Perustarpeista tärkein

Elämä tuntuu tällä hetkellä pyörivän melko pitkälti perustarpeiden ympärillä. Ja siis en tarkoita omia perustarpeitani, vaan erään toisen. Sen, joka alkaa itkeä, jos tarpeita ei tyydytetä sillä samalla sekunnilla, kun ne putkahtavat pieneen mieleen.

Poikkeuksena on yksi tarve, jota vastaan ukkeli taistelee viimeiseen asti. Uni. Vaunuissa, sylissä ja äidin vieressä se tulee kyllä alta aikayksikön, mutta omissa sängyissä täytyy kamppailla. Ja niitä sänkyjä on siis kaksi. Yläkerrassa pinnasänky ja alakerrassa rottinkikoppa.

Olen yrittänyt tehdä sängyistä suloisia pesiä ja rottinkikoppa on aina samassa huoneessa kanssamme, mutta tyyppiä ei nukuta. Ei sitten millään, vaikka silmät kuinka lumpsuisivat kiinni. Olen tullut lopputulokseen, että pian vaihdamme sänkyjä. Minusta olisi ihana kietoutua rottinkikopan villapeiton alle päikkäreille ja erityisesti pinnasängyn nurkkaan lukemaan ja nukahtamaan sitten makeille yöunille.

ps. kohtalon ivaa, että tätä postausta kirjoittaessa vauva tietenkin nukahti ihan itsenäisesti ja yksin rottinkikoppaansa.