Hiekkis

Tajusin, etten ole esitellyt uusinta pihamme projektia ollenkaan! Nimittäin hiekkalaatikkoa.

Teimme sen viime syksynä entisen ruusutarhan tilalle kiristyksen, uhkailun ja lahjonnan säestämänä, kun olin sitä mieltä, että sen on oltava keväällä valmiina. Onneksi projekti kesti vain viikonlopun, koska meillä ei Matin kanssa tuo yhteistyö suju sitten ollenkaan. Elämme arkea, juhlaa ja reissuja melko onnellisissa merkeissä (esimerkiksi yhdelläkään matkalla emme ole koskaan riidelleet), mutta kun aloitamme yhteisen työn, alkaa myös riita.

Valtavan kuopan kaivamisen, laatikon parhaan rakennustavan neuvottelun ja hiekan kippaamisen jälkeen sovimme ja olimme tyytyväisiä lopputulokseen.  Tälle keväälle jäi routavaurioiden tsekkaaminen ja istumalautojen naulaus sekä istutusten tekeminen hiekka-alueen ympärille. Vee saa hoitaa hiekan tasaamisen tulevina vuosina.

Ja voi kuinka hiekkalaatikko onkaan kiva! Siellä on mukava möyriä, syöksyä laidalta pää edellä hiekkaan (nyt peppu ensin-käsky alkaa jo tehota) ja napsia kiviä suuhunsa. Minustakin on mukava istua siellä auringon läikässä ja taputtaa ämpärin pohjaa: "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!"