Tee-se-itse-projektina unipesä

Olin ennen vauvan tuloa ajatellut, etten missään tapauksessa uskalla nukkua samassa sängyssä vastasyntyneen kanssa. Tämä kumoutui jo ensimmäisenä yönä sairaalassa, kun itkevä vauva rauhoittui viereeni torkkumaan ja loppujen lopuksi myös minä kuukahdin samaan sänkyyn. Kotona nukutimme kaveria alkuun pinnasängyssä, mutta poitsu valitsi mieluummin meidän sänkymme. Alkuyön hän nukkuu omassa sängyssään ja aamuyöstä vaatii päästä meidän sänkyymme.

Edelleen nukkuminen pienen vieressä on ollut itselleni melko pelottavaa ja hartiani ovat olleet takuuvarmassa jumissa aamulla. Lisäksi vaipan falskaaminen kahdesti tällä viikolla nimenomaan silloin aamuyöstä ja sitä seurannut pyykkirumba saivat minut melko luovaan ongelmaratkaisutilaan.

Stockan kuvastossa näin koiranpedin ja siitä se ajatus sitten lähti. Niin oli lähtenyt myös muilla, sillä löysin unipesän. Se on ilmeisesti ruotsalaista alkuperää oleva idea, jossa perhepetiin vauva laitetaan omaan koiranpetiä muistuttavaan sänkyynsä nukkumaan. Tällöin riski kierähtää vauvan päälle tai tyynyjen ja peittojen alle jääminen on pienempi.

Löysin pesään ohjeen täältä. Kävimme kankaiden hakureissulla Seinäjoella Matin ja poitsun kanssa ja surautin pesän kasaan kahdessa illassa. Unipesä tuli halvemmaksi itse tehtynä ja sain sen värisen kuin halusinkin (turha edelleenkään odottaa tyylikkyyttä, olen hurahtanut lapsikuoseihin). Ja se on huippukätevä! Alakerrassa pesän voi lykätä sohvalle, jos poikaa pitää silitellä nukahtamaan ja yöllä sain vaihdettua jopa asentoa vauva vierellä, sillä pesän reunat stoppaavat herkkäunisen liiallisen liikkumisen. Lisäksi poika viihtyy siinä hyvin.

Pikku neuleet

Neuloin vauvalle kevättä ja alkukesää varten lämmikettä. Halusin valita mahdollisimman pehmeää lankaa ja valinta osui Novitan Ipanaan. Värien valinnanvara oli melko suppea. Sukupuolikoodatut roosa ja taivaansininen tai neutraalit valkoinen ja harmaa.

Päädyin siniseen niinkuin monessa muussakin vaatteessa. Olen nimittäin olettanut, että vauva on väreiltään kuin Matti; sinisilmäinen ja vaalea. Itseasiassa en ole ollenkaan kuvitellut, että minun ruskeat hiukseni ja vihreät silmäni siirtyisivät eteenpäin. Tosin suurin osa pienistä lienee alussa haituvatukkaisia sinisilmiä, joten ehkä pikkuruiset neuleet sopivat myös värinsä puolesta vauvalle varsin hyvin.




Kaikki neuleet on neulottu kolmosen puikoilla. Lankaa kului alle yksi 50 g kerä. Sukkien ohje löytyy täältä.

Pipo

Luo 64 silmukka ja jaa ne neljälle puikolle (16/puikko).
Neulo 1 kerros kaikki oikein,
*neulo 4 kerrosta nurin, 4 kerrosta oikein*. Toista *-* 3 kertaa.
Neulo 16 kerrosta oikein.
Aloita sädekavennukset. Neulo 2 o, 2 yhteen ja 2 o puikkojaosta välittämättä kerros loppuun. Neulo 2 kerrosta oikein.
Neulo 2 o, 2 yhteen ja 2 o puikkojaosta välittämättä kerros loppuun. Neulo 2 kerrosta oikein.
Neulo 1 o, 2 yhteen ja 1 o puikkojaosta välittämättä kerros loppuun. Neulo 1 kerros oikein.
Neulo 2 yhteen puikkojaosta riippumatta loput kerrokset kunnes silmukkoja on jäljellä yhteensä 6 kpl. Päättele silmukat.

Lapaset

Luo 20 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle (5/puikko).
*neulo 3 kerrosta oikein ja 3 kerrosta nurin*. Toista *-* kolme kertaa.
Neulo 1 oikein, 1 nurin puikkojaosta huolimatta yhteensä 6 kerrosta.
Neulo 10 kerrosta kaikki oikein.
Aloita kavennukset. Neulo puikoilla 1 ja 3: 2 o, 2 yhteen oikein ja 1 o. Neulo puikoilla 2 ja 4: 1 o, ylivetokavennus ja 2 o.  Neulo 1 kerros kaikki oikein. Jatka kavennuksia. Neulo puikoilla 1 ja 3: 1 o, 2 yhteen oikein ja 1 o. Neulo puikoilla 2 ja 4: 1 o, ylivetokavennus ja 1 o. Seuraavan kerroksen kavennukset neulo puikoilla 1 ja 3: 2 yhteen oikein ja 1 o. Neulo puikoilla 2 ja 4: 1 o ja ylivetokavennus. Viimeinen kavennuskerros neulo puikoilla 1 ja 3 2 yhteen oikein ja puikoilla 2 ja 4 ylivetokavennus. Päättele silmukat.

Tilkkupeitto

Tein tämän tilkkupeiton jo viime syksynä. Siitä asti se on nököttänyt kaapissa viikattuna, koska kissat tykkäsivät löhöillä sen päällä. Ihan kiva kissoille, mutta ajattelin kuitenkin säästää sitä vauvaa varten.

Aloitin peiton teon hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa. Se oli oikeastaan vastaisku sitä pelkoa kohtaan, jota tunsin. Hetken aikaa nimittäin raskauden jatkuminen oli hyvin epävarmaa. Koska jouduin pääasiassa oleilemaan sohvalla, halusin jotain tekemistä ja pohdin, että virkkaamalla vauvalle tilkkupeiton, pelkäisin vähemmän. En tiedä onko se yhtään loogista, mutta auttoi.

Peitosta tuli tosi kiva ja nyt kun katselen sitä, harmittelen etten tehnyt siitä isompaa. Tosin tilkkujen virkkaus sujui nopeasti, joten periaatteessa samankaltaisen voisi tehdä myös suurempana. Todellakin periaatteessa, veikkaan ettei periaate pääse toteuttamisen asteelle.

Peittoon sain inspiraation täältä ja oma tuotokseni on melkein yksi yhteen tämän bloggaajan peiton kanssa. Halusin sellaisen, joka sopii sisustukseemme eikä ole leimallisesti lapsellinen. Tosin tämän ajatuksen tunnustan muuttuneen. Vielä syksyllä ajattelin hankkivani vain jotain ajattomia, kivoja tavaroita, joita lapsi voi käyttää koko lapsuutensa ja nyt kun olemme menossa sunnuntaina Ikeaan, olen netistä katsellut kaikenmaailman lapsekkaita karhumattoja, pupupeittoja ja pienen pieniä tuoleja ja pöytiä (vaikka oikeasti tarvitsemme vain pinnasängyn ja siihen härpäkkeet). Että ehkä seuraavaksi virkkaan jonkin pikku kettuja vilisevän viltin.

Syy pipokampaukseen

Olen nyt innostunut tekemään taas pitkästä aikaa käsitöitä säännöllisesti. Tosin en seuraa mitään ohjeita, kunhan teen mitä mielin. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, ettei kaikki aina mene ihan putkeen. 

Kuvan pipon neuloin kahdesti ennen kuin siitä tuli hyvä. Tupsun siihen tein kolme kertaa. Neuloin myös kolme kauluria, joista yksi on Matilla ja yksi roskiksessa (sitä ei vaan voinut käyttää ja ärsyynnyin niin, etten alkanut edes purkaa sitä). Mutta lopputulos on mielestäni kiva. En tiedä miksi haluan tuollaista epäväriä kuin beige, mutta jostakin syystä se miellyttää silmääni tällä hetkellä hyvinkin paljon. 

Lettityyny

Tämä olikin yllättävän kivuton ja nopea projekti. Kolme iltaa telkkarin ääressä pyöröpuikot kädessä ja tyyny oli valmis.

Lankana on Isoveljen leijonankeltaista (230) lankaa, jonka neuloin kutosen pyöröpuikoilla.  Langan menekki oli kaksi kerää, joten itseasiassa itse tehty tuli halvemmaksi (alle 10 €) verrattuna ostotyynynpäällisiin. Silmukoita oli yhteensä sata (passaa tuollaiseen 40x30 cm tyynyyn hyvin) ja keskelle sijoittelin lettikuvion neulomalla 5 nurin, 5 oikein, 2 nurin, 5 oikein ja 5 nurin. Muut silmukat olivat oikeita. Yhden palmikon "kiepsautuksen" pituus oli 10 riviä. Palmikon neulominen on oikeasti tosi helppoa, täältä löytyy siihen kuvallinen ohje: klikklik.

Ihan kiva origami-idea

 

Koulutehtävistäni ei tänään ole tullut kertakaikkiaan mitään. Kaupassa sain käytyä ja ruuan juuri ja juuri tehtyä, mutta yhtään oppimistehtäviin liittyvää kirjaa en ole avannut. Olen nimittäin askarrellut. Jostakin syystä sain huippuidean vaihtaa jouluvalot origameihin. Katselin netistä blogeja, joissa suloisen värisistä papereista oli tehty lintuja, jotka roikkuivat milloin katosta ja milloin jostakin täydellisen käkkyräisestä oksasta. Herkkää, kaunista ja helppoa koristelua. Ajattelin. 

Etsin netistä ohjeen kyyhkyseen. Se oli mielestäni kaikista kaunein taiteltu lintu ja täydellinen eteiseen roikkumaan monen värikkään linnun parvena. Ensimmäisen kuvallisen kyyhkysohjeen kanssa takkusin monen aanelosen verran ja lopulta luovutin. "En vaan tajuu näitä ohjeita." Seuraavaksi tartuin kyyhkysorigami-opetusvideoon. No, en tajunnut sitäkään. En edes kahteen kertaan, hidastettuna enkä kuva kuvalta katsottuna. Yritin uutta kuvallista kyyhkysohjetta, mutta en osannut leikata edes ohjeen mukaista kolmiota. Päätin vaihtaa lintua.

Seuraavaksi kokeilin taitella kuvallisen ohjeen mukaan joutsenta. Ei onnistunut. Hain Youtubesta videon, jossa selitettiin vaihe vaiheelta joutsenen taittelu. Sain aikaan joutsenta muistuttavan hikisen paperimöykyn. Jo tämä sai minut iloiseksi.

Voitokkaana tartuin uudelleen kyyhkyseen. Tein kyyhkysen aiemman videon mukaan ja se onnistui jotenkuten. Tein toisen kyyhkysen, mutta enää en osannutkaan taitella sitä. En, vaikka taas katsoin videon kuva kuvalta. Vaihdoin takaisin joutseneen. Muutaman taittelukerran jälkeen olin melko tyytyväinen vesilintuuni. Totesin tosin, ettei sitä oikein voi ripustaa kattoon roikkumaan, koska se ei ole alhaalta päin kovin kaunis. Lopulta päätin kokeilla helpoista origameista helpointa, perhosta, ja se toimi!

Kaiken tämän jälkeen mieleeni heräsi kysymys. Miten ihminen selviää suitsait neljän ruokalajin illallisen valmistamisesta ja villasukan kantapään neulomisesta, mutta ei osaa taitella yhtä helvetin paperia oikein??

Askartelua

En ole mikään huippuaskarteluihminen, mutta kerran vuodessa tartun mielelläni liimaan ja saksiin. Askartelen joulukortit. Muutaman vuoden ajan olen virkkaillut pieniä pitsikoristeita, mutta nyt en jaksanut. Käsityöinnostunukseni on ollut unholassa koko vuoden. Äidille ja isälle elokuussa lupaamani mattokin on vielä kesken. Olen saanut aikaiseksi vuonna 2013 kaulaliinan ja yhden maton. Melko huono saavutus.

Joulukorteissa päädyin siis yksinkertaiseen malliin, jotta ne ylipäätään tulisivat valmiiksi. Ja tulivathan ne. Ainoana ongelmana on, että korttien kuoret tuppaavaat aukeamaan. Niihin pitäisi ostaa tarrat. Toivottavasti tarrojen ostamiseen ei kulu kauaa, jotta kortit pääsevät ajoissa matkaan.

Pipo, sen kaveri kaulaliina ja asiaa turhamaisuudesta

Mietin hetken ennen kuvan julkaisemista, että kehtaanko. Olen nimittäin kuvassa opiskelupäivällä (vaikka oikeasti olenkin tehnyt jo pari tuntia töihin liittyviä asioita, enkä opiskellut ollenkaan) ja ilman meikkiä. Päätin kuitenkin, että voin esiintyä luomuna. Jos jollekulle tulee yllätyksenä, niin tältä näytän ilman 1) meikkivoidetta 2) puuteria 3) kulmakynää 4) luominvärinpohjustusainetta 5) luomiväriä 6) aurinkopuuteria 7) poskipunaa 8) ripsiväriä. Kahdeksaa tavaraa naamaan joka aamu ja tulos ei ole sen kummempi! Turhamainen minäni vähän kauhistelee kuvaa ja järkevä minäni toteaa, mitä väliä.

Pääosassa ei kuitenkaan ole oma naamani, vaan pipo ja kaulaliina. Ostin Tokmannilta (ilman ässää ja ceetä siis) pipon, johon kiinnitin kukan. Kukkapipo-viritys kaipasi kaveria, joten neuloin sellaisen.

Ohje tuubihuiviin tulee tässä:

Käytin Novitan mustaa Seitsemän veljestä- lankaa ja aniliininpunaista Isoveli-lankaa. Neuloin molempia lankoja samaan aikaan nron 11 puikoilla. Tein huivin tällä ohjeella, silmukoita oli 20 ja pituutta huivilla on vähän alle oma pituuteni, 160 cm. Kun huivi oli tarpeeksi pitkä, virkkasin sen päät yhteen.  Reuna oli neulottuna melko epäsiistin näköinen, joten huolittelin reunat virkkaamalla reunan silmukoihin kaksi kerrosta pylväitä.

Huivista tuli mielestäni ihan kiva. Värit passaavat ainakin mukavasti yhteen. Katsotaan, kuinka käyttökelpoinen otus tuo on, kun ilmat vähän viilenevät.

Koukku heiluu

Vuonna 2008 tai 2009 päätin päästä pelostani käsitöitä kohtaan. Ala-asteen käsityönopettajani oli luvalla sanoen pedagogi, joka keskittyi virheisiin. Aloin vihata käsillä tekemistä suttuisen neulekäsialani pelossa.

Aikuisena päätin, ettei yksi opettaja voi mitätöidä halua tehdä luovia asioita ja päätin opetella neulomisen ja virkkaamisen uudelleen. Ja se onnistui! Käsialani ei ole edelleenkään siisti, mutta eipä ole kukaan arvostelemassa sen virheitäkään.

Käsityöt ovat olleet jäissä jonkin aikaa, mutta nyt sain inspiraation ottaa koukku esille ja virkata tämän.

Se on makuuhuoneen tosivaaleansininen pitsimatto. Tykkään tästä mallista paljon, se on nopsakka virkattava ja kauhean söpö. Kaikillahan näitä nykyään on, mutta trikookuteesta tehty pitsiunelma on helppo pestä koneessa ja juuri tarpeeksi lapsekas, jotta siitä voi tulla iloiseksi.

Äidin ja iskän mökin saunaan on tulossa harmaa versio tästä mallista ja sekin on ollut kiva virkattava, melko samanlainen kuin yllä olevassa kuvassa oleva Juhannusruusu.