Lelut

Olen todennut, että 1-vuotiaalle on turhaa  haastavaa hankkia mitään leluja. Veen suosikkilelut ovat tällä hetkellä pinottavat purkit ja juuri muilla leluilla hän ei leikikään. Purkkeja on meillä jo kolme eri settiä: yläkerrassa, alakerrassa ja ulkona omansa.

Mutta lelujen lisäksi kelpaavat kaikki oikeat tavarat sekä kaikki, mitä voi avata ja sulkea. Kännykkä, kaukosäädin, kattilat ja niiden kannet, kapustat, vispilät ynnä muut, kivet, ruohonkorret, keittiöpyyhkeet, märät vaatteet, uunin nupit...

Olen antanut jo niin monesta asiasta periksi (kaikesta muusta paitsi uunin nupeista), että ihan sama... "Ota, ole hyvä, äidin puuterirasia."

(tilasin uuden, luonnonkosmetiikkaa merkiltä Zuii, siinä on  ruusun terälehtiä!)

Sijaistoimintoja yksinkertaiselle

Tänään käyn viimeisessä tentissä ja jään sitten kotiin. Virallinen äitiysloma alkoi jo viime viikolla, mutta tällä viikolla on ollut tehtävänä vielä muutamia koulujuttuja.

Olen miettinyt korviketoimintoja tälle ajalle. Ajatuksissani on käynyt valokuva-albumin koostamista, hyllyjen siivousta ja kaikkea muuta hyödyllistä. Toisaalta huomaan, että paljon mieluummin nukun ja teen täysin aivottomia asioita. Kuten nyt viimeiseen tenttiin lukiessa.

Kynsien lakkaus tuntui sata kertaa mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin hallintolain lukeminen. Ja itseasiassa olen viimeisen kuukauden aikana tyhmentynyt sen verran, etten oikein ymmärrä lukemaani enkä pysty keskittymään kovin laajoihin kokonaisuuksiin. Toivottavasti tila on ohimenevä, sillä yliopistoa olisi jäljellä vielä kolmisen vuotta.

Mutta lakkaukseen. Vaikka yleensä en kynsilakoissa kovin villiksi heittäydy, päätin nyt lakata kaikki kynnet eri sävyillä. Jostakin syystä olen näemmä väriuskollinen ja melkein kaikki lakkani passasivat toistensa kanssa yhteen. Kynsistä tuli mielestäni ihan kivat, eikä ollenkaan liian villit. Plus nyt voin testata mikä lakka kestää pisimpään. Siis paljon tärkeämpää kuin hallinnon oikeusperiaatteet.

Ranskattaren pipokampaus eli näin otat vastaan kohteliaisuuden

Muutaman päivän meillä on ollut oikea talvi. Siis sellainen, että ulos on puettava toppatakki ja pipo laitettava päähän. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin pitkiä hiuksia ja ne tuottavat hiukan päänvaivaa hatun kanssa. Hiuksien olisi hyvä näkyä, etten näytä kaljulta, mutta letti- tai saparokampaukset tuntuvat hiukan liian tyttömäisiltä tällä hetkellä. Jos hiukset jättää kokonaan auki, ne sähköistyvät joka ilmansuuntaan. Olenkin päätynyt pitämään hiuksiani puolittain kiinni, joko puoliponnarilla tai kuvassa näkyvällä otsahiuksien punomisella. Toivoisin osaavani tehdä ranskanletin tuohon eteen, mutta harjoituksista huolimatta se ei onnistu, joten olen tyytynyt punomaan osio osiolta otsahiukset ja kiinnittämään ne pinnillä sivuun.

Vaikken ranskanlettia osaakaan tehdä, sain ainakin Matin mielestä jotakin ranskalaista aikaan. Mies nimittäin tuli seuraamaan kuvani ottoa ja sen jälkeen kävimme seuraavanlaisen keskustelun.

"Sä kyllä näytät nyt ranskattarelta."
"Miten niin?"
"No nyt kun sä oot meikannut tolleen."
"Miten niin? Miltä mä sitten näytän ilman meikkiä?" (hiukan kärkkäällä äänensävyllä, tiedättehän)
"No, no mun ihanalta, rakkaalta vaimolta."
"Aha."
-
-
"Mä nyt yritin sanoa sulle kohteliaisuuden."
-
-
"No en mä niitä osaa ottaa vastaan."

Seuraavalla kerralla vastaan ensimmäiseen lauseeseen: "Ihana. Kiitos."

Naisellisuuden yht'äkkinen kukoistus

En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta eilen sain päähäni hankkia uuden mekon. Sen lyhennettyäni päätin pukeutua viikon ajan pelkkiin mekkoihin. Naisellisuuden esiinmarssi jatkui tänään, kun halusin uuden mekon kaveriksi punaisen kynsilakan. Tosin sen haluaminen saattoi johtua myös siitä, että kynsien lakkaaminen pesee 100-0 Perus- ja ihmisoikeudet Suomessa - teoksen lukemisen. 

Lumenen hiukan metalliin hohtava, syvän joulupunaisen kynsilakka sopii musta-beigeen mekkooni kuin nakutettu. Sitä paitsi ihmisoikeuksien kansainvälisiin valvontajärjestelyihin tulee ihan uutta potkua, kun niitä opiskelee punaisin kynsin. 

Savuisesta siistiksi

Viikko lähestulkoon ilman meikkiä ja tukka miten sattuu savulta haisten... Tarvitsin selkeästi lauantaille vastavoiman. Olimme Matin kaverin häissä ja ensimmäistä kertaa sattui niin, että hiukseni ovat tarpeeksi pitkät kampaukselle. Kävin siis ensimmäistä kertaa kampaajalla laittamassa hiukseni.

Niskanutturasta tuli ihana! Nyt haaveilen jo seuraavista häistä, johon voin teettää kampauksen. Joten haluaisiko joku mennä naimisiin?

Kampausapua tarvitaan

Olen pitkästä aikaa tilanteessa, jossa hiukset saa taas laitettua kiinni. Lisäksi meillä on töissä sellainen hetki keväästä, että hiukset on parempi pitää kiinni. Olen siis pulman edessä. Miten niitä hiuksia laitettiin?

Toistaiseksi olen kokeillut kahta variaatiota. Ponnari, johon tehdään vähän eloa letittämällä kaksi osiota edestä ja pinnitetään ne ponnariin. Toinen on on Prinsessa Leia-tyyppiset kiekurat pään sivuilla tai niskassa. Ponnari leteillä-mallissa näytän vähän liian kaljulta ja kiekura-mallissa 15-vuotiaalta. Missä voi oppia laittamaan kivoja kampauksia? Miten te teette kivoja kampauksia nopeasti?

Onneksi on vapaapäivät, silloin kuljen tukka auki.