Sänkyshoppailua

Päättäessämme, että Vee saa oman huoneen Kurkiaurankadulta, jouduimme toteamaan, että meidän makuuhuoneemme on siellä yhdistetty keittiö-olkkari-makkari. Melko mielenkiintoinen kombo, noin niinkuin sisustusmielessä.

Katselimme netistä ja eri liikkeistä montaa eri sänky- ja sohvavaihtoehtoa. Lopulta päädyimme siihen, että ostamme ihan rehellisen sängyn, josta yritämme muodostaa sohvamaista. Tämä siksi, että tiedän, ettemme todellakaan jaksa joka ilta ja aamu pedata sohvasänkyä pois, vaikka mekanismi olisikin kuinka näppärä.

Ensin silmäni osuivat Avaroomin ihaniin sänkyihin, mutta lopulta päädyimme siihen, että niissä budjetti tulee vastaan. Erityisesti siksi, että Lähdesmäellä Unicon jenkkisänky oli puoleen hintaan. Ostimme siis sen, mutta myös Avaroomista jotakin, jolla naamioida sänky sohvamaisemmaksi.

Päiväpeitto, joka pedataan vetoketjulla, alkoi kiinnostaa. Se olisi helppo joka aamu ja ilta käyttää ja sänky pysyisi kuosissaan, vaikka siinä istuttaisiin (=röhnötettäisiin). Niinpä marssimme liikkeen showroomiin Vantaalle viime lauantaina.

Olin jo valinnut kuosin ja hyväksyttänyt sen Matilla, mutta kaupassa aloimmekin jahkailemaan. Artekin Sienna ihastutti ensin, mutta Marimekon Kivet ja Kanteleen kutsu näyttivät paikan päällä hyviltä. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin ostamaan Siennan ja pari metristä pitkää tyynyä ikäänkuin selkänojaksi. Koska keittiön pöytämme on keltainen, valitsimme keltaisen vetoketjun, kuten tässä kuvassa.

Yki Nummi leviää

Ostimme muutama vuosi sitten ihka ensimmäisen design-valaisimen kotiimme. Se oli Yki Nummen Lokki.

Kun Vee sai oman huoneen siirtyi hänen huoneessaan ollut jalkalamppu no, roskiin ja olohuoneen jalkalamppu Veen huoneeseen. Olohuoneeseen piti saada lamppu ja päätimme tehdä taas design-hankinnan.

Jokin Nummen suunnittelussa viehättää, sillä hänen lamppunsa valikoitui myös olkkariin.
Päätimme jo silloin, että jossakin vaiheessa hankimme jalkalampun kanssa samanlaisen pöytävalaisimen. Kun se sitten oli yli satasen alessa, oli aika hankinnan. Nyt työpöydällä seisoo mahtipontisena ja valovoimaisena Kupoli.

Vaihtoehto kasalle

Kestän omassa kodissani pölyä varsin hyvin, likaisia ikkunoita kiitettävästi ja saunan ja uuninkin pesen vain joulun tienoilla. Yksi asia minut saa näkemään punaista (Matti varmaan miettii, että mikä niistä) ja se on kasat.

Kaikki, jotka ovat asuneet kanssani, tietävät neuroosini kasojen suhteen. En kertakaikkiaan pysty elämään niiden kanssa. Matin kanssa olemme päätyneet tilanteeseen, jossa keittiössä on ryöhnäkulho, johon saa heittää kaiken epämääräisen, jolle ei ole paikkaa. Minä sitten siivoan sen tasaisin väliajoin.

Ostimme edellisen ryöhnäkulhomme kirppikseltä ja se veteli jo viimeisiään. Nyt sitten satsasimme kulhon ulkonäköön aiempaa enemmän. Sehän kuitenkin on koko ajan esillä. Pentikin Tunturi-kulho tuntui juuri sopivalta meidän keittiöön.

Ronnalan pääsiäistunnelmat

Tänä vuonna päästin lapsen valloilleen pääsiäiskoristeissa. Tipuja ja pupuja! Tavallaan ne on tarkoitettu Veelle ja tavallaan minulle. Matti hymyili vähän vinona Pentikin liinalle, mutta on hyväksynyt pupukuviot sen jälkeen mukisematta.

Kolmantena adventtina

Hyasintit on jo hankittu ja pian ne avautuvat. Niiden tuoksussa joulufiilis on hitusen lähempänä. Siltikin tuntuu, että joulu on tullut tänä vuonna vähän varkain.

Laitoin neljä sinistä leivinuunin päälle. Se väri tuoksuu voimakkaimmin. Kukkien alle kokosin numerot yhdestä neljään. Ehkä ensi vuonna yksi kukka per adventti. Olisi mitä odottaa.

In bed with Aleksanteri

Valoa, valoa huutaa mieli! Valjastin myös sängyn valaisemaan apunani Aleksanterit.

Vallilan pussilakanasetti saapui postissa viime viikolla ja samantein saivat vanhat lakanat lähteä keltaisen tieltä. Voiko yksikään joulukuun aamu olla enää pimeä ja harmaa näissä lakanoissa? Siis rakastan.

Meidän huone

Tajusin vasta nyt Veen huonetta tehdessä, että olen menettänyt ikioman huoneen ihanuuden ehkä koko iäksi (tai siis se lienee tässä naimisissaolossa tavoitteena). Tai sitten virgianiawoolfmaisesti päädyn hankkimaan oman huoneen, jotta voin toteuttaa itseäni.

Toistaiseksi kuitenkin tyydyn jakamaan makkarin Matin kanssa. Ja aika pitkälti minunnäköiseni se on, Matin edustus lienee Helosan-tuubi yöpöydällään (ja senkin siivosin kuvaa varten pois).

Itämaisen maton ja pitsisen viltin kanssa huone on siinä ja siinä onko se liiankin pikkusievä, mutta onneksi tuo kirkuvan sininen tuoli ja äitini maalaama keltainen kukka-aiheinen taulu jotenkin kapinoivat vastaan. Ne eivät tavallaan sovi huoneeseen ja juuri siksi ovat hyvät.

Minun vanha telkkarini on nyt makuuhuoneessa. En ole ihan varma onko se hyvä idea, mutta toistaiseksi telkku on pysynyt iltaisin kiinni. Sille pitää keksiä uusi sijoituspaikka, jos alamme kupata hereillä tv:tä katsellen.

Ikioma huone

Viikonloppuna totesin tarvitsevani jotakin kivaa tekemistä, sillä olo oli mälsä ja mieli harmaana. Matin mielestä ehdotukseni pienestä mööbleeraamisesta ei ollut kivaa tekemistä, mutta ihailtavan joustavana aviomiehenä hän suostui ehdotukseeni. Kannatti, sillä olen ollut tosi tyytyväinen ja hyväntuulinen ever since.

Mööbleeraamisen tavoitteena oli Veen ikioma huone. Me siirryimme takaisin vanhaan makuuhuoneeseemme ja pikku kunkku sai talon isoimman huoneen valtakunnakseen. Huoneeseen ei oikeastaan tullut mitään muuta uutta kuin pallovalot ikkunaan. 

Vanhat pimennysverhot olivat hyvät, samoin matto. Kymmenisen vuotta vanhat Ikea-hyllyt löysivät paikkansa lelukoreineen Veen huoneesta, niihin saa liimata tarroja ja sotkea tussilla äidin saamatta hermoromahdusta. Lipasto ja sänky oli ostettuna jo ennen Veen syntymää. 

Vanha olohuoneen sohva sai Pilven, Tyypin ja Herra Aurinkoisen huomaansa. Huoneen takaseinälle laitoin sinitarralla kiinni eri paikoista ostettuja postikortteja. 

Huone on muuten valmis ja korkattu käyttöön, mutta odotamme vielä pimeässä hohtavaa maailmankarttaa (!) saapuvaksi. Se pääsee Ikean hyllyn pariksi. Jo ilman karttaakin huone on muutaman yön kokemuksella hyväksi todettu.

Leikkokukkavinkki

Olen kehittänyt ihan itse uuden sisustusvinkin, jonka ajattelin jakaa nyt teille.

Hankin miltei joka viikko leikkokukkia kotiin. Kesällä homma hoitui pihapyörähdyksellä, mutta yöpakkaset veivät pihakasvit ja nyt ostan kukat kaupasta. Tällä viikolla ne ovat keltaisia ruusuja.

Pidän kukkia pääasiassa keittiössä, mutta sisustusvinkkini ulottaa kukkaloiston myös toiseen huoneeseen, jossa sitä ei usein nähdä. Nimittäin kylppäriin.

Kukat kylpyhuoneessa ovat mielestäni ylellisyyttä ja siksi suosittelen hankkimaan kauniin lasipullon ja nappaamaan kimpusta aina yhden kukan suihkuhetkiä kaunistuttamaan.

Vaaleansinistä ja vaaleansinistä

Aina, kun maalaan, menee jokin pieleen. Ihan totta, olen onnistunut saamaan lopputuloksen, joka vastasi alkuperäistä tarkoitusta, sotkematta vaatteitani yhden ainoan kerran. (maalasin varastomme vaaleanpunaiseksi eli kukaan ei edes nää lopputulosta!)

Ostimme keväällä pinnatuolin, joka oli maksamakkaran värinen. Tuoli itsessään oli kivan mallinen, mutta väri hirveä. Nyt, noin kahdeksan kuukautta ostopäivän jälkeen, päätin maalata tuolin ennen pakkasten tuloa, jotta voisin kuivattaa sitä ulkona. (ja silloin alkoivat yöpakkaset ja viedessäni tuolia illalla sisään sotkin sekä farkkuni että takkini)

Maalin piti olla sinitarran sininen. No, ei ollut. Se on sähkönvaaleansininen tai kirkas babyblue. Värimallin harmaus on vaihtunut oikeassa värissä kirkkauteen. Ei välttämättä hyvä. Tosin parempi kuin maksamakkara. Veikkaan värin pimeinä iltoina särkevän silmiä, ehkä se toimii kirkasvalohoitona?

Olohuoneuutta

Eihän se Lähdesmäen reissu vain keittiön uudistamiseen jäänyt. Kun on vauva, kannattaa hankkia myös uusi sohva... Eikun.

Vanhaan sohvaamme pissasi Inkeri ja kissanpissanhaju on melko kamala, sitä ei oikein tekstiileistä ilman vesipesua saa pois. Keksin vielä toisenkin syyn, miksi piti saada uusi sohva. Meillä ei ole olohuoneessa pöytää ja Veen tullessa taloon olemme siirtyneet nauttimaan iltapalaa poikkeuksetta sohvalle. Edellisen sohvan käsinojat olivat luisut, joten oli vain ajan kysymys milloin sohvalle kaatuu jotakin (ei ehtinyt kaatua). Nyt ne eivät enää ole luisut.

Kaksi tosi hyvää syytä saada siis melko raflaava, raidallinen sohva olkkariin. Aiemmin olemme uskaltautuneet vain jännittävään beigeen ja eksoottiseen ruskeaan, joten nyt revittelimme koko rahalla. Vähän hirvitti, mutta se on minusta i-ha-na.

Keittiöuutta

Kun muutimme Matin kanssa yhteen, toin mukanani keittiönpöydän ja kuusi tuolia. Pöytä oli ensimmäinen aikuishankintani eli huonekalu, jota en hankkinut, koska se oli edullinen vaan huonekalu, jonka hankin, koska se oli ihana. 

Pöydän kansilevy ja tuolien istuinosat olivat tummaa puuta ja muut osat valkeita. Maalasin pöydän ja tuolit Ronnalassa valkoiseksi. Nyt katseltuani ruokailuryhmää miltei kymmenen vuotta oli aika jonkin uuden. (lienee pähkähullua ostaa uusi pöytä vauvan saamisen jälkeen, mutta no...)

Olemme kuolanneet Artekin Pöytä 83:a, mutta sen hankkiminen nyt olisi ollut sekopäistä (ja liian kallista), mutta haimme vähän samaa fiilistä uudessa pöydässämme. Vanha pöytä lähti matkalle siskoni luo torstaina ja uusi pöytä saapui maanantaina. Kun tulin jumpasta kotiin Veen kanssa, oli Matti koonnut sen. Ja sehän oli huippuhieno!

Pöytään olisi ollut samaa sarjaa olevat tuolit, mutta mielestäni Ronnalaan nyt vain kuuluivat pinnatuolit. Valkoiset, tottakai.

Yllätyspyyhkeet

Kävimme viikonloppuna Matin ja Veen kanssa Lapualla. Kiersimme Jokilaakson matkailupuutarhan, kahvittelimme kahvila Aarlassa (taivaallisen hyvät lusikkaleivät) ja piipahdimme Vanhassa Paukussa, jossa sijaitsee Lapuan kankureitten myymälä.

Lapuan kankurit valmistaa pääasiassa pellava- ja villatuotteita ja heidän designinsa on, verrattuna moneen muuhun samoista materiaaleista tuotteita valmistavaan, minun makuuni tarpeeksi moderni. Värit vaihtelevat vahvoista pastillisiin ja tuotteet ovat laadukkaita.

Meillä ei varsinaisesti ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta sitten näin nämä jättipyyhkeet ja olin myyty. Pidän pitkistä pyyhkeistä, mutta usein ne ovat makuuni liian painavia. Nämä pyyhkeet oli valmistettu pellava-puuvilla-tencel-sekoitteesta ja ne olivat ihanan kevyet. Pellava on usein melko kovaa, mutta sekoite muodostaa pyyhkeistä pehmeät jo ennen ensimmäistäkään pesua. Koska värit olivat tarpeeksi hempeät meidän kylpyhuoneeseen, poimin pyyhkeet matkaan.

Magnolia eteisessä

Rakastuin interrail-reissullamme magnolioihin, jotka kukkivat Pariisin Jardin des Plantes-puistossa. Tiedän, että Etelä-Suomessa ne menestyvät puutarhoissa jo varsin yleisesti ja jotkut onnekkaat Keski-Suomessakin saavat ne hyvällä talvisuojauksella selviämään. Meillä magnolioista on kuitenkin turha haaveilla.

Paitsi että, korvikkeisiin voi aina tyytyä. Eteisen matto on meillä kovalla kulutuksella, sillä sillä kävellään varsin usein kengät jalassa. Entinen matto alkoi olla melko ryöhnäisen näköinen, joten päätin vaihtaa sen. Kun törmäsin Vallilan mattomallistossa Magnolia-nimiseen mattoon, oli etsintä ohi. Matto kotiutui eteiseen hyvin ja saattelee hauskalla tavalla keittiöön, jossa sielläkin kukkivat valkeat kukat sinisellä taustalla tapetissa.

Anti-Strömsö kylpyhuoneremontti

Näytti siltä, ettemme ehdi tehdä sitä ennen vauvan syntymää, mutta Matin hoitaessa asiaa kävikin ilmi, että aikataulullisesti remontointi olisikin mahdollista. Tiukille se kuitenkin menisi. Kuinka tiukille, onneksi emme tienneet.

Pääsiäisviikon keskiviikkona Matti oli hakenut kylpyhuoneen tasoon tarvittavat tavarat ja uuden lavuaarin ja saimme remonttimiehen kokoamaan sen ja putkimiehen asentamaan lavuaarin. Täytyy sanoa, että remonttimiehen jättämä siivo oli melkoinen ja puunasin vessaa viimeisilläni puolitoista tuntia ennen kuin sain sen siistiin kuntoon miehen jäljiltä. Emme enää turvaudu samaan asentajaan. 

Tämän jälkeen putkimies alkoi asentaa lavuaaria. Se ei kuitenkaan onnistunut. Hän kokeili viitisen kertaa epäillen, että on asentanut itse hajulukon lavuaariin väärin. Tästä ei ollut kuitenkaan kyse, vaan lavuaarista puuttui osa. Lavuaari jäi siis keskiviikkona asentamatta. Matti haki uuden lavuaarin tukkuliikkeestä, josta kuitenkin puuttui samainen osa. Selvisi, että osa puuttuu kaikista liikkeen lavuaareista. Torstaina Matti lähti Seinäjoelle hakemaan uutta lavuaaria, jonka olimme katsoneet netistä.  Asennussyvyys oli ilmoitettu netissä sellaiseksi, että se juuri ja juuri mahtuisi meille. No, Matin haettua lavuaarin, huomasimme, että asennussyvyys oli ilmoitettu netissä väärin. Lavuaari oli liian iso. Tässä vaiheessa minä hermostuin ja lähdin mukaan liikkeeseen. He lupasivat postittaa puuttuvan osan ja lavuaari jäi pääsiäispyhiksi asentamatta. Ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa käytin raskauttani härskisti hyväksi valittaessani lavuaarista tyyliin "Ja minullahan on laskettu aika viikon päästä..." (ja seuraavana päivänä olinkin jo sairaalassa).

Lavuaarin puuttuva osa saapui lopulta tiistaina. Tavallaan jouduin onneksi olemaan yhden ylimääräisen päivän sairaalassa, koska asennuksen jälkeen vessa sai kuivua yhden päivän. Kotiin päästyämme ihailimme tasoa ja totesimme sen olevan hyvä. Kunnes....

Sunnuntaina huomasin, että kaapisto onkin alaosastaan rikki ja koska se on mdf-levyä, on kosteus päässyt jo sinne sisään ja rikkonut levyn rakenteen. Koko homma joudutaan siis tekemään uudestaan. Imetysrumbavalvominen, hormonit ja tämä ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Ärräpäitä pääsi. Mutta toisaalta, vessa on kuitenkin tosi kivannäköinen ja uusi tason väri edellisen tumman puun sijaan sopii mielestäni kylppäriin paremmin. Vai mitä olette mieltä?

Mainoksen uhri

Minulla on ollut postilaatikossa jo vuosikausia "Ei mainoksia"-lappu. En ole kokenut mitään tarvetta saada yhtä sun toista lippulappusta postiluukustani, koskapa harvoin riennän alennusten perässä mihinkään. Kuten jo edellisestä Hullujen päivien postauksesta voi hienovaraisesti päätellä, olen alkanut pyörtää kantaani. Postilaatikkoon en edelleenkään mainoksia halua, mutta sähköpostiin tullessa ne ovat ihan ok. Varsinkin jos koskevat liikkeitä, joissa tykkään muutenkin asioida.

Jokin aika sitten sain sähköpostiini Pentikin alennusmyyntien mainoksen ja selasin nopeasti läpi, mitä verkkokaupasta löytyi. Tarkoituksenani oli katsoa, josko löytäisin jouluna ostamiini tabletteihin hiukan täydennysvarastoa, mutta niitä ei tarjouksista löytynyt.

Jotakin muuta kyllä löytyi. Nimittäin uusi päiväpeitto. Nähdessäni sen totesin, että se on melkein samaa sarjaa makuuhuoneen maton kanssa ja olisi vallan loistava värin tuoja edellisen valjun beigen päiväpeiton tilalle. Aiempi päiväpeittomme on ollut myös kevyttä materiaalia, joka on pedatessa kiva, mutta sängyllä makoillessa huono, koska se menee makkaralle heti kun kääntää kylkeä. Pentikin päiväpeitto on tikattua puuvillaa, eli se pysyy hyvin paikoillaan, vaikka kylkeä kääntäisi toisenkin kerran. Alennuksen ollessa 50 e, tilasin peiton.

Olen päiväpeittoon tosi tyytyväinen. Se on raikas, keväinen ja ihanan värikäs. Nyt kun olemme laittaneet vauva-asiat valmiiksi makkariin, sitoo päiväpeiton yltäkylläinen värimaailma pilvikuvioisen hoitotason ja vauvan siilipäiväpeiton hyvin yhteen hassuksi sekamelskaiseksi kokonaisuudeksi. Pidän siitä tosi paljon.

Pesänrakennusvietti... never heard

Käytännöllisistä syistä vaihdoimme huoneiden järjestystä jokin aika sitten ja siinä samassa tuli katsottua lipastojen laatikot läpi ja hävitettyä turha tavara. Käytännöllisistä syistä olen myös pessyt nyt kaikki vauvanvaatteet, lakanat ja muut tekstiilit ja viikannut ne kaappiin valmiiksi.

Nämä kaikki voin selittää normaaleilla, järkeenkäyvillä syillä, mutta varaston siivoamiseen en keksinyt ehkä ihan yhtä vakuuttavaa syytä. Se vain piti siivota, koska. Ja jos sitä ei ehdi siivota ennen vauvan tuloa... ei hyvä. Jotenkin perustelin itselleni niin, että kun varasto on siisti, ovat omat ajatukseni järjestyksessä. Matille perustelin asian vähän eri tavalla, jota en lähde tässä toistamaan.

Lopputuloksena oli kuitenkin se, että kävimme kirpputorilla ostamassa vanhan vaatekaapin ja hyllyn. Säilytämme varastossa kausikenkiä, matkalaukkuja ja erinäisiä puutarhatavaroita sekä puita, joten kengille ja matkalaukuille oli pakko saada pölytiivis säilytyspaikka.

Raivasimme varaston tavarat ulos ja lakaisimme lattian. Kaappi ja hylly kannettiin sisään ja tavarat järjesteltiin paikoilleen. Hommaan ei oikeastaan kulunut loppujen lopuksi kovinkaan kauan aikaa ja varasto on nyt niin sievä, että sinne voisi mennä melkein istuskelemaan. Ajatusten järjestäytymisestä en kuitenkaan ole ihan satavarma. Ehkä olen hiukan tyynempi. Ehkä.