Aloitimme pihan rakentamisen lähes nollasta. Tontilla kasvoi vaahtera, kaksi koivua, monta keijuangervoa ja muutama yksittäinen syreeni sekä syreeniaita. Lisää syreeneitä istutimme viime vuonna aidanteeksi tielle päin.
Pienenä tyttönä puhuimme sireenistä ja ilmeisesti se on kansanomaisempi nimitys kasville. Kansanomaiselle nimitykselle myönnetäköön, että se on helpompi lausua. Siltikin olen alkanut puhua syreenistä. Tosin joudun hetken ajattella mitä sanon, ennen kuin päästän sanan suustani. Vähän sama kuin kaakao (lausuimme lapsena kaakkao) ja jauheliha (lausuimme lapsena jauhelliha puolellatoista ällällä).
Joka tapauksessa sireeni-syreenit kukkivat nyt tavallista runsaampina, tuoksuvat makeilta ja ovat huikaisevan ihania!
What? Ymmärsinköhän nyt ihan oikein, kyllähän siihen jauhelihaan se loppukahdennus "kuuluu", kaikissa murteissa sitä ei vain käytetä. Syreeni on mulle uutta, mutta se tuoksu, se on huumaava :)
VastaaPoistaAnna
Meillä on kotona (suvussa) puhuttu länsi- ja itämurteita sekaisin, joten mun kieli lienee sekoitus kaikkea (plus eteläsuomalaisuus siihen päälle), joten olen kuullut kaikista näistä kommenttia :)
VastaaPoista