Kiikkaa, kiikkaa

Kun muutimme, pihalta löytyi ruosteinen puutarhakeinu, joka oli joskus ollut punainen. Ostin keltaista maalia ja sudin keinun keltaiseksi, jotta se sopisi taloomme. Samalla hankin valkoista metallimaalia ja maalasin keinun rautaosat ruosteen estämiseksi. Valkoista maalia jäi ja niinpä keinumme sai hipahtavan kuosin valkoisista palloista keltaisella pohjalla.

Keinulla kiikuttiin kaksi kesää katsellen auringonlaskua lakeudella (ihan totta, tämä ei ole kirjallista maalailua!). Tämän kesän ensimmäisen keinumisen yhteydessä kiikku sanoi ensin minun puoleltani rits ja sitten Matin puolelta rats ja viimein räsähti rikki.

Minä olisin hankkinut tavalliset tuolit, mutta Matti oli ihastunut keinuumme. Hän etsi rautaputkiliikkeestä uuden keinun keinuosan ja maalautti sen valkoiseksi. Keinu tuli parahiksi viikonloppua sulostuttamaan!