Tänä aamuna jokin oli toisin. Ehkä valo oli hiukan pehmeämpi tai tuulen vireessä kuulsi aavistus lämmöstä. Linnut sirkuttivat pihalla ti-tyy-ti-tyy ja jää räsähti kengän alla. Jotakin säpsähti luonnossa tai sitten se olin vain minä.
Joka vuosi tulee hetki, kun tajuaa, että kevät tulee. Vaikka sen jälkeen olisi minkämoinen takatalvi tahansa, alkaa jo uskoa kevääseen ja kurottautua sitä kohti. Tänään on se hetki. Harmi vain, että kameralla on vaikea ottaa kuvia tunnelmasta; siitä kun ymmärtää, että aurinko nousee aikaisemmin ja pian puutarhassa tuoksuu multa, sade ja aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti