Varaslähtö

Kävin kukkakaupassa tarkoituksena ostaa jokin kiva kimppu uuteen keittöön (se ansaitsee kimppunsa). Kukkakauppaan oli tullut jo ensimmäisiä hyasintteja, enkä voinut vastustaa kiusausta. Hyasintit ovat ulkonäkönsä ja tuoksunsa vuoksi lempijoulukukkiani. Erityisesti siniset sellaiset.

Odotan, että ne aukeavat ja tuoksuvat keittiössä. Ehkä sellaisena aamuna voin keittää ensimmäiset kanelilla ja kardemummalla maustetut kahvit ja syödä pari piparia...

Gustav Wasa

Lupasin Vaasan reissupostauksessa omistaa oman juttunsa otsikossa mainitulle ravintolalle. Gustav Wasa on Vaasan helmi.

Olemme olleet Matin kanssa nyreissämme, koska Gustav Wasa ei ole esiintynyt Suomen 50 parasta ravintolaa-kilpailussa eikä sitä ole esitelty Kauppalehti Optiossa (Helsingistä ei tulla maakuntiin, mur). Ennen kuin viime viikolla. Ravintola sai pisteikseen 16+/- (max. 20+). Yhdyn pisteisiin kertakaikkiaan. Option rankkauksessa Gustav Wasa päätyikin "Muun Suomen huippujen" (ei sisällä Helsinkiä) neloseksi. Ja se on oikein se.

Gustav Wasassa on aiemmin ollut vain 7 lajin (GW7) menu ja siitä on saanut halutessaan myös perus-alku-pää-ja-jälkiruoka-version. Nyt listalle olivat tulleet myös 5 ja 3 ruokalajin erilliset menut, jotka esiteltiin listalla. GW7 vaihtuu miltei päivittäin riippuen mitä raaka-aineita on saatavilla. Ravintolassa perustetaan siis lähiruuan nimeen.

Tuppaamme aina rankkaamaan ruokalajit arvojärjestykseen. Niin nytkin. Hauskana lisäelementtinä ruokakeskusteluun pöydässä toimi viinimenu, jonka otimme. Oli hauska arvailla viinistä, mitä ruokaa on tulossa. Osuin kuvassa näkyvän graavilohen kanssa täysin oikeaan. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että kuusi viiniä + alkuskumppa oli aika paljon...

Alkuun GW7 menussa on keitto. Se oli tällä kertaa omena-selleri-keittoa ja taivaallisen hyvää. Mielestäni yksi päivän parhaista ruuista. Sen jälkeen söimme graavilohta, siianmätiä ja perunabliniä. Toinen päivän täysosumista. Toisena kalaruokana oli kuhaa ja lohta hiukan aasialaisella tavalla valmistettuna, erityisesti anis maistui tässä ruuassa.

Liharuuista ensimmäisenä oli lammasta maa-artisokka-peruna-paistoksen, punajuurten ja vuohenjuuston kanssa. Matti piti tästä(kin) ruuasta erityisen paljon, mutta minulle kastike oli hitusen liian makeaa. Toisena liharuokana oli kuvassa näkyvä hirven filee manteliperunoiden ja mustajuuren kanssa. Ja se oli niin hyvää. Kolmas päivän paras.

Juustona toimi Peltolan blue-sinihomejuusto yhdessä viikunahillokkeen kanssa. En ole sinisen homeen ystävä, mutta söin kiltisti juuston loppuun. On varmaankin merkki hyvästä sinihomejuustosta, jos minäkin syön koko palan. Jälkkärinä oli tiramisua ja lakkasorbettia. Tiramisu oli hyvää, mutta lakkasorbetti se vasta hyvää olikin. Gustav Wasassa tehdään itse omat jäätelöt ja sorbetit ja olen syönyt siellä pelkästään niistä koostetun elämäni parhaan jälkiruuan. Se oli niin hyvää, että melkein itketti.

Suosittelen, jos piipahdatte Vaasassa ja teillä on aikaa ja halua syödä erityisen hyvin!

Padapapadaa - I`m loving it!

 

Pesänrakentaja sai tapettinsa

Tapetit ovat seinässä ja keittiö on IHANA! Kuvassa pientä esimakua tapetointiurakan keskeltä. Huomenna valoisampaan aikaan otan uusia kuvia, joten pääsette vertailemaan ennen ja jälkeen malleja.

Tapetointia emme tehneet itse. Matti antoi urakan täysin minun hoidettavakseni ja totesin, että tapetoinnin tekee joku muu. Ensimmäiseksi tapetointikohteeksi ei kannattane valita puolipaneloitua huonetta, jossa ei ole yhtään ehjää seinää ja nurkat heittävät suorasta kulmasta 2-3 cm. Varsinkaan jos tapetoija on geometria-idiootti.

Päätimme siis ostaa tapetoinnin samalta maalarimestarilta, joka on aiemmin tapetoinut ja maalannut Ronnalan sisätilat. Tämä kotitalous pääsi siis toimimaan työnantajana. Verojen, sosiaaliturvamaksujen, eläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen sekä tapaturmavakuutuksen suhteen neuvoa tällaisessa tilanteessa antaa Palkka.fi ja vakuutusyhtiöt.

Synttärilomalla

Pyysin Matilta synttärilahjaksi loman. Päädyimme yhteisellä päätöksellä lomailemaan Vaasaan, koska a) se on lähellä b) se on tuttu, joten ei ole velvollisuus tehdä mitään. Jos menen uuteen kaupunkiin, ajattelen, että minulla on velvollisuus tutustua siihen edes pintapuolisesti. Alan ymmärtää niitä tyyppejä, jotka varaavat saman etelänmatkan joka vuosi.

Vaasassa teimme seuraavaa:

Söimme. Ensimmäisenä iltana kävimme ensimmäistä kertaa Ravintola Fondiksessa, joka oli aika perus. Ei mitenkään erityisen hyvä, muttei huonokaan. Toisena iltana vierailimme suosikkipaikassamme, mutta ajattelin tehdä siitä oman postauksen.

Nukuimme ja saunoimme. Olimme Hotelli Kantarelliksessa, jossa jokaisessa huoneessa on sauna ja suurimmassa osassa poreallas. Hotelli on melko pompöösi ravintolan keskellä kasvavine puineen ja kultaisine hanoineen, mutta jollakin kummalla tapaa kiehtova. Hotellin aulabaarissa join melko monta Sicilian souria. Yleensä en välitä drinkeistä, mutta se oli hyvää.

Shoppailimme ja kahvittelimme. Ostoksien lomassa istahdimme Vaasan kauppahallissa olevaan kahvilaan ja söimme suloiset kuppikakut. Minä otin sitruunankeltaisen version ja Matti vadelmanpunaisen. Löysin hauskat Eccon goretex-kengät, jotka ovat aivan katu-uskottavan näköiset ja viininpunaisen neuleen. Sunnuntaina saimme hankituksi puolet joululahjoista, mutta niistä ei sen enempää.

Kävelimme. Ensin pienen kierroksen kaupungilla auringonpaisteessa, josta suuntasimme rantaan.

Harrastimme taidetta. Rannassa on Kuntsi (kellertävä rakennus puistovalokuvassa), joka on modernin taiteen museo. Olemme Vaasassa käydessämme usein pistäytyneet katsomassa taidetta tai museossa. Nyt oli Kuntsin vuoro. Siellä oli esillä kaksi näyttelyä. Toinen valokuvataiteilija Mia Dambergin Other stories, joka oli melko ahdistava. Toinen taas oli eurooppalaisten nykytaiteilijoiden Thread and paper-näyttely, jossa jokainen taiteilija yhdisti lankaa ja/tai paperia teoksiinsa. Osa teoksista oli oivaltavia ja hauskojakin, mutta osa ei oikein auennut. Kuntsi on kuitenkin mukavan kokoinen museo, joten kannattaa käydä vilkaisemassa nykytaidetta siellä.

Joulutus!

Pohjanmaalla on näin lumista. Se saa haaveilemaan joulukorteista ja kuusesta. Onneksi viikonloppuna voi tyydyttää jouluisia tarpeitaan Vaasassa, josko vaikka mukaan tarttuisi tämän vuoden ensimmäiset joululahjat. Lumista viikonloppua lakeuksilta!

Miten tehdä mies onnelliseksi?

"Mitä sulla on uunissa?" Marenkeja. "Mihis sä oot ne keltuaiset käyttänyt?" Arvaa. "Onks meillä crème brûléeta?" Joo. "(onnellinen hymy)"

En ole koskaan kokeillut créme brûléen tekemistä uunissa, koska hellalla se valmistuu nopeammin. Valkuaisista olen ottanut tavakseni tehdä marenkeja. Kuvassa crème brûléen päälle ei ole vielä poltettu (fariini)sokeria, koska se syödään vasta iltapäivällä ja silloin on niin pimeää, ettei kuvan ottamisesta tule mitään. Sanottakoon se, että Matin ostamana meillä on tohotin ja pienet crème brûlée-vuuat. Ainoat keittiötarvikeet, jotka Matti on ehdottomasti halunnut hankkia.

Crème brûlée (4 annosta)

3 dl kuohukermaa
puolikas vaniljatanko
4 keltuaista
2 rkl sokeria

1. Halkaise vaniljatanko ja raavi veitsellä siemenet sen sisältä. Kaada kerma kattilaan ja lisää vaniljan siemenet ja halkaistu tanko joukkoon.
2. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi kulhossa.
3. Kuumenna kerma lähelle kiehumispistettä, mutta älä keitä.
4. Varotoimena täytä tiskiallas jääkylmällä vedellä. Jos massa näyttää siltä, että se juoksettuu, voi kattilan upottaa puolilleen veteen ja vatkata, näin kananmunan kypsyminen hidastuu.
5. Kaada kerma ohuena nauhana keltuaisvaahtoon ja vatkaa vimmatusti samalla. Nappaa vaniljatanko pois ja kaada kerma-keltuaisseos takaisin kattilaan (, jonka voi pestä ja kuivata, mutta minä en viitsi tehdä sitä).
6. Kuumenna miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia koko ajan vatkaten, kunnes seos on paksua. Kuumenna seos mieluummin hitaasti ja pidempään, tällöin juoksettuminen ei ole kovin todennäköistä.
7. Jaa massa pieniin vuokiin ja laita jääkaappiin tekeytymään. Puolisen tuntia ennen tarjoilemista, nosta vuuat jääkaapista huoneenlämpöön. Ripottele fariinisokeria pinnalle ja kuumenna se tohottimella crème brûléen pintaan. En ole kokeillut onnistuuko polttaminen uunissa, mutta epäilen, että lopputulos ei ole yhtä hyvä. Uuni pitää lämmittää grillivastuksella 250-300 asteiseksi ja lykätä vuuat sinne muutamaksi minuutiksi.

Marengit (pellillinen)

4 valkuaista
2,5 dl sokeria

1. Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
2. Lisää sokeri kolmessa erässä. Vatkaa lisäysten välillä niin pitkään, että sokeri sulaa valkuaisiin. Voit kokeilla sitä maistamalla marenkimassaa. Jos sokerikiteet raksuvat suussa, vatkaa vielä lisää. Viimeisellä lisäyskerralla myönnän, etten ihan sulaksi jaksa sokeria enää vatkata ja marengit ovat silti onnistuneet.
3. Paista marenkeja 40 minuuttia uunissa ja laita sen jälkeen lämpö pois päältä. Anna marenkien olla jäähtyvässä uunissa niin kauan, että voit ottaa pellin pois uunista ilman patalappuja.

Jouluvalot!

Kuva on huono, mutta halusin kuitenkin hiukan fiilistellä pimeän kauden katkaisua, eli jouluvaloja. Niiden olemassaolo lohduttaa, kun musta maa ei enää erotu mustasta taivaasta ja valoisa aika taittuu hämärästä hämärään harmaan eri sävyissä.

Olen tavannut laittaa jouluvalot syntymäpäiväni tietävillä ja niin tein nytkin. Pienessä douglas-kuusessa ne ilahduttavat ja elämä alkaa tuntua hiukan jouluisammalta.

Tosin tämä marraskuu on kulunut iloisemmissa merkeissä kuin moni aiempi. Kiitos joogan ja d-vitamiinin. Eivätkä viikon sisällä saadut korut, hiuspanta, kynsilakka, kirjat, orkidea, ruusut ja shampanja olotilaa varsinaisesti huononna!

Pipo, sen kaveri kaulaliina ja asiaa turhamaisuudesta

Mietin hetken ennen kuvan julkaisemista, että kehtaanko. Olen nimittäin kuvassa opiskelupäivällä (vaikka oikeasti olenkin tehnyt jo pari tuntia töihin liittyviä asioita, enkä opiskellut ollenkaan) ja ilman meikkiä. Päätin kuitenkin, että voin esiintyä luomuna. Jos jollekulle tulee yllätyksenä, niin tältä näytän ilman 1) meikkivoidetta 2) puuteria 3) kulmakynää 4) luominvärinpohjustusainetta 5) luomiväriä 6) aurinkopuuteria 7) poskipunaa 8) ripsiväriä. Kahdeksaa tavaraa naamaan joka aamu ja tulos ei ole sen kummempi! Turhamainen minäni vähän kauhistelee kuvaa ja järkevä minäni toteaa, mitä väliä.

Pääosassa ei kuitenkaan ole oma naamani, vaan pipo ja kaulaliina. Ostin Tokmannilta (ilman ässää ja ceetä siis) pipon, johon kiinnitin kukan. Kukkapipo-viritys kaipasi kaveria, joten neuloin sellaisen.

Ohje tuubihuiviin tulee tässä:

Käytin Novitan mustaa Seitsemän veljestä- lankaa ja aniliininpunaista Isoveli-lankaa. Neuloin molempia lankoja samaan aikaan nron 11 puikoilla. Tein huivin tällä ohjeella, silmukoita oli 20 ja pituutta huivilla on vähän alle oma pituuteni, 160 cm. Kun huivi oli tarpeeksi pitkä, virkkasin sen päät yhteen.  Reuna oli neulottuna melko epäsiistin näköinen, joten huolittelin reunat virkkaamalla reunan silmukoihin kaksi kerrosta pylväitä.

Huivista tuli mielestäni ihan kiva. Värit passaavat ainakin mukavasti yhteen. Katsotaan, kuinka käyttökelpoinen otus tuo on, kun ilmat vähän viilenevät.

Kirpakkaa höttöä

Pyhäinpäivänä söimme vähän paremmin. Paremmin syömiseen kuuluu mielestäni olennaisena osana myös jälkkäri. Koska ruoka oli paksua punaviinissä haudutettua pataa, halusin kevyemmän jälkiruuan.

Tämä jälkkäri ei tosin ole kevyt, koska sen kolmesta raaka-aineesta kaksi ovat kerma ja sokeri. Mutta maku ja tunnelma jälkiruuassa kevyt, joka on jo aivan toinen juttu.

Koristelin sitruunapossetin kermavaahtonökäreillä ja puoliksi halkaistulla biscuit rose de Reims`llä, jolla voi dippailla vanukasmaista possetia. Laitoin kermavaahdon jopa pursottimeen ja silti lopputulos on hiukan säälittävä. Maku ei kuitenkaan sääliä kaipaa, se on kirpsakka ja makea yhtäaikaa. Lusikallisessa maistuu kesä, joka ei ole mitenkään huono saavutus marraskuussa.

Sitruunaposset (4 annosta)

4 dl kermaa
1,25 dl sokeria
1 dl sitruunanmehua (2-3 sitruunaa)
1 rkl sitruunan raastettua kuorta

1. Raasta sitruunoiden kuori ja purista niistä mehu.

2. Kaada kerma ja sokeri kattilaan. Keitä hiljaisella lämmöllä sekoittaen n. 5 minuuttia.

3. Ota kattila liedeltä ja lisää sitruunan mehu ja raastettu kuori kerma-sokeriseokseen vatkaten.

4. Kaada seos neljään tarjoiluastiaan ja jäähdytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.

Voit tarjota jälkkärin myös marjojen kanssa. Mansikat tai vadelmat sopisivat mielestäni hyvin.

Marraskuu

Pahoittelen, jos saitte päähänne soimaan Miljoonasateen Marraskuun. Monelle marraskuu on kai kuukausista julmin, mutta minä pidän siitä. Enkä vähiten siitä syystä, että olen syntynyt silloin. Ehkä siksi melankolia on mielestäni välillä vain ihastuttavaa.

Marraskuussa saa hengittää hetken rauhassa. Puuhaa ei pihalla ole ja luonto luovuttaa talvelle hiljaa. Vielä ei joulun touhotus ole alkanut. Iltaisin saa hyvällä omalla tunnolla lötköttää sohvalla katsomassa telkkaria tai lukemassa kirjaa. Jos pimeys oikein ahdistaa, voi sytyttää kynttilöitä ja nauttia hämärän hyssystä.