Ensimmäinen oma muistikuvani Marimekosta on ekaluokan reppu. Se oli samaa, paksua kangasta kuin nykyiset kassitkin. Kestävä, kaunis ja punainen. Minusta on kuvia äidin ompelemassa vihreässä mekossa ja punaisessa repussa ekana koulupäivänä. Huomattavaa on, että poseerasin selkä edellä kameraan, koska hohtavan uudenpunainen reppuni oli niin kertakaikkisen hieno.
Yritin viedä tätä muotoilun ja värikkyyden perinnettä omalta osaltani eteenpäin ja hankin viime viikolla pieniä Marimekon vaatteita. Tasaraita on klassisista klassisin kuosi ja taloilla ja autoilla kuviotu potkupuku ensi kevään uutuusmallistoa. Näissä kelvannee vauvana kasvaa.
Mä en oo ikinä ollut Marimekon kuosien ystävä, mutta nuo on kyllä söpöjä :)
VastaaPoistaItte en oo ostanut ensimmäistäkään Marimekko-juttua, mutta mulla on ystävältä saatu Primavera-kuosinen pöytäliina: oranssia, vielä oranssimpaa ja vihreää. Se on tasan kerran ollut pöydällä, että ystävä sen näki. Se oli niin kirkuva ja hallitseva, että mua suorastaan ahdisti. Tallessa se on edelleen, mutta ei käytössä. Marimekon kuviot on liian isoja ja värikkäitä mun makuuni.
Mulla se riippuu kuviosta. Meillä ei sisällä sisustuksessa ole yhtään marimekkoa, mutta kesällä ompelin kankaista ulos tyynyjä. Mekkoja oon itselleni muutaman kerran sovitellut, mutta sopivaa mallia ja kuosia ei ole vielä tullut vastaan. Pienille kyllä on löytynyt mekkoja ja muita.
VastaaPoistaIhania pieniä vaatteita, en kestä <3 Jos käy jossain kohtaa niin kuin mulle, että sekoaa myös pieniin vaatteisiin, kannattaa suomalaisista tsekata mm. Vimma, Papu, Aarrekid ja JenniJJ (viimeinen tekee kaiken itse omin käsin suomalaisista kankaista).
VastaaPoistaPs. Olis kiva nähdä taas pian!
Toivon, että maltti pysyy matkassa tässä hommassa :) Mä aattelin, että jouluna ollaan Jpäässä varmaan ehkä 28.12. saakka, vois suunnitella sillon jotain porukkanäkemistä?
VastaaPoista