Siellä pääkohteenamme oli Torikortteleissa, suurkirkon vieressä sijaitseva Helsingin kaupunginmuseo. Siellä oli meille jokaiselle jotakin. Veelle Lasten kaupunki, joka oli tarkoitettu hiukan isommille museokävijöille, mutta joka sai myös yksivuotiaan hihkumaan riemusta. Vee kiipesi isoja kivirappusia ylös ja alas, tepasteli laivassa pitäen reelingistä kiinni, hakkasi pleksein suojattua ikkunaa ja järjesteli nukkekotia ja mummolaa. Niin hauskaa oli, että ukkeli sammahti, kun siirryimme katsomaan minun mielenkiinnonkohdettani, Museum of broken relationshipiä.
Ideana särkyneiden suhteiden museossa oli esitellä esineitä, jotka ovat kuuluneet jo menneeseen suhteeseen ja joista ihminen ei ole halunnut tai osannut luopua. Jokaisella esineellä oli tarinansa, jonka sai luettua suomeksi pienestä vihkosesta. Esineitä oli sekä Suomesta että maailmalta. Puolalaiset taiteilijat ovat koonneet näyttelyä monesta eri maasta ja näin tehtiin myös Suomessa. Kaikki näyttelyyn tuodut esineet eivät ole esillä, mutta niiden kaikkien tarina löytyy netistä. Pidin näyttelystä, vaikka välillä se alkoi itkettää. Toisaalta kaikkien suhteiden päättyminen ei ole surullista, joten sinänsä näyttelyssä oli mukana myös toivoa, huumoria, vapautumista ja onnea.
Viimeiseksi katsoimme Helsingin valitut palat näyttelyn, joka kiinnosti Mattia. Erityisesti siellä oleva 1800-luvun lopun Helsingin pienoismalli. Valitut palat oli myös melko interaktiivinen ja mielenkiintoisella tavalla rakennettu. Kaiken kaikkiaan museokäynti oli oikein kiva ja museon ehdoton hyvä puoli on, että sisäänpääsy sinne on ilmainen. Jos päätätte lähteä museoon, kehotan samalla vierailemaan myös Torikortteleissa, joihin on tullut paljon pieniä, hauskoja kauppoja.
