Talven hattaroita

Meidän maisemassa ihaninta on taivas. Lienette samaa mieltä?

Maisemia Ilmajoelta

Viimeiseksi mielestäni kaikista kaunein maisema. Ei liene vaikea arvata mikä se on?

Tietenkin koti.

 

Maisemia Ilmajoelta

Yksi Ilmajoen kauneimmista paikoista on mielestäni museoranta. Harmittelen usein, ettei sitä oikein osata hyödyntää. Museorannalle keskustasta johtava tie on myös kaunis. Vanhat, kunnostetut talot tien laidalla ovat ihanan värisiä (vaaleanpunaista ja lilaa!). En kuitenkaan kehdannut ottaa kuvia taloista, puhelinmuseota (eka) ja Lauroselaa (vika) lukuunottamatta.

Maisemia Ilmajoelta

Tämä riippusilta löytyy läheltä kotiamme. Se lyhentää kerhomatkaamme miltei puolella tunnilla, joten usein kävelen siitä yli.

Sillan nimi on Kohmelokiikku ja se oli poissa käytöstä jonkin aikaa. Tulva rikkoi sillan pari vuotta sitten, mutta nyt se kunnostettiin hienoksi. Maali puuttuu vielä pinnasta. Sillan jälkeen kuljetaan melkein toisten pihapiirissä. Pimeällä kuusiaita tekee matkasta aika jännän.

Maisemia Ilmajoelta

Olen päässyt vasta nyt oikein kunnolla tutustumaan lähiseutuuni jokapäiväisen vaunuilun myötä. Olen toki aiemminkin liikkunut jalan Ilmajoella, mutten lähelläkään samalla intensiteetillä kuin nyt.

Ilmajoki on edustanut minulle jollakin tapaa nukkumalähiötä, mutta nyt asia alkaa pikku hiljaa muuttua johonkin muuhun suuntaan. Minulle on nimittäin syntynyt lempipaikkoja, joita ajattelin esitellä teillekin.

Tästä kävelen ohi monta kertaa viikossa. Pidän tuosta kuvassa olevasta puusta ja jokilaaksomaisesta maisemasta. Tottakai mielestäni yksi Etelä-Pohjanmaan kauneimmista paikoista on  kumpuileva...

Ihan pihalla

Ehkäpä tämän vuodenajan kulunein ilmaus, mutta sitä ollaan oltu. Monellakin tavalla. Pihalta palaillaan pikku hiljaa normaali elämään, aivot ovat alkaneet toimia jo jotakuinkin normaalisti. Toisella pihalle ollaan vasta siirtymässä.

Olemme tehneet aika paljon hommia puutarhassa ja haaveina olisi saada suurimmat projektit juhannukseen mennessä valmiiksi, jonka jälkeen kaavailemme nauttivamme ulkona olosta. Että kuun vaihteessa säiden olisi parempi muuttua mukaviksi.

Tilasimme työmiehet siistimään viime syksynä rakennetun laatoituksen ja asentamaan siihen reunakivet. Samalla Kiinteistöpalvelu Aholan miehet siistivät ojanpuoleisen rinteemme. Me Matin kanssa istutimme siihen tuija-aidan. Lisäksi laitoin pihan puolelle juhannusruusuja ja norjanangervoja vuorotellen riviin, pari pihlajaa ja niiden ympärille valkoisia perennoja kasvamaan. Ojan puolelle Matti rakensi kivistä rajan, jonka yläpuolelle heittelin valkoisen kesämalvikin ja ruiskukan siemeniä. Katsotaan millainen ojan rinteestä tulee, toivottavasti jotain muuta kuin voikukkapelto, josta pilkistää leppien ja näsiän poikasia, joka se on ollut viimeisen neljä vuotta.

Viime syksyn tilanne. Kiinnitä huomio oikeaan laitaan.

Tämän kesän tilanne.

Matin toivepostaus

Matti lukee suurimman osan näistä blogiteksteistä, kommentoi muutamia, mutta on vain kaksi kertaa toivonut, että kirjoittaisin jostain. Muistatteko vielä Matin tekniikkanurkan? Se muuten pitäisi uusia, onkohan meille tullut mitää uutta tekniikkaa tuon jälkeen... Voi olla, että ei, sillä mies on keskittynyt lähinnä bassoihin viime aikoina. Ehkä teen niistä postauksen.

Mutta tämän Matti toivoi laitettavaksi blogiin: linkin Luontoiltaan.

Lähetin siis täälläkin esittelemäni kuvan peltopyistä, jotka ovat menneet kiepille lumihankeen, Luontoiltaan ja he soittivat minulle sieltä voisinko osallistua lähetykseen. Suostuin tietenkin. Vähän aluksi jännitti, mutta ne sedät olivat siellä niin ihania, ettei sitten enää jännittänytkään yhtään. En tosin suostu itse kuuntelemaan juttua, koska se on silkkaa itsekidutusta, mutta jos joku ei vielä Facebookin kautta ole nähnyt/kuunnellut tätä juttua, niin linkistä löytyy (juttu on heti ekana).

Outoja luonnonilmiöitä

Olen tänään lueskellut olohuoneessa aamupäivän ja muutaman kerran ikkunaan kopautti joku. En sen enempää kiinnittänyt huomiota asiaan ja jatkoin lukemista. Vasta kun Emma tuijotti keittiön pöydällä herkeämättä ulos ikkunasta, käänsin minäkin katseeni pihalle.

Aluksi huomasin sotketun lumen ja sen jälkeen möykyn, jonka luulin olevan jokin rengas. Lähempää tarkastellen rengas vaikutti harvinaisen elävältä.

Pieni lintuparvi oli asettunut ympyrämuodostelmaan lämmittelemään toisiaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa. En ole ikinä nähnyt moista! Linnut selkeästi tiesivät mitä tekivät, niin hieno muodostelma oli. Yritin googlettaa asiaa, enkä löytänyt millään hakusanoilla samankaltaista kuvaa. En myöskään tunnistanut varmuudella lintuja. Ne eivät olleet mitään pikkulintuja, vaan melko isoja, hiukan pienempiä kuin kyyhkynen. Aika paljon samaa näköä niissä on kuin koiraspeipossa ja lämmittely sopisi asiaan, peipon kun kuuluisi talvehtia läpimässä. Tietääkö joku teistä mikä lintu on kysymyksessä ja onko joku nähnyt vastaavaa lintumuodostelmaa?

Järvenpääläinen ja pohjalainen ostivat jouluvaloja - pohjalainen voitti

Meillä on Matin kanssa kovin harvoin kulttuurisia yhteentörmäyksiä, vaikka muualla olenkin saanut niistä enemmän kuin oman osani. Oma kulttuuriperintöni on itä-, pohjois- ja etelä-suomalainen sekamelska, mutta tietääkseni pienintä pisaraa etelä-pohjalaista verta ei minussa virtaa. Matti taas on ties monennen polven pohjalainen ja vaikkei ihan tyypillisimmillään tätä heimoa edustakaan, nousee se joskus esiin yllätävissä yhteyksissä. Kuten jouluvaloja ostaessa.

Olimme yhdessä liikenteessä, kun kävin hakemassa ihanan pehmeään douglas-kuuseemme jouluvaloja. Se oli kasvanut viime vuodesta sen verran paljon, että viimevuotiset valot riittivät kiertämään sen oksien ympäri vain kerran. Ostin siis pidemmät valot ja levittelin ne kuuseen. Kaveriksi kuusen valoille ripustin tähtinä tuikkivat valot eteiseen. Lopputulos oli omasta mielestäni varsin sievä ja hillitty. 

Tutkiessani erilaisia jouluvalopaketteja Matti kiusoitteli minua siitä, että alan pian kilpavarustella naapurien kanssa. Ja myönnetään, kävi kyllä mielessä, että jonkinlainen poro tai tonttu-ukko olisi mielestäni ihan hauska idea pihalla. Mutta kuinkas sitten kävikään kilpavarustelijan kanssa? Matti nimittäin hurahti nähdessään yhden paketin ja vaatimalla vaati, että se on ostettava. Niinpä itsenäisyyspäivänä hilasimme lipputankoon, ei lippua, vaan koko Ronnalan kylän massiivisimman ja näkyvimmän jouluvalon. Se siitä sievyydestä ja tyylikkyydestä. 

Soon ny sellane, jotta varmahan meirän naapurikki näköö, jotta meil on jouluvaloohi satsattu.

Alkutalven tulva

Tavallisesti täällä Pohjanmaalla tulvii keväisin. Sinä aikana, kun olen täällä asunut on tulvat yllättänyt myös syksyllä muutamankin kerran.

Sunnuntai-iltana alkoi sataa ja sadetta jatkui enemmän ja vähemmän tauotta tiistaiyöhön saakka, jolloin  pakastui. Tänään torstai-aamuna kävelin saman lenkin kuin lauantaina. Maisema tosin oli paikkapaikoin eri, koska erään luoman tulva-alue oli muuttunut ruohokentästä lammeksi.

Ennen

Jälkeen