Olen ollut aina lukijatyyppiä. Minulla ei liene elämässäni taukoja, jolloin en olisi lukenut. Yöpöydälläni on aina nököttänyt jokin kirja ja olen suhtautunut lukemiseen intohimoisesti. Muistan pienenä tyttönä rakastaneeni kesälomaa, koska aikaa lukemiseen oli loputtomasti. Parasta oli maata sängyllä auringonläikässä ja lukea, lukea, lukea... Vanhempani kehottivat minua menemään välillä ulos ja niinpä siirryin kirja kädessä mökin pihakeinuun.
Veen syntymän jälkeen minun on kuitenkin ollut vaikea päästä kiinni lukemiseen. Luen edelleen joka ilta, mutta en suhtaudu lukemaani intohimoisesti. Olen muutaman kerran jopa valinnut nukkumisen lukemisen sijasta. Lisäksi minun on vaikea seurata polveilevaa juonen kulkua, mutten viitsisi siirtyä ihan höttökirjallisuuteenkaan.
Nyt kuitenkin löysin kirjan, joka herätti kytevän lukuhimoni täyteen roihuun. Olen muutamana iltana mennyt sänkyyn jo puoli kymmenen hujakoilla, että jaksan lukea mahdollisimman pitkään. Latasin Minna Eväsojan Melkein geishan Elisa-kirjasta padilleni, sillä kirjastossa siihen oli pitkä jono. Kuulin Eväsojan haastattelun Yle Puheelta ja se ihastutti niin, että päätin lukea Japanista, teetaiteesta, japanilaisuudesta ja
gaijinista kertovan kirjan. Jos olet lukenut Emmi Itärannan Teemestarin kirjan, lue myös tämä. Jos et ole lukenut, niin lue silti Melkein geisha. Jos et vakuutteluista huolimatta usko, kuuntele haastattelu
tästä, kliklik ja ihastu itse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti