Hän oli kuitenkin niin toivottoman rakastunut, että päätti keväällä alkaa kasvaa. Hän teetteli nuppuaan pitkään ja vasta silloin minä kiinnostuin. Katselin häntä joka ikinen aamu ja ilta. Kun nuppu puhkesi päihdyttävän tuoksuvaan kukkaan, en malttanut pysyä pois puutarhasta laisinkaan.
Entä kun hän lakastuu? Sitten jään minä toivottoman rakastuneena odottamaan ensi kesää...
<3 ooh. ihana.
VastaaPoistaP
Meillä vasta nupullaan. Olen huomannut, että hän on tuoksullaan hurmannut myös muurahaiset, jotka innokkaina kiertävät odottaen makeaa mettänsä. (Oletan, että hän tarjoilee mettä...)
VastaaPoistaMeillä taas hänen ympärillään viihtyvät erityisesti kimalaiset, surina vaan kuuluu kun ne häviävät terälehtien väliin.
VastaaPoista