Keittiöuutta

Kun muutimme Matin kanssa yhteen, toin mukanani keittiönpöydän ja kuusi tuolia. Pöytä oli ensimmäinen aikuishankintani eli huonekalu, jota en hankkinut, koska se oli edullinen vaan huonekalu, jonka hankin, koska se oli ihana. 

Pöydän kansilevy ja tuolien istuinosat olivat tummaa puuta ja muut osat valkeita. Maalasin pöydän ja tuolit Ronnalassa valkoiseksi. Nyt katseltuani ruokailuryhmää miltei kymmenen vuotta oli aika jonkin uuden. (lienee pähkähullua ostaa uusi pöytä vauvan saamisen jälkeen, mutta no...)

Olemme kuolanneet Artekin Pöytä 83:a, mutta sen hankkiminen nyt olisi ollut sekopäistä (ja liian kallista), mutta haimme vähän samaa fiilistä uudessa pöydässämme. Vanha pöytä lähti matkalle siskoni luo torstaina ja uusi pöytä saapui maanantaina. Kun tulin jumpasta kotiin Veen kanssa, oli Matti koonnut sen. Ja sehän oli huippuhieno!

Pöytään olisi ollut samaa sarjaa olevat tuolit, mutta mielestäni Ronnalaan nyt vain kuuluivat pinnatuolit. Valkoiset, tottakai.