Vuoden alkupuolella tajusin, että olen itse ainoa henkilö, joka voi vaikuttaa omaan henkiseen hyvin- tai pahoinvointiini. Päätin säästää veronpalautukset ja jokaisesta palkasta rahaa lopettaakseni työt toukokuussa. Pohjanmaan aikani paras päätös. Muutto tänne ei ole ollut helppo elämänmuutos ja jos asuinkaveri ei sattuisi olemaan niin ihana, olisin palannut jo monta kertaa etelään. Epätyydyttävä työ on ollut iso osatekijä asiassa ja nyt - vihdoin - opin luopumaan siitä.
Erään pseudopsykologisen oppaan nimi on muistaakseni "Saat sen mistä luovut". No, en saanut uutta työtä, mutta kaikenlaista muuta puuhasteltavaa työn tilalle. Keväällä aloitin pääsykokeisiin lukemisen ja ilo oli suuri, kun tärisevin käsin avasin Vaasan yliopiston kirjekuoren. Olin ihan hemmetin ylpeä siitä, että pääsin yliopistoon. Sen unelman olin nimittäin jo haudannut ja ajatellut, etten vaan olen tarpeeksi fiksu sinne. Totesin, ettei kysymys ollutkaan fiksuudesta, vaan oikeasta lukutekniikasta ja viitsimisestä. Tämä on ensimmäisiä asioita, joissa en selittänyt onnenkantamoisella tai sattumalla, vaan ihan todella koin ansaitsevani paikan.
Kesäkuulla jäin pois töistä. Olin ajatellut hetken olevan täynnä vapautta, mutta ei se ollut. Menin pahalla tuulella kotiin ja joimme Matin kanssa skumppaa. Vasta pikku hiljaa vapaus alkoi vallata mieltä. Sain kesätyön Lauroselan kahvilan leipojana, tein koulutehtäviä ja meillä kävi kesävieraita. Helteillä uimme Matin kanssa joka ilta. Kesä oli pitkä ja rauhallinen. Aloin odottaa koulun alkua jo viikkoja ennen syyskuuta. Samalla toinenkin odotuksen aihe teki itsensä tiettäväksi ja syksy oli välillä vähän liiankin jännittävä.
Jos joudun kertomaan tästä syksystä vuoden kuluttua jotakin, se lienee, että syksyllä istuin paljon. Luentosalissa, sohvalla ja sairaalan tai neuvolan odotusaulassa. Ensin käsissä virkkuukoukku ja sitten tenttikirja. Pääasiassa olen ollut peloissani. Ja välillä onnellinen. Joulua kohti mentäessä enemmän onnellinen kuin peloissani. Olen itkenyt enemmän kuin vuosiin, ilosta ja pelosta ja välillä ihan muuten vaan, esimerkiksi Yle Puheen urheiluillan koostetta kuunnellessa. Kuulin huhua, että tilanne tulee pahenemaan.
Huima vuosi. Ihanat rakkaat perhe ja ystävät. Motivoiva ja innostava uuden oppiminen. Odotus. Toivottavasti tätä onnea riittää tuhlattavaksi vielä ensi vuodellekin. Lupaan olla siitä kiitollinen (virallinen uudenvuodenlupaukseni).
Ihanaa ja onnellista vuotta 2015 kaikille!
Oikein onnellista uutta vuotta teille!
VastaaPoista