyttää ja sänky pysyisi kuosissaan, vaikka siinä istuttaisiin (=röhnötettäisiin). Niinpä marssimme liikkeen showroomiin Vantaalle viime lauantaina.

Olin jo valinnut kuosin ja hyväksyttänyt sen Matilla, mutta kaupassa aloimmekin jahkailemaan. Artekin Sienna ihastutti ensin, mutta Marimekon Kivet ja Kanteleen kutsu näyttivät paikan päällä hyviltä. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin ostamaan Siennan ja pari metristä pitkää tyynyä ikäänkuin selkänojaksi. Koska keittiön pöytämme on keltainen, valitsimme keltaisen vetoketjun, kuten tässä kuvassa.

Yki Nummi leviää

Ostimme muutama vuosi sitten ihka ensimmäisen design-valaisimen kotiimme. Se oli Yki Nummen Lokki.

Kun Vee sai oman huoneen siirtyi hänen huoneessaan ollut jalkalamppu no, roskiin ja olohuoneen jalkalamppu Veen huoneeseen. Olohuoneeseen piti saada lamppu ja päätimme tehdä taas design-hankinnan.

Jokin Nummen suunnittelussa viehättää, sillä hänen lamppunsa valikoitui myös olkkariin.
Päätimme jo silloin, että jossakin vaiheessa hankimme jalkalampun kanssa samanlaisen pöytävalaisimen. Kun se sitten oli yli satasen alessa, oli aika hankinnan. Nyt työpöydällä seisoo mahtipontisena ja valovoimaisena Kupoli.

Pöytäliina

Viikonloppuna kävimme hakemassa uuden pöytäliinan terassille lämpimien ilmojen innoittamana. Grilli ja muut ruuanlaittovehkeet ovat tosin vielä varastossa, mutta first things first.

Meillä on ollut muutaman vuoden Pentikin liina, joka viime syksynä sai lähtötuomion. Liinan käytännöllisyyden (pinnoite) ja kauneuden (ei-muovi-liina) vuoksi ostin taas saman putiikin pöytäliinan.

Tällä kertaa päädyin Lupiini-kuosiin. Se oli ehdottomasti ihanin. Kysyin muodon vuoksi myös Matin mielipidettä asiaan ja hänkin kannatti Lupiinia. Se se sitten oli. Saatan hankkia kesemmällä samaa kuosia tyynyt terassin sohvalle. Se hankinta tosin on hyvin keliriippuvainen. Jos kesä on samanlainen kuin viime vuonna, tyydyn vain pöytäliinaan.

Kirppislöytöjä

En ole koskaan ollut mikään suuri kirppisten kiertäjä. Käytetyt huonekalut olen kuitenkin aina ottanut ilomielin vastaan ja jossakin kohdassa keittiön pöytä taisi olla kodissani ainut asia, joka oli hankittu uutena.

Nyt olen kuitenkin innostunut kirppistelystä. Osasyynä tähän on Veen vaatetilanne. Kirpparit ovat ainakin täällä päin pullollaan erittäin hyväkuntoisia lasten vaatteita, joten niitä on varsin mukava ostella. Olen muutaman viikon sisällä hankkinut Veelle Reiman välikauteen tarkoitettuja kevyttoppahaalareita kaksi kappalein yhteishintaan 15 euroa. Varsin kohtuullista, erityisesti koska ne lienevät käytössä vain tämän parisen kylmempää kevättalven kuukautta (ja varmaan juhannuksena).

Vaatteiden ohessa silmä osuu kaikkeen muuhunkin. Bongasimme Matin kanssa Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelemia Kirsikka-jälkkärikulhoja. Ensin kuusi kappaletta, sitten viisi ja sitten... Nyt niitä on nurkissa kahdeksantoista. Oho!

Lisäksi (erityisesti äidille ja isälle) löysin Tailio Design Finlandin sinisen puulautasen. Yritys on jo mennyt konkurssiin, mutta on tunnetuin Antti Nurmesniemen heille suunnittelemasta Sauna-jakkarasta. Veikkaanpa, ettei vitonen ollut puulautasesta yhtään liikaa.

Liikunnan iloa xl-vaatteista

Ostin elämäni ensimmäistä kertaa urheiluvaattteita. Yli kolmikymppisenä!

Okei, en laske teini-iän ratsastusvaatteita tai ulkoiluvaatteita tässä urheiluvaatteiksi, vaan puhun ihan jumppa-jumppavaatteista. Kun tulin alakertaan ja kysyin Matin mielipidettä vaatteista, alkoi hän nauraa. (Jep, että kiitos vaan...) Syy oli, ettei hän ole koskaan nähnyt minua vastaavanlaisissa vaatteissa.

Kengät: Bagheer
Trikoot: Ellos

Tämä ei kerro kuitenkaan siitä, ettenkö olisi liikuntaa harrastanut. Olen Ilmajoella asumisen aikana ehtinyt käydä kahdessa eri jumpassa, uimajumpassa, bollywood-tanssissa, uimassa, lenkillä, joogassa, salilla ja äiti-lapsijumpassa. Minulla on käytännössä koko ajan ollut jokin liikuntaharrastus tai kaksi. Ja jumppavaatteina legginssit ja joku kaapista löytynyt paita.

Olen mieltänyt, etten ole liikunnallinen ja siksi en tarvitse liikuntavaatteita. Nyt päätin, että jos liikkuu viikottain edes kerran, siihen olisi syytä varata kivat vaatteet. Ja niinpä sitten ostin ne. Ja voi pojat, motivaatio lisääntyi kympillä, kun hain paketin postista. Heti piti päästä jumpalle.

Samana päivänä näin mainostoimiston tekemän videon, joka pyrki kumoamaan niitä ennakkoluuloja, miksei xl-naisten pitäisi harrastaa joogaa. Olin puulla päähän lyöty. Siis minun ei olisi pitänyt harrastaa joogaa? Syinä olivat mm. lihavat naiset eivät ole elegantteja, he eivät taivu samoihin asentoihin kuin hoikat ja he hikoilevat. Siis mitä v..tua?

       Mintunvärinen toppi: Ellos
Musta toppi: KappAhl

Lopputulemana tässä varsin epäonnistuneessa videossa oli, että lihavakin ihminen taipuu kauniisiin asanoihin elegantein ja hallituin liikkein hikoilematta. Mutta entäpä jos ei? Äiti-lapsi-jumpassa hikoilin maanantaina jo alkuveryttelyjen jälkeen niin, että jumppapatjalle tippui pisaroita, en jaksanut tehdä kaikkia vatsalihasliikkeitä enkä to-del-la-kaan näyttänyt elegantilta tehdessäni viimeisiä kyykkyjä Vee sylissä hampaita yhteen puristaen. Ja vaikka olisinkin, niin entäs sitten?

Liikunnan tarkoitus ei liene, että sitä tehdessään näyttää hyvältä eikä hikoile. Silloin se ei ole liikuntaa eikä kunto sitä tehdessä kasva. Enkä edes aloita siitä, että ehkä olisi erityisen hyvä, jos nimenomaan ylipainoiset ihmiset liikkuisivat... Ja sitä paitsi se on paikkapaikoin oikeasti kivaa. Kun synnytyksen jälkeen ensimmäistä kertaa liikuin itseni hikeen, minua alkoi itkettää. Niin ihanaa se oli.

Satokaudella

Hankin viime viikolla itselleni satokausikalenterin. Sellaisen taskuversion, sillä design ei opuksessa ollut minun makuuni seinälläolonkestävä. Sisältö on kuitenkin täyttä timanttia. Mikä muu kuin hedelmät ja kasvikset on yhtä aikaa huippuhyvää ja halpaa?

Ajattelin nyt uuden vuoden alkaessa aktivoitua sesonkiajatteluun. Pohdin, että voisin blogata ainakin joka kuukausi sesonkihedelmästä tai -vihanneksesta reseptin. Bongailin Satokausikalenterista jo uusia tuttavuuksia, mm. annoonan, mutta lupaan myös kehitellä vanhoista tutuista jotakin uutta.

Tällä viikolla eräs vanha tuttu taipuu hiukan uudenlaiseen kuosiin. Siitä lisää keskiviikkona.

In bed with Aleksanteri

Valoa, valoa huutaa mieli! Valjastin myös sängyn valaisemaan apunani Aleksanterit.

Vallilan pussilakanasetti saapui postissa viime viikolla ja samantein saivat vanhat lakanat lähteä keltaisen tieltä. Voiko yksikään joulukuun aamu olla enää pimeä ja harmaa näissä lakanoissa? Siis rakastan.

Joulukaupoilla

Ilmajoelle on avattu uusi popup-kauppa. Vaikka kukaan tuskin kutsuu sitä täällä popup-kaupaksi. Kysymyksessä on Ilmajoen joulukauppa, joka on auki jouluun saakka.

Kävin siellä tällä viikolla ja kauppa oli tosi kiva. Siellä on myynnissä erinäisten käsintekijöiden tavaroita, sukista koruihin ja vanhoista arkuista lusikkaleipiin. Kaikenlaista ihanaa hypisteltävää siis.

Olin alkuviikosta ajatellut haluavani Veen rattaisiin talveksi lampaantaljan ja joulukaupasta se sitten löytyikin. Talja on Lakeuden Highland-tilan tuotantoa, lehmien lisäksi he kasvattavat lampaita.

Vee sujahti rattaisiin innoissaan ja näytti kelluvan pehmeässä pilvessä taljan päällä köllötellessä.

ps. kuvat lavastattu, tavallisesti puen lapseni ulos mennessä.
pps. sukat ovat makkaralla, koska Vee on havainnut omistavansa jalat

Vitsit mikä tyyppi

Pyyhkeiden lisäksi mukaamme tarttui Lapuan kankureilta tämä kaveri.

Kaveri hankittiin Veelle ja sen nimi on Tyyppi. Haaveilen, että se pääsee pian Veen omaan huoneeseen Herra Aurinkoisen ja Pilven kanssa sohvalle pötköttelemään. Vielä Vee on liian pieni nukkumaan yksin, mutta ehkäpä kohta...

Yllätyspyyhkeet

Kävimme viikonloppuna Matin ja Veen kanssa Lapualla. Kiersimme Jokilaakson matkailupuutarhan, kahvittelimme kahvila Aarlassa (taivaallisen hyvät lusikkaleivät) ja piipahdimme Vanhassa Paukussa, jossa sijaitsee Lapuan kankureitten myymälä.

Lapuan kankurit valmistaa pääasiassa pellava- ja villatuotteita ja heidän designinsa on, verrattuna moneen muuhun samoista materiaaleista tuotteita valmistavaan, minun makuuni tarpeeksi moderni. Värit vaihtelevat vahvoista pastillisiin ja tuotteet ovat laadukkaita.

Meillä ei varsinaisesti ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta sitten näin nämä jättipyyhkeet ja olin myyty. Pidän pitkistä pyyhkeistä, mutta usein ne ovat makuuni liian painavia. Nämä pyyhkeet oli valmistettu pellava-puuvilla-tencel-sekoitteesta ja ne olivat ihanan kevyet. Pellava on usein melko kovaa, mutta sekoite muodostaa pyyhkeistä pehmeät jo ennen ensimmäistäkään pesua. Koska värit olivat tarpeeksi hempeät meidän kylpyhuoneeseen, poimin pyyhkeet matkaan.

Vitriinit

Olen aina ollut hiukan pulassa korujeni säilytyksen kanssa. Aiemmin olen hankkinut lähinnä rihkamakoruja, jotka on voinut sulloa sekaisen korurasian pohjalle tai laittaa roikkumaan vessan naulaan. Jos jokin koru on mennyt rikki tai kadonnut ei se ole kovin kauan harmittanut.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen saanut arvokkaita koruja. Pyrin käyttämään niitä myös arkena, mutta ne tuppaavat helposti jäämään laatikkoon, jossa niitä säilytän. En kuitenkaan ole löytänyt kaunista korurasiaa, johon laittaisin ihanat koruni.

Olen pyöritellyt käsissäni Iittalan Vitriini-sarjan rasioita, mutta mielestäni ne ovat olleet liian kalliita ostettavaksi. Nyt kuitenkin päätin, että kauniit koruni ansaitsevat myös kauniit rasiat. Asiaa auttoi MyIittala-etu ja Outletista löytämäni lähes 40 e alennuksella ollut Vitriini-rasia. Nyt minulla on rasioita kolme. 

Olen laittanut niihin Matilta saamani korvakorut ja sormukset. Rasiat näyttävät kauniilta valon osuessa niihin ja koruni kuultavat läpi niistä muistuttaen olemassaolostaan. Tällä viikolla olenkin käyttänyt uusimpia korvakorujani joka päivä. Rasioissa on myös visuaalisuuden lisäksi yksi positiivinen puoli. Niiden sulkeminen kuulostaa ihanalta.

Vikaostoksilla

Jotakin kummaa on tapahtunut. Vaatekaappiini on hiipinyt salakavalasti kaksi väriä, joita en ole juuri koskaan käyttänyt. Ne ovat sininen ja valkoinen.

Sininen ei minulle erityisen hyvin sovi, mutta nyt olen bongannut muutamankin kivan sinisen mekon, joita olen väristä huolimatta käyttänyt. Mekon malli on nimittäin ollut juuri sopiva.

Valkoinen taas on ollut lempivärejäni sisustuksessa, mutta itseni päällä se on ollut turmiollinen. Jostakin syystä nyt, kun sotken itse itseäni ja vauva sotkee minua vielä siihen päälle olen päättänyt, että valkoinen on tämän kesän väri. Niinpä tein elämäni vikaostoksen. Valkoiset kangaskengät.

Hirvittävän epäkäytännölliset, mutta ostinkin ne vain mielikuvan takia. Siinä viiletän huolettomana pitkin Kööpenhaminan katuja valkoisissa kangaskengissäni ja piipahdan välillä kahvilaan istumaan. Kenkien ei siis tarvitse kestää kauniina kuin ensi viikkoon. Reissun jälkeen ne voidaan alentaa puutarhakengiksi.

Valkoinen puuvillapaita

Noniin, tässä nyt niitä vaatteita. Tai oikeammin vaate.

Ostin kesän alussa itselleni valkoisen puuvillapaidan, jossa on sinisiä paisley-kuvioita. Olen aika arka käyttämään valkoisia vaatteita, koska olen aika sottapytty. Paisleypaidankin sotkin voikukkaan. Sain siitä kuitenkin syyn tilata uuden puuvillapaidan. Pitkän etsintäkierroksen jälkeen löysin Elloksen aleista paitoja kaksin kappalein. Leikkaus on molemmissa paidoissa sama, mutta toinen paita on kuvan paitaa simppelimpi ja puhtaamman valkoinen. 

Paidat ovat ihania ja niitä on nyt kylmänä kesänä kiva käyttää. Tulee edes hiukan kesäfiilistä valkoisen värin muassa. Ehkä opin näiden paitojen myötä siistiksi. Ehkä.

jk. kaksi tuntia kuvien oton jälkeen paita lähti pesuun hihassaan multarantu ja olkapäillään puklua.

Markkinoilla

Ja kun kerran ääneen sanoin (eli kirjoitin) blaahista, oli viikonloppu täynnä puuhaa. Lauantaina olimme Tampereella ja sunnuntaina Ilmajoen Särkyneen sillan markkinoilla. Molempina päivinä ehdin tuhlata myös kiitettävästi rahaa.

Tampereella emme shoppailleet, mutta ennen sinne lähtöä ehdin tilata täältä yhdeksän (oho!) uutta pionia. Särkyneen sillan markkinoilla rahaa kului vähintäänkin yhtä paljon kuin pioniostoksilla. Markkinat ovat siitä kivat, että siellä on pääasiassa kotimaisia tuotteita, joista iso osa on käsitöitä. Metrilaku- ja krääsämyyjiä ei markkinoilta löydy. Siksipä sieltä tarttuikin käteen kaikenlaista.

Meillä meni edellinen puinen voiveitsi rikki jonkin aikaa sitten. En oikein tiedä kuinka ronskisti yritin voidella, koska veitsi halkesi kahtia. Nyt kuitenkin löysimme sekä voiveitsen että hienon voirasian. Ari Markkolan tyylikäs valkoinen Voikku-voirasia laminoidulla mustalla kannella on  mielestäni hyvin artekmaista designia ja hintakaan ei päätä huimannut: voiveitsen kanssa 23 e.

Ihan itselleni hankin Mariel Designin korvikset, joissa on pikkuriikkiset kuivatut kasvit korun sisällä. Myynnissä oli myös erilaisia karkkikoruja, mutta jostakin syystä koruissa olen vakavamielinen ja haluan niiden olevan melko tyylikkäitä. Sulkaprintti on ilmajokisen taiteilijan, jonka nimeä en muista, mutta joka on ollut samassa jumpparyhmässä kanssani. Aion kehystää sulat portaikon seinälle.

Vauva Veen sängyn yläpuolelle ostimme Reetta Isotupa-Siltasen printeistä tehtyjä kortteja, joita myi lahjatavarakauppa Joutomaan koju. Itse liike sijaitsee Turussa, mutta tuotteita voi ostaa myös netistä. Minua viehättää paljon tällainen kollaasimaisuus ja itseasiassa olen joskus saanut saman taiteilijan tekemän kortin synttärilahjaksi veljeni tyttöystävältä ja se on kehyksissä vierahuoneessamme. Nyt vauva Vee saa ihailla näitä, en tosin vielä tiedä laitanko seinälle kissoja vai kettuja.

Vauva Vee sai muutakin, nimittäin supersöpöt kissapökät. Valitettavasti en painanut mieleeni keneltä nämä ostin, mutta sama vanhempi nainen on ollut muillakin markkinoilla täällä Etelä-Pohjanmaalla ja epäilen hänen olevan täkäläisiä. Valitettavasti näitä ei voi siis välttämättä ostaa muualta kuin täältä. Toisaalta se tekee housuista vielä uniikimmat ja hienommat. Tykkään näistä niin kympillä!

Magnolia eteisessä

Rakastuin interrail-reissullamme magnolioihin, jotka kukkivat Pariisin Jardin des Plantes-puistossa. Tiedän, että Etelä-Suomessa ne menestyvät puutarhoissa jo varsin yleisesti ja jotkut onnekkaat Keski-Suomessakin saavat ne hyvällä talvisuojauksella selviämään. Meillä magnolioista on kuitenkin turha haaveilla.

Paitsi että, korvikkeisiin voi aina tyytyä. Eteisen matto on meillä kovalla kulutuksella, sillä sillä kävellään varsin usein kengät jalassa. Entinen matto alkoi olla melko ryöhnäisen näköinen, joten päätin vaihtaa sen. Kun törmäsin Vallilan mattomallistossa Magnolia-nimiseen mattoon, oli etsintä ohi. Matto kotiutui eteiseen hyvin ja saattelee hauskalla tavalla keittiöön, jossa sielläkin kukkivat valkeat kukat sinisellä taustalla tapetissa.

Puutarhatakki

En varsinaisesti hankkinut itselleni puutarhatakkia, mutta uusi ohut parkani muodostui sellaiseksi. Ensinnäkin, sen kukkakuosi sopii puutarhaan hyvin ja toisekseen värimaailma ei pistä pahakseen muutamasta multa- tai ruohotahrasta. Ne eivät kaiken kukerruksen takaa näy mihinkään ja likaisella takilla kehtaa piipahtaa lähikaupassa. Takki pitää tuulta kohtuullisen hyvin ja ohut kangas takaa sen, ettei takilla tule hiki.

Hankin takin englantilaisesta Simplybe Euro-verkkokaupasta, jossa koot alkavat 42 (brittikokojen suomennos täällä). Toimitus oli nopea ja hinta-laatu-suhde ainakin takkini osalta erinomainen. Parkani maksoi nelisen kymppiä. Brittivaatteissa on myös mukana hulluttelua, jota ei ehkä pohjoismaisista vaatteista löydä. Suomen kesässä kuitenkin tarvitsee valitettavan paljon takkia, joten on huippua, että takki on kukkaisen kesäinen.

Mainoksen uhri

Minulla on ollut postilaatikossa jo vuosikausia "Ei mainoksia"-lappu. En ole kokenut mitään tarvetta saada yhtä sun toista lippulappusta postiluukustani, koskapa harvoin riennän alennusten perässä mihinkään. Kuten jo edellisestä Hullujen päivien postauksesta voi hienovaraisesti päätellä, olen alkanut pyörtää kantaani. Postilaatikkoon en edelleenkään mainoksia halua, mutta sähköpostiin tullessa ne ovat ihan ok. Varsinkin jos koskevat liikkeitä, joissa tykkään muutenkin asioida.

Jokin aika sitten sain sähköpostiini Pentikin alennusmyyntien mainoksen ja selasin nopeasti läpi, mitä verkkokaupasta löytyi. Tarkoituksenani oli katsoa, josko löytäisin jouluna ostamiini tabletteihin hiukan täydennysvarastoa, mutta niitä ei tarjouksista löytynyt.

Jotakin muuta kyllä löytyi. Nimittäin uusi päiväpeitto. Nähdessäni sen totesin, että se on melkein samaa sarjaa makuuhuoneen maton kanssa ja olisi vallan loistava värin tuoja edellisen valjun beigen päiväpeiton tilalle. Aiempi päiväpeittomme on ollut myös kevyttä materiaalia, joka on pedatessa kiva, mutta sängyllä makoillessa huono, koska se menee makkaralle heti kun kääntää kylkeä. Pentikin päiväpeitto on tikattua puuvillaa, eli se pysyy hyvin paikoillaan, vaikka kylkeä kääntäisi toisenkin kerran. Alennuksen ollessa 50 e, tilasin peiton.

Olen päiväpeittoon tosi tyytyväinen. Se on raikas, keväinen ja ihanan värikäs. Nyt kun olemme laittaneet vauva-asiat valmiiksi makkariin, sitoo päiväpeiton yltäkylläinen värimaailma pilvikuvioisen hoitotason ja vauvan siilipäiväpeiton hyvin yhteen hassuksi sekamelskaiseksi kokonaisuudeksi. Pidän siitä tosi paljon.

Vinkkejä

Vietin muutaman päivän sairaalassa kotiutuen eilen. Koskapa kotiuduin vielä aivan yksin, oli minulla aikaa sängyssä maatessani tehdä kaikkea turhanpäiväistä. Onneksi Matti toi kotoa erinäisiä tavaroita, joiden kanssa aika ei käynyt ihan niin pitkäksi.

Ipad (on muuten ehdoton tällaisille reissuille, kuulokkeet mukaan) viihdytti eri sarjojen muodossa ja löysinkin Yleltä alkaneen uuden, kivan puutarhaohjelman. Rakkaudesta puutarhaan-sarjassa yhdistetään traagiset tarinat & hyväntekeväisyys & muodonmuutos yhteen sillisalaattiin. Taustalla on siis yhden henkilön jokin koskettava elämänvaihe ja hänen läheisensä ovat saaneet ilmoittaa hänet puutarhan muodonmuutokseen. Koska ohjelma on brittiläinen, ei se ole liian imelä, kuten esim. jenkkiläinen Hurja remontti (jota ei vain pysty katsomaan). Sydämeni sykkii erityisesti brittiläisille puutarhoille, ne ovat minun makuuni. Ohjelma löytyy myös Yle Areenasta.

Lisäksi selasin Hullujen päivien esitteen kannesta kanteen. Keskiviikolta löytyivät omasta mielestäni parhaat tarjoukset. Joudun ehkä itsekin käymään Seinäjoella, koska käyttämäni Sensain 38 c- ripsiväri on alennuksessa, ei tosin kovin suuressa. Tosin toinenkin tuote saanee minut lähtemään auton rattiin keskiviikkona. Voin suositella kaikille herkkäkainaloisille kesää varten superpitävää deodoranttia. Biothermin Deo Pure Invisible näyttää olevan hyvässä tarjouksessa (nyt 16,90 e,  ovh. n. 24 e). Akateemisessa kirjakaupassa osui silmääni Emmi Itärannan superihana Teemestarin kirja. Jos siis olette Akateemisen kirjakaupan liepeillä keskiviikkona käykää poimimassa se pois kympillä. Kirja on seitsemänsataa kertaa sen arvoinen, yksi ihastuttavimmista, jonka olen viime vuosina lukenut.

Matti muuten huomautti, että Hullujen päivien tarjouksessa oleva Appletv maksoi saman verran Iliikkeessä, mitä se on Stockan tarjouksessa, joten sen tarjouksen perässä ei kannata stressata. Ja lisäksi mies huokaili kaihoisana keskiviikon Herkun ranskalaisen tuoreen, kokonaisen kanin perään. Paras annos Pariisissa, jota Matti vieläkin muistelee, oli lähibistron kani. Joten pliis, tehkää joku kania. P?

Paluu lapsuuden tavaramaailmaan

Tämä on tavallaan toivottu kirjoitus. Toive oli koota jotakin paikkoja, joista voi hankkia tyylikästä vauvarekvisiittaa. Olin itse ajatellut olevani kovinkin tyylikäs, mutta hypistellessäni joka kaupassa eläinkuosisia ihan-mitä-vain, luovutin. Olen kuitenkin todennut muutamia asioita, joihin olen kallellaan.

1) Huonekalut. Koskapa meillä molemmilla on Matin kanssa kokemusta tarrojen liimauksesta ja piirtämisestä huonekaluihin, päätimme, ettemme hanki kalliita lasten huonekaluja. Itseasiassa ainoa huonekalu, jonka olemme hankkineet vauvaa varten on pinnasänky. Koin hoitopöydän turhaksi hankinnaksi, koska lipaston ja pesukoneen päällä hoitaminen sujunee aivan hyvin. Lastenhuoneeseen laitoimme tulevaisuutta varten vanhat hyllyt ja olkkarin vanhan sohvan.

Toisin sanoen, kauppa jota aion suosia tulevaisuudessa kierrätyksen lisäksi huonekaluhankinnoissa, on Ikea. Pinnasängyn hankimme sieltä ja pinnasänkyä kaunistamaan pari sisustustyynyä. Matti alkoi nauraa, kun kaappasin ne kärryyn, mutta on nyt selkeästi itse mieltynyt niihin. Toinen on saanut nimekseen Herra Aurinkoinen.

Lisäksi olen kuullut, että Annasilmät-aittojen tekemät rottinkisängyt ovat olleet tosi käteviä pienen kanssa. Erityisesti malli, josta nukkumakopan saa irrotettua. Annasilmät-aittojen tuotteet tekevät näkövammaiset ja juuri uutisoidun RAY:n avustuksen lopettaminen Näkövammaisten keskusliitolle tarkoittaa sitä, että tuotteiden valmistus on vaarassa loppua. Eli hankkimalla heidän pinnasänkynsä voi hankkia myös roppakaupalla hyvää omaatuntoa.

2) Vaatteet. Sain suuren kassillisen vauvanvaatteita opiskelukavereiltani. Pääsin oikeasti valitsemaan vielä parhaat päältä, joten kaikki niistä ovat kivoja. Lisäksi äitiyspakkaus kartoitti valikoimaa. Toki olen itse ostanut täydennystä näiden päälle lähinnä Kappahalista ja Lindexiltä. Muutaman Marimekon olen ostanut itse ja sain vähän isompia bodyja etukäteislahjana. Vauva sai myös joululahjaksi ilmajokisen Hoplaa-kaupan (linkki nettikauppaan) vaatteita. Vinkiksi vaateostoksiin olen saanut, että kannattaa hankkia pitkähihaisia kietaisubodyja ja haalareita, joissa on vetoketju (pukeminen helpottuu). Käsittääkseni vaatteet menevät pieniksi tosi nopeasti, joten meiltäkin vaatteet lähtevät kiertoon niitä tarvitseville.

3) Lelut ja muut. Viime aikoina olen miettinyt erityisesti leluja, kirjoja ja lauluja. Lauluista olen muistellut itselleni mieluisia ja yrittänyt niitä jo vähän tapailla. Vastauksena laulamiseeni on ollut joka kerta potkimista, eli täysin varauksetonta ihailua se ei ole saanut osakseen.

Leluja olen jo ostanut. Niissä linjana on ollut värikkyys ja kasvot (huom! myös Herra Aurinkoinen on hankittu juuri tästä syystä). Koska pieni vauva tunnistaa parhaiten perusvärejä ja on kallellaan kasvojen tarkasteluun ja hahmottamiseen, olen ajatellut, että sellaisten virikkeiden tarjoaminen voisi olla hyvä.

Mobilen hankin täältä täältä. Pienikamarista löytyi muutenkin tavaroita, jotka ovat ainakin omaan makuuni hauskoja. Toki jos kaipaa tyylikkäämpiä ja vähemmän lapsekkaampia vaihtoehtoja, niin Flenstedin mobileista löytynee sellaisia. Haikailin itse merkin elefanttimobilea, mutta ranskalainen silmää vinkkaava tähti ja raketti veivät tällä kertaa voiton. Taustalla olevaa taulua ei muuten ole hankittu vauvaa varten, se on Matin tuliainen itse itselleen Porvoosta.

Kuvan kissahelistimet ovat Ikeasta ja vedettävä, pehmeä soittorasia on myös ruotsalaista designia. Se on F:rg&Form-merkkinen. Tykästyin merkin designiin, joka on hyvin pelkistetty ja värikäs legopalikka-tyyliin. Hankimme myös hoitoalustan merkin nettisivuilla näkyvässä sinisessä pilvikuosissa ja vaunuihin lelun, jossa on samantyyppisiä silmäkkäitä hahmoja kuin soittorasiassakin.

Marimekon lisäksi täytynee suosia muutakin suomalaista designia. Niitä edustaa kuvan sininen Ainu-pupu. Lisäksi tilasin netistä Paapun klassisista klassisimman Hymy-helistimen. Juho Jussila Oy:n Jukka-puuleluja tulee varmasti ostettua tulevaisuudessa. Suurimmalla osalla olen leikkinyt itsekin: Hakka, Keinuhevonen, Askare, ABC-palikat...

Ja tämän jälkeen täytyy todeta, että neuvolassa kysymykseen mitä vauva tarvitsee, vastattiin: äidin ja isän turvaa ja rakkautta (ja vaatteet ja turvakaukalon, että sen saa viedä sairaalasta kotiin). Mutta kyllähän nyt kissahelistinkin pitää olla!

Kukikas paita ja siihen sopivat kynnet

Kun sanoin ääneen, että aion pitää nyt hetken taukoa vaatteiden ostamisesta, kävi tietenkin niin, että aiemmin katsomani paita oli juuri minun koossani alerekissä.

Siinä meni se päätös ja paita tuli koristamaan vaatekaappia. Se on pehmeää neulosta, mutta collegepaitamallinen. Kuosin magnolian kukat lumosivat minut täysin. Paita oli melko kallis vielä alen jälkeenkin, mutta se oli pakko saada, koska se on ihana. Pitkästä aikaa olen ostanut vaatteen, jota en malttaisi laittaa pesuun ollenkaan!

Lakkasin kynteni paitaan sopiviksi ja Matti yritti ottaa kuvaa niistä, mutta rajaus oli vähän mitä sattuu. Aloin nauraa kuville ja Matti kosti ottamalla kuvia minusta nauramassa vedet silmissä ja nauroi sitten niille. Loppujen lopuksi otin itse kuvan kynsistäni.