Liikunnan iloa xl-vaatteista

Ostin elämäni ensimmäistä kertaa urheiluvaattteita. Yli kolmikymppisenä!

Okei, en laske teini-iän ratsastusvaatteita tai ulkoiluvaatteita tässä urheiluvaatteiksi, vaan puhun ihan jumppa-jumppavaatteista. Kun tulin alakertaan ja kysyin Matin mielipidettä vaatteista, alkoi hän nauraa. (Jep, että kiitos vaan...) Syy oli, ettei hän ole koskaan nähnyt minua vastaavanlaisissa vaatteissa.

Kengät: Bagheer
Trikoot: Ellos

Tämä ei kerro kuitenkaan siitä, ettenkö olisi liikuntaa harrastanut. Olen Ilmajoella asumisen aikana ehtinyt käydä kahdessa eri jumpassa, uimajumpassa, bollywood-tanssissa, uimassa, lenkillä, joogassa, salilla ja äiti-lapsijumpassa. Minulla on käytännössä koko ajan ollut jokin liikuntaharrastus tai kaksi. Ja jumppavaatteina legginssit ja joku kaapista löytynyt paita.

Olen mieltänyt, etten ole liikunnallinen ja siksi en tarvitse liikuntavaatteita. Nyt päätin, että jos liikkuu viikottain edes kerran, siihen olisi syytä varata kivat vaatteet. Ja niinpä sitten ostin ne. Ja voi pojat, motivaatio lisääntyi kympillä, kun hain paketin postista. Heti piti päästä jumpalle.

Samana päivänä näin mainostoimiston tekemän videon, joka pyrki kumoamaan niitä ennakkoluuloja, miksei xl-naisten pitäisi harrastaa joogaa. Olin puulla päähän lyöty. Siis minun ei olisi pitänyt harrastaa joogaa? Syinä olivat mm. lihavat naiset eivät ole elegantteja, he eivät taivu samoihin asentoihin kuin hoikat ja he hikoilevat. Siis mitä v..tua?

       Mintunvärinen toppi: Ellos
Musta toppi: KappAhl

Lopputulemana tässä varsin epäonnistuneessa videossa oli, että lihavakin ihminen taipuu kauniisiin asanoihin elegantein ja hallituin liikkein hikoilematta. Mutta entäpä jos ei? Äiti-lapsi-jumpassa hikoilin maanantaina jo alkuveryttelyjen jälkeen niin, että jumppapatjalle tippui pisaroita, en jaksanut tehdä kaikkia vatsalihasliikkeitä enkä to-del-la-kaan näyttänyt elegantilta tehdessäni viimeisiä kyykkyjä Vee sylissä hampaita yhteen puristaen. Ja vaikka olisinkin, niin entäs sitten?

Liikunnan tarkoitus ei liene, että sitä tehdessään näyttää hyvältä eikä hikoile. Silloin se ei ole liikuntaa eikä kunto sitä tehdessä kasva. Enkä edes aloita siitä, että ehkä olisi erityisen hyvä, jos nimenomaan ylipainoiset ihmiset liikkuisivat... Ja sitä paitsi se on paikkapaikoin oikeasti kivaa. Kun synnytyksen jälkeen ensimmäistä kertaa liikuin itseni hikeen, minua alkoi itkettää. Niin ihanaa se oli.