Vauva.
Katsoin kaikki kuvani läpi ja mietin, mitä muuta viime vuoteen kuului. Ei muuta.
Alkuvuonna lähinnä odotin vauvan tuloa ja loppuvuoden olen opetellut elämään näin. Ja se on ollut ihan kamalan ihanaa.
Ihanaa, koska Vee nyt vaan on ihana. Niinkuin lapset nyt tuppaavat olemaan, erityisesti omat. En uskonut, että voisin rakastua vauvaan samoin tein, mutta niin vaan kävi. Kun se ensimmäistä kertaa syliin annettiin, pois en olisi enää laskenut.
Ja kamalaa paljon monimutkaisemmista syistä. Meille nukkumiset ja muut tavanomaiset pulmat eivät ole olleet mikään juttu. Yksinäisyys äitinä on ollut se kamala juttu. Toki käyn kerhoissa ja muissa, etten sillä tavalla ole yksin, mutta oman mielenmaiseman, turvallisten ja rakkaiden ihmisten ja perheeni poissaolo on rankkaa. Se vaikuttaa kaikkeen.
Kiitollinen olen, että kamaluus on pakottanut ajattelemaan uudella tavalla ja olemaan rohkeampi. Se on kasvattanut minua kohtaamaan asioita sellaisina kuin ne ovat ja tarttumaan toimeen.
Kuitenkin vuosi 2015 oli yksi parhaista. Se alkoi ihanasti ja päättyi suurenmoiseen yllätykseen, josta kevään mittaan lisää. Asiaan liittyy ainakin vuodesohva. Iik, 2016! En malta odottaa!
On kyllä uskomatonta, miten se rakkaus omaan lapseen syttyy heti ensi hetkestä. Ihan pyyteettömästi ja täydestä sydämestä. Onnen vuotta 2016 teille koko perheelle!
VastaaPoistaMä olin enemmän kuullut, että menee aikaa ennenkuin kiintyy oikein kunnolla ja oppiia rakastamaan lastaan ja olin varautunut siihen. Siksi se humahdus siinä hetkessä yllätti kovasti :)
VastaaPoistaJa niin, iloista uutta vuotta teillekin!
VastaaPoista