Runsasta ja simppeliä

Puutarhamme on tällä hetkellä vaisun oloinen. Juuri nyt oikein mikään ei ole kunnolla kukassa ja olen keskittynyt lähinnä lehtien ihailuun. Uusissa kasvihankinnoissani olenkin alkanut kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota lehtimuotoihin ja väreihin sekä niiden kontrasteihin. Tällöin kukkimattomana aikana säilyy puutarhan mielenkiintoisuus.

Sain kuitenkin koottua kaksi maljakollista (oikeammin maljakollisen ja pullollisen) kukkia sisälle ihasteltavaksi. Toinen on runsas ja sisältää oikeastaan kaikkia kukkivia kukkia unikkoja lukuunottamatta. Runsauden vastapainoksi eteinen sai simppeleimmän mahdollisimman kukituksen: kaunis pullo ja ruusunoksa. Molemmat mielestäni aika ihania.

Nopea pihan fiksausvinkki

Meillä tähän fiksaukseen kului eilen tunti ja kymmenen minuuttia. Joillakuilla kuluu vähemmän ja toisilla taas enemmän.

Puhun nurmikon leikkuusta. Tavallisesti meillä menee siihen vartti vähemmän, mutta reissujen vuoksi olemme laiminlyöneet hommaa lahjakkaasti parin kolmen viikon ajan.

Epäilen, että joku ohikulkija on katsonut jo kauhistellen pihaamme, sillä puutarhanhoito tuntuu täällä Pohjanmaalla tarkoittavan nurmikon hoitoa. Tavallisin pihatyyppi on laaja nurmikko, jossa töröttää tuija ja morsiusangervo (tai vastaavat kasvit), ja jota leikataan vähintään pari kertaa viikossa. Meillä asiassa hiukan lääväillään, kuten myös rikkaruohojen kitkennässä, mutta toivottavasti saamme ohikulkijoilta jotain anteeksi, sillä pihassamme taitaa olla alueen laajin kasvivalikoima.

Mutta vaikka nyt vähän nurmikon hoitoa parjasinkin, on se helpoin tapa saada piha siistiksi. Havainnekuvissa ylempi on "tilanne ennen" ja alempi "tilanne jälkeen". Suosittelen!

Puutarhan uudet ilot: ylisuuret lapsielementit

Hiekkis saapui viime syksynä ja se vie pihastamme tilaa 12 m2, toki 1300 m2 tontilla se ei niin tunnu.

Mutta hetkinen, näitä tuntuu tulevan lisää. Ostimme nimittäin Veelle uima-altaan. Kokoa oli pienestä paketista hankala hahmottaa, mutta paketin aukaistuamme huomasimme: jep sekin on iso. Täyttämiseen kului kolmisen varttia, joista minä uhrasin letku kädessä seisomiseen puolet ja Matti puolet (ja siitähän piti repiä huumoria, katsokaa vaikka kuvaa). Tietenkään Vee ei tykännyt uida altaassa, joten se tyhjennettiin seuraavana päivänä. Tähän tällaiseen alkaa jo tottua...

Odotan siis innolla tramppaa, sille on jo paikka katsottuna.

Huono ajoitus

Ja niinhän siinä kävi, että pionit olivat alkaneet kukkia juhannuksena, kun olimme Kurkiaurankadulla. Viimeinenkin nuppu aukesi , kun tulimme Veen kanssa kotiin. Ensi vuonna en mokaa tätä hommaa, vaan olen paikalle sen viikon, kun nämä kaunistukset kukkivat. 

Kurkiaurankadulle olen jostakin pensaasta napannut täysin vaaleanpunaisen pionin, ehkä Sarah Bernhardtin, mutta niitä ei näkynyt enää kukassa palattuamme. Tällaisia uhkeita kukintoja olivat pensastuneet kasvustot täynnä.

Ja miten kävi yrttien?

Koko kevään kestänyt jännitysnäytelmä (not) "Pysyvätkö yrttini hengissä ulkona istutusta varten" on nyt ohitse.

Ja eivät selvinneet. Paitsi yksi ja puolittain toinenkin. Minttu sinnitteli loppuun saakka ja rosmariini kiri ihan viime metreille, kunnes kuivahti (!) noin viikko sitten. Basilika numero kaksi pääsi ulos saakka, mutta korianteri houkutteli luokseen kirvoja.

Outo kuukausi

Toukokuu oli puutarhassa outo kuukausi. Lämpimien ilmojen myötä koko homma lähestulkoon räjähti käsiin ja sen jälkeen tahti onneksi hiukan hiljeni.

Mielestäni monet kasvit tuntuvat olevan vielä vähän sekaisin. Meillä kukkivat nyt yhtäaikaa omenapuut ja narsissit, syreeni aloittelee ja jopa pionien nuput pullistelevat uhitellen kukkimista, vaikka yleensä kukat ovat tulleet vasta heinäkuussa. Samaan aikaan yhdessäkään hortensiassa (Mustilan, syys ja joku saksalainen) ei ole vielä lehtiä!

Vekotin

En perinteisesti ole mikään välineurheilija. Siis puutarha- (tai missään) mielessä. Uskon tämän saaneen alkunsa lapsuudessani, kun olemme mökillä olleet ties missä lapsityövoimatalkoissa. Saunan perustusten alla olevat kivet vieritettiin rinnettä pitkin alas ihan vaan lapion avustuksella ja valtavat risukasat siirrettiin paikasta A paikkaan B käsin.

Kun muutin Ilmajoelle oli autuaan tietämätön koneiden ja erilaisten vekottimien mahdollisuuksista. Lapioin tyytyväisenä ison multakasan noin parinkymmenen neliön penkkiin ihan itse käsin, kun Matti unohti kertoa, että sen voi tehdä myös koneella.

Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää koneiden ja vekottimien päälle. Silti olin skeptinen, kun voikukkarautaa ostaessani näin tämän:

Se on rikkaruohon kitkijä, jonka avulla kitkemisen pitäisi sujua selkä suorana ja kädet mullattomina. "Onkohan tuo mistään kotoisin?" ajattelin heti. Mutta sitä oli kuulemme kehuttu. Autontakapenkille siis ja testiin.

Ja huhhei, vihaan kitkemistä, mutta tämän vekottimen kanssa kitkin ihan iloisena puolet tuijapenkistämme!

Se toimii erityisesti yksijuuristen tai tiheän juurituppaan omaavien rikkaruohojen kanssa, juolavehnä ja muut juuristonsa levittävät kannattaa edelleen kitkeä käsin. Laite laitetaan maahan kallistaen poispäin itsestä, jalalla painetaan poljinta ja nostetaan rauta maasta. Rikkaruohon saa irrotettua painamalla varren liukuvaa osaa alaspäin. Todella nopeaa ja tehokasta. Työasentokin on huomattavasti mukavampi kuin epämääräinen kykkiminen, polvillaan olo ja kumartelu.

Pihapuut

Pihallamme on kasvanut muuttaessamme pelkästään koivuja ja yksi vaahtera. Naapurin kuusiaidan saimme esiin, kun Matti purki huonokuntoisen raja-aidan ja minä istutin moneen kertaan ylistetyn douglas-kuusen ovemme läheisyyteen. (pitää muuten kertoa surullinen uutinen, kuusi ei kestänyt viime talvea vaan on nyt ihan haaleanvihreä ja ruosteenruskea...)

Jostakin syystä aloin kaivata viime vuonna pihallemme näiden puiden lisäksi pihlajaa. Sillä on kaunis kukinta, helakat marjat ja suurimmalla osalla vielä upea syysväri. On siis varsinainen ihme, etten ole aiemmin innostunut siitä. Niinpä viime kesänä istutin uuden tuija-aidan viereen muutaman pihlajan.

Koivujen lehdet ovat merkinneet minulle puhjetessaan kesän olevan aivan nurkan takana. Ne ovat olleet ehdottomasti raikkaiden aamujen, peippojen liverryksen ja loputtoman kesän  puita. Olen kuitenkin alkanut arvostaa myös vaahteran vuoden kiertoa ja seuraavaksi odotan rakastuvani pihlajiin. Ainakin nämä herkät loppukevään lehdet antavat lupauksen siitä.

Kuopimista

Aloitin puutarhatyöt hirveimmästä hommasta; kitkemisestä. Etupihan penkki saa tänä vuonna oikein kunnon huolenpitoa, sillä olen kääntänyt maan kerrankin kunnolla. (kuvasta näkyy, että sain myös vähän apuja)

Viime syksynä siirsin etupihan penkistä paljon kasveja takapihan uuteen penkkiin, joten tila ruopata maa kunnolla oli tällä kertaa ruhtinaallisesti.

Tyhjä tila tarkoittaa myös uusia hankintoja. Tällä haavaa olen halunnut etupihalle enemmän ikivihreitä, sillä talvella siihen osaan puutarhaa kiinnittää eniten huomiota.

Ikivihreiksi valikoitui tuivioita, jotka pärjäävät koivun kaverina, vuorimäntyjä ja alppiruusuja. Penkin maa on melko hapan, koska se on perustettu turpeeseen, joten toivon näiden kasvien tykkäävän siitä. Alppiruusut ovat tietysti haastavimpia, mutta valitsin suomalaisen Haagan, jonka luvattiin kestävän vitosvyöhykkeellä saakka.

Pöytäliina

Viikonloppuna kävimme hakemassa uuden pöytäliinan terassille lämpimien ilmojen innoittamana. Grilli ja muut ruuanlaittovehkeet ovat tosin vielä varastossa, mutta first things first.

Meillä on ollut muutaman vuoden Pentikin liina, joka viime syksynä sai lähtötuomion. Liinan käytännöllisyyden (pinnoite) ja kauneuden (ei-muovi-liina) vuoksi ostin taas saman putiikin pöytäliinan.

Tällä kertaa päädyin Lupiini-kuosiin. Se oli ehdottomasti ihanin. Kysyin muodon vuoksi myös Matin mielipidettä asiaan ja hänkin kannatti Lupiinia. Se se sitten oli. Saatan hankkia kesemmällä samaa kuosia tyynyt terassin sohvalle. Se hankinta tosin on hyvin keliriippuvainen. Jos kesä on samanlainen kuin viime vuonna, tyydyn vain pöytäliinaan.

Pulma

Yritän suunnitella hiekkalaatikon ympärystän istutusaluetta. Olin jo päätynyt ratkaisuun (yksinkertainen, yhden kasvin aidanne, ehkä yksi puu), kunnes tämä töröttäjä sekoitti pasmat.

Se on raparperi. Luulin siirtäneeni ne viime vuonna uuteen paikkaan, mutta uudesta paikasta ei löydy niitä yhtään ja vanhasta paikasta tällainen monen varren verkosto. Hmm... Nyt sitten mietin, että josko tekisin raparperista ja jostakin muusta syötävästä asiasta aidanteen. Ja jos siihen tulisikin vaikka kirsikka- tai omenapuu ja ehkäpä joku vartettu, pallomainen herukkapensas. Menestyyköhän karhunvatukka meillä?

Auttakaa! Monilajinen, syötävä kasviaidanne hiekkiksen ympärillä: uhka vai mahdollisuus?

Melkein vehreys

Meinaan haljeta kevätilosta, kun lehdet, nurmikko ja perennojen alut kasvavat silmissä! 

Viime viikolla bongasin paisuneita silmuja herukkapensaissa ja nyt siellä on lehdet.

Siivosin kastehelmen viimevuotiset varret pois ja senkin alta pilkotti jo uhkea kasvin alku.

Pionien nuput nousevat punaisina (naapurilla näemmä tekevät jo lehtiä, huomasin vaunulenkillä), myös suurimmassa osassa niitä, joiden puolesta pelkäsin tammikuussa, on varrenalkuja.

Ja jos, jos, tämä sää jatkuu, löydän pihakoivusta ensimmäisen hiirenkorvan tällä viikolla!

Hiekkis

Tajusin, etten ole esitellyt uusinta pihamme projektia ollenkaan! Nimittäin hiekkalaatikkoa.

Teimme sen viime syksynä entisen ruusutarhan tilalle kiristyksen, uhkailun ja lahjonnan säestämänä, kun olin sitä mieltä, että sen on oltava keväällä valmiina. Onneksi projekti kesti vain viikonlopun, koska meillä ei Matin kanssa tuo yhteistyö suju sitten ollenkaan. Elämme arkea, juhlaa ja reissuja melko onnellisissa merkeissä (esimerkiksi yhdelläkään matkalla emme ole koskaan riidelleet), mutta kun aloitamme yhteisen työn, alkaa myös riita.

Valtavan kuopan kaivamisen, laatikon parhaan rakennustavan neuvottelun ja hiekan kippaamisen jälkeen sovimme ja olimme tyytyväisiä lopputulokseen.  Tälle keväälle jäi routavaurioiden tsekkaaminen ja istumalautojen naulaus sekä istutusten tekeminen hiekka-alueen ympärille. Vee saa hoitaa hiekan tasaamisen tulevina vuosina.

Ja voi kuinka hiekkalaatikko onkaan kiva! Siellä on mukava möyriä, syöksyä laidalta pää edellä hiekkaan (nyt peppu ensin-käsky alkaa jo tehota) ja napsia kiviä suuhunsa. Minustakin on mukava istua siellä auringon läikässä ja taputtaa ämpärin pohjaa: "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!"

Yrttien päivitys

Bloggasin jokin aika sitten yrteistä, joiden uhosin kestävän kesäkuuhun saakka. No, uhoksi se jäi...

Onnistuin tappamaan basilikan ja korianterin liialla kastelulla (!). Rosmariini kituuttaa, mutta ei osoita suuria kasvun merkkejä. Minttu sen sijaan tuntuu pitävän hoitotoimenpiteistäni, sillä se on pöyhkeyttänyt olemustaan, lehdet tosin ovat pysyneet pieninä.

En kuitenkaan luovuttanut vastoinkäymisistä huolimatta, vaan kävin ostamassa uuden korianterin ja basilikan. Katsotaan kuinka kauan saan ne pidettyä elossa.

Puutarhapuuhastelua

Täällä ollaan pikkuhiljaa virittäytymässä puutarhakauteen. Olemme korkanneet Veen viime syksynä rakennetun hiekkalaatikon ja hän möyrii siellä innoissaan syöden hiekkaa heti kun silmä välttää.

Samalla kun taapero viihtyy laatikossaan (tosin Vee osaa dyykata sieltä poiskin pää edellä), on minulla ollut aikaa tarkastella pihaa. Tämä on ensimmäinen kevät, kun se näyttää mielestäni ihan siedettävältä. Aiemmin olen keväisin ollut saamassa hermoromahdusta ja suunnitellut ainakin sata uutta projektia, millä parantaa näkymiä. Nyt haaveilen lähinnä kasvimaasta ja -huoneesta, tosin en vielä tänä kesänä. Olen Matille pyhästi luvannut, että tämän kesän ainoa projekti on istuttaa olemassaoleviin penkkeihin kasveja tarpeen mukaan ja maisemoida hiekkalaatikko kasvireunuksella muuhun puutarhaan sopivaksi. Tämä todennäköisesti toteutuukin, sillä alustavasti meillä on juhannusviikolla Kurkiaurankadun muutto tiedossa ja kesä menee sen projektin parissa.

Sain kädet jo multaan sen verran, että istutin kevätkukkia ulkoruukkuihin. Melkein kaikki Ilmajoen narsissit olivat lopussa (orvokkien myynti oli jo alkanut!), mutta löysin kuitenkin tarvittavat kaksitoista ja vielä perunanarsissin kaupan päälle Agrimarketista.

Pönttö

Luin aiemmin keväällä (minun kevääni alkoi virallisesti ensimmäisenä pääsiäispäivänä, silloin kävi kevättuuli) juttua Miljoona linnunpönttöä-kampanjasta. Silloin muistin, että meillä on ollut öö... aika monta vuotta jostain myyjäisistä voitettu tai ostettu linnunpönttö, luonnollisesti, autotallissa.

Vihdoin ja viimein saimme sen laitettua esille, kun siivosimme pihaa Veen synttäreitä varten. Tämän jälkeen rekisteröin pöntön Miljoona linnunpönttöä-sivustolle. Pönttömme oli Ilmajoen tuhanneskolmaskymmeneskolmas (ellei samaan aikaan rekisteröitynyt muita pönttöjä). Nyt olemme sormet ristissä, että pönttöön pesii jokin lintu.

Pöntöttäminen kannattaa, koska niistä on lintumaailmassa pula. Iso osa pöntöistä saa asukkaan. Luontaisesti tikat hakkaisivat puihin koloja, joissa muut linnut pesisivät. Nykyaikaisen metsätalouden vuoksi talousmetsiin ei kuitenkaan ehdi kasvaa isokokoisia puita, joita tikat hakkaavat, jolloin myös muut kolopesijät jäävät vaille pesäpaikkaa. Lisäksi haapa on mieluisin puu tehdä kolo ja ne ovat talousmetsissä harvinaisia. (Lähde Pirjo Koskinen, Yle)

jk. Miljoona linnunpönttöä-sivulta löytyy ohjeet pöntön ripustamiseen. Kuten kuvasta näkyy, me emme niitä katsoneet...

Ikkunanedusyrtit

Käytän ruuanlaitossa melko paljon yrttejä ja käyttäisin enemmänkin, jos ne eivät olisi niin turkasen kalliita. Nyt päätin kokeilla, josko kaupan pikkuruukuissa olevat yrtit selviäisivät ikkunan edustalla. Valoa lienee riittävästi ja ulkona ei toistaiseksi ole kovia pakkasia, joten ikkunoiden vetämisen kanssa ei pitäisi olla suuria ongelmia.

Olen näiden yksivuotisten kanssa oikea poropeukalo. Vain yhtenä vuonna olen saanut basilikan onnistumaan (kesä 2014, jolloin tulin raskaaksi ja luin jälkikäteen, että basilika on hedelmällisyyden symboli). Yleisesti ottaen satoa olen yksivuotisista istutuksistani päässyt nauttimaan vain härkäpavuista (yhtenä vuonna) ja korianterista (yllättävää kyllä, joka vuosi).

Nyt ostin kaupasta kaksi ruukkua basilikaa, korianteria ja minttua (käytetyimmät yrtit meillä) ja villinä korttina rosmariinin. Katsotaan miten niiden käy. Ainakin vielä kaksi päivää kylvön jälkeen ne ovat hengissä.

Muistutus

Vaikka taivaalta vihmoi lunta ja talvi tuntui talvemmalta kuin koskaan, piti yksi homma hoitaa alta pois. Nimittäin tämä.

Tujien suojaus. Kaikki ikivihreät, haihduttavat kasvit (tuijat, alppiruusut jne.) pitäisi suojata auringolta näinä päivinä. Juuristo ei maan jäätymisen vuoksi saa vettä, mutta nyt jo lämmittävä aurinko saa kasvit kuitenkin haihduttamaan nestettä, jolloin vihreät oksat kärventyvät.

Olimme laiskoja, emmekä jaksaneet suojata enää etupihan tuijia, mutta viime kesänä istutettu tuija-aita oli pakko suojata. Matti tökki syksyllä heinäseipäitä tuijien väliin ja nyt kiinnitimme varjostusverkot niihin sitomalla. Näin tuuli ei toivottavasti kaappaa suojia mukaansa.

Eli kaikki, jotka mielitte ikivihantanne olevan kesällä ruskean sijaan vihreitä, suojauspuuhiin!

Pakkanen

Huh!

Lämpötilan näyttäessä tätä eilen illalla, ei tupa enää pysynyt kunnolla lämpimänä. Samantein kun hella sammui, lähti sisälämpötila laskuun.

Ihan kiva talvi, mutta vähän vähemmän voimannäyttöä, kiitos. Joku on ostanut kymmenen uutta pionia viime syksynä ja pelkää nyt kovasti niiden puolesta. Lumi ois kiva!

Pihahommia

Päätin hyvästellä kesän ja kesäkukat, jotka sinnikkäästi jaksoivat ekoihin yöpakkasiin saakka. Raahasin osan ulkokalusteista säilytykseen pihaterassillemme ja jätin paikoilleen vain sohvan. Ajattelin, että näin etupihassa riittäisi tilaa kolata lunta. Aina voi toiveajatella.

Hain amppelitelineisiin roikkumaan lyhdyt ja niihin led-kynttilät. Ostin oven pieleen kallunoita ja sypressit. Ulkosohvan molemmin puolin istutin lankaköynnöksen kaveriksi kanervia. Mieleen hiipi jo joulu...