Tasa-arvosta

Minä käärin babyblue-väristä matonkudetta vyyhdeltä kerälle virkatakseni makuuhuoneeseen uuden maton, jota olen suunnitellut ainakin vuoden verran. Samaan aikaa toisaalla...

Tasa-arvon nimissä aion opetella ajamaan traktorilla.

Tee-se-itse-viljelylaari kasvaa!

Kesäkuun alussa teimme viljelylaarit eräänä helteisenä päivänä. Laareihin tuotiin viikkoa myöhemmin hiekkaa pohjalle ja pellolta ruokamultaa päälle. 

 Molempiin laareihin laitettiin härkäpapua. Sitä ei saa lähes mistään tuoreena ja Pariisissa söin älyttömän hyvää salaattia, jossa oli tuoreita härkäpapuja. Kun papuja saadaan, aion yrittää tehdä toisinnon salaatista.

Toiseen laariin laitoin mansikan taimia, joissa on punastunut muutama pullea marja. Maistamaan emme ole päässeet, vaan pihalla vieraileva mustarastas on syönyt mansikat parempiin suihin. Hankin harson, mutta ongelmana on se, miten harson saa kulkeutumaan eteisestä itse mansikoiden päälle. Mansikoiden seuraksi kylvettiin rucolaa ja perussalaattia, joita olen jo nyppinyt pitaleipien kaveriksi.

Toiseen laariin paikan saivat yrtit. Korianteri on rehevöitynyt niin, että olen karsinut muutamia lehtiä samaisiin pitaleipiin, joihin rucolakin pääsi. Tilli ja persilja ovat lyhyitä, mutta tuuheita. Basilika epäonnistui surkeasti ja siitä itää vain muutama verso. Aion kylvää yhden pussukan uudelleen, josko siitä saisi alkunsa rehevä taimirivi.

Minä sydän rikkaruohot

Pelto-ohdake

Flunssan kourista elävien kirjoihin
palanneena tartuin eilen tuumasta
toimeen eli lapioon. Kitkin lähes
koko illan (ruuanlaittoa ja The Wire-jaksoa lukuunottamatta) kukkapenkkejä,
joissa rikkaruohot olivat ottaneet vallan.

Tänään päätin jalostaa kitkemisinhoani esteettisempään suuntaan kuraisista
farkunlahkeista ja puutarhanskoista.
Ja kappas, rikkaruohothan ovat varsin
kauniita. Maljakossa ne myös kestävät
pidempään kuin peruskesäkukat.
Taidan olla hiukan ihastunut.

 Tai sitten peittelen faktaa, että pihan suurimmat kukkapenkit näyttävät edelleen tältä:

Juhannus

Yritän tallettaa mieleeni vaaleanpunaisena hehkuvat tulppaanit, tuulessa nuokkuvat nauhukset, tuoksuvat pionit ja heleän vihreät koivut. Kasaan kimpun koiranputkista, niittyleinikeistä ja kurjenpolvista. Valvon pitkään vaaleassa hämärässä ja tuoksutan yöttömän yön ilmaa.

Tästä eteenpäin käännymme talveen. Alkukesän kukkea nuoruus vaihtuu keskikesän uhkeuteen ja elokuun tummiin iltoihin. Siksi nautin tästä. Juuri nyt. Juhannuksena.

Toivoton rakkaus

Minä kohtelin huonosti häntä. Siirsin syksyllä hänet uuteen paikkaan ja annoin lakastua.

Hän oli kuitenkin niin toivottoman rakastunut, että päätti keväällä alkaa kasvaa. Hän teetteli nuppuaan pitkään ja vasta silloin minä kiinnostuin. Katselin häntä joka ikinen aamu ja ilta. Kun nuppu puhkesi päihdyttävän tuoksuvaan kukkaan, en malttanut pysyä pois puutarhasta laisinkaan.

Entä kun hän lakastuu? Sitten jään minä toivottoman rakastuneena odottamaan ensi kesää...

Kekkonen, Kekkonen, Kekkooooneeeen

Parasta kaikkkiin rientoihin lähtemisessä on valmistautuminen. Matti silitti paidan, iskä housut. Äiti ja minä laitettiin hiuksia ja vaihdettiin vaatteet muutamaan kertaan. "Onks tää hyvä? Laitanks mä tän korun? Oisko parempi jos ois vaan korvikset?"

Tähän rientoon mukaan piti pakata libretto, viltti ja liput.

Kekkonen-oopperaa esitettiin Ilmajoen musiikkijuhlilla jokirannassa, jossa on Ilmajoen vanhan kirkon alkuperäisten piirustutsten perusteella tehty museo. Katsomo oli katettuna joen vierellä.

Kaikkiin suomalaisiin kesäjuhliin kuuluvat palelevat kansalaiset, kulttuuritädit ja vähintäänkin vesikuuro. Ehdottomana välttämättömyytenä kesätapahtuman onnistumisessa on katettu teltta, josta saa kahvia, pullaa ja kaljaa. Parasta on, jos teltassa on kansallispukuun pukeutunut orkesteri, joka soittaa Säkkijärven polkkaa haitarilla. Tässä teltassa oli, nimeltään Nuottikriisi.  

Ooppera-areenan lavaste, Suomi-laiva. Vesikuuro tuli ja meni. Ooppera soi, mutta siitä tiedän niin vähän, että hyvyyttä tai huonoutta en analysoi. Sen sanon, että kannattaa lähteä katsomaan kesäkulttuuria, oli se sitten muodoltaan mitä tahansa.

Kurnau

Vaikka sää on muuttunut viime viikon paahteesta sateiseksi, on siinä puolensa. Kukat aukeavat, ilma on raikkaampaa ja kissat haaveilevat ikkunan alla... Unelmoiva Inkeri toivottaa viikonlopuksi pilvilinnoja!