Järvenpääläinen ja pohjalainen ostivat jouluvaloja - pohjalainen voitti

Meillä on Matin kanssa kovin harvoin kulttuurisia yhteentörmäyksiä, vaikka muualla olenkin saanut niistä enemmän kuin oman osani. Oma kulttuuriperintöni on itä-, pohjois- ja etelä-suomalainen sekamelska, mutta tietääkseni pienintä pisaraa etelä-pohjalaista verta ei minussa virtaa. Matti taas on ties monennen polven pohjalainen ja vaikkei ihan tyypillisimmillään tätä heimoa edustakaan, nousee se joskus esiin yllätävissä yhteyksissä. Kuten jouluvaloja ostaessa.

Olimme yhdessä liikenteessä, kun kävin hakemassa ihanan pehmeään douglas-kuuseemme jouluvaloja. Se oli kasvanut viime vuodesta sen verran paljon, että viimevuotiset valot riittivät kiertämään sen oksien ympäri vain kerran. Ostin siis pidemmät valot ja levittelin ne kuuseen. Kaveriksi kuusen valoille ripustin tähtinä tuikkivat valot eteiseen. Lopputulos oli omasta mielestäni varsin sievä ja hillitty. 

Tutkiessani erilaisia jouluvalopaketteja Matti kiusoitteli minua siitä, että alan pian kilpavarustella naapurien kanssa. Ja myönnetään, kävi kyllä mielessä, että jonkinlainen poro tai tonttu-ukko olisi mielestäni ihan hauska idea pihalla. Mutta kuinkas sitten kävikään kilpavarustelijan kanssa? Matti nimittäin hurahti nähdessään yhden paketin ja vaatimalla vaati, että se on ostettava. Niinpä itsenäisyyspäivänä hilasimme lipputankoon, ei lippua, vaan koko Ronnalan kylän massiivisimman ja näkyvimmän jouluvalon. Se siitä sievyydestä ja tyylikkyydestä. 

Soon ny sellane, jotta varmahan meirän naapurikki näköö, jotta meil on jouluvaloohi satsattu.