Tee-se-itse-projektina unipesä

Olin ennen vauvan tuloa ajatellut, etten missään tapauksessa uskalla nukkua samassa sängyssä vastasyntyneen kanssa. Tämä kumoutui jo ensimmäisenä yönä sairaalassa, kun itkevä vauva rauhoittui viereeni torkkumaan ja loppujen lopuksi myös minä kuukahdin samaan sänkyyn. Kotona nukutimme kaveria alkuun pinnasängyssä, mutta poitsu valitsi mieluummin meidän sänkymme. Alkuyön hän nukkuu omassa sängyssään ja aamuyöstä vaatii päästä meidän sänkyymme.

Edelleen nukkuminen pienen vieressä on ollut itselleni melko pelottavaa ja hartiani ovat olleet takuuvarmassa jumissa aamulla. Lisäksi vaipan falskaaminen kahdesti tällä viikolla nimenomaan silloin aamuyöstä ja sitä seurannut pyykkirumba saivat minut melko luovaan ongelmaratkaisutilaan.

Stockan kuvastossa näin koiranpedin ja siitä se ajatus sitten lähti. Niin oli lähtenyt myös muilla, sillä löysin unipesän. Se on ilmeisesti ruotsalaista alkuperää oleva idea, jossa perhepetiin vauva laitetaan omaan koiranpetiä muistuttavaan sänkyynsä nukkumaan. Tällöin riski kierähtää vauvan päälle tai tyynyjen ja peittojen alle jääminen on pienempi.

Löysin pesään ohjeen täältä. Kävimme kankaiden hakureissulla Seinäjoella Matin ja poitsun kanssa ja surautin pesän kasaan kahdessa illassa. Unipesä tuli halvemmaksi itse tehtynä ja sain sen värisen kuin halusinkin (turha edelleenkään odottaa tyylikkyyttä, olen hurahtanut lapsikuoseihin). Ja se on huippukätevä! Alakerrassa pesän voi lykätä sohvalle, jos poikaa pitää silitellä nukahtamaan ja yöllä sain vaihdettua jopa asentoa vauva vierellä, sillä pesän reunat stoppaavat herkkäunisen liiallisen liikkumisen. Lisäksi poika viihtyy siinä hyvin.