Muutto käynnissä

Veen huoneessa näyttää nyt tältä.

Pahvilaatikkokasa on saavuttanut maksimipisteensä ja kaikki pakattavissa oleva on nyt pakattu. Tavaraa ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon Kurkiaurankatua varten, joten muutto sujunee helposti. Tosin vielä pitäisi hakea samanmoinen tavarakasa Ikeasta, mutta sen teemme vasta kun nuo tavarat on tyhjätty uuteen asuntoon.

Fiilis on odottava. Eniten haaveilen siitä, että saamme kaikki tavarat paikoilleen, istumme illalla kahdestaan sohvalle ja kilistämme uudelle kakkoskodille.

Sänkyshoppailua

Päättäessämme, että Vee saa oman huoneen Kurkiaurankadulta, jouduimme toteamaan, että meidän makuuhuoneemme on siellä yhdistetty keittiö-olkkari-makkari. Melko mielenkiintoinen kombo, noin niinkuin sisustusmielessä.

Katselimme netistä ja eri liikkeistä montaa eri sänky- ja sohvavaihtoehtoa. Lopulta päädyimme siihen, että ostamme ihan rehellisen sängyn, josta yritämme muodostaa sohvamaista. Tämä siksi, että tiedän, ettemme todellakaan jaksa joka ilta ja aamu pedata sohvasänkyä pois, vaikka mekanismi olisikin kuinka näppärä.

Ensin silmäni osuivat Avaroomin ihaniin sänkyihin, mutta lopulta päädyimme siihen, että niissä budjetti tulee vastaan. Erityisesti siksi, että Lähdesmäellä Unicon jenkkisänky oli puoleen hintaan. Ostimme siis sen, mutta myös Avaroomista jotakin, jolla naamioida sänky sohvamaisemmaksi.

Päiväpeitto, joka pedataan vetoketjulla, alkoi kiinnostaa. Se olisi helppo joka aamu ja ilta käyttää ja sänky pysyisi kuosissaan, vaikka siinä istuttaisiin (=röhnötettäisiin). Niinpä marssimme liikkeen showroomiin Vantaalle viime lauantaina.

Olin jo valinnut kuosin ja hyväksyttänyt sen Matilla, mutta kaupassa aloimmekin jahkailemaan. Artekin Sienna ihastutti ensin, mutta Marimekon Kivet ja Kanteleen kutsu näyttivät paikan päällä hyviltä. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin ostamaan Siennan ja pari metristä pitkää tyynyä ikäänkuin selkänojaksi. Koska keittiön pöytämme on keltainen, valitsimme keltaisen vetoketjun, kuten tässä kuvassa.

Kurkiaurankadulla

Pääsin toissapäivänä käymään ensimmäistä kertaa tulevalla citymökillämme (kuten siskoni sen risti). Tunnelma oli epätodellinen ja meinasin ensin kysyä rakennusmieheltä saanko ottaa kuvia siellä, sitten tajusin, että asuntohan on meidän.

Eteinen oli väljä, makkari pieni, sauna ja vessa kompakteja ja olohuone-keittiö iso. Olemme päättäneet antaa makkarin Veelle ja majoittua itse olohuone-keittiöön. Ilokseni terassi vei pienestä pihasta yli puolet ja sinne mahtuu oivallisesti iso ruokapöytä. Siitä tulee hyvä kesähuone. 

Nyt olen vaellellut pitkin Järvenpäätä ja miettinyt, että millaista täällä sitten onkaan taas (vähän) asua. Sitä on yllätävän vaikea kuvitella. Juhannuksena se selviää.

ps. pahoittelut sumeista kuvista, käytin uutta objektiivia ja säädöt olivat vähän hakusessa.

Outo kuukausi

Toukokuu oli puutarhassa outo kuukausi. Lämpimien ilmojen myötä koko homma lähestulkoon räjähti käsiin ja sen jälkeen tahti onneksi hiukan hiljeni.

Mielestäni monet kasvit tuntuvat olevan vielä vähän sekaisin. Meillä kukkivat nyt yhtäaikaa omenapuut ja narsissit, syreeni aloittelee ja jopa pionien nuput pullistelevat uhitellen kukkimista, vaikka yleensä kukat ovat tulleet vasta heinäkuussa. Samaan aikaan yhdessäkään hortensiassa (Mustilan, syys ja joku saksalainen) ei ole vielä lehtiä!

Lelut

Olen todennut, että 1-vuotiaalle on turhaa  haastavaa hankkia mitään leluja. Veen suosikkilelut ovat tällä hetkellä pinottavat purkit ja juuri muilla leluilla hän ei leikikään. Purkkeja on meillä jo kolme eri settiä: yläkerrassa, alakerrassa ja ulkona omansa.

Mutta lelujen lisäksi kelpaavat kaikki oikeat tavarat sekä kaikki, mitä voi avata ja sulkea. Kännykkä, kaukosäädin, kattilat ja niiden kannet, kapustat, vispilät ynnä muut, kivet, ruohonkorret, keittiöpyyhkeet, märät vaatteet, uunin nupit...

Olen antanut jo niin monesta asiasta periksi (kaikesta muusta paitsi uunin nupeista), että ihan sama... "Ota, ole hyvä, äidin puuterirasia."

(tilasin uuden, luonnonkosmetiikkaa merkiltä Zuii, siinä on  ruusun terälehtiä!)

Kirjavinkki

Olen ollut aina lukijatyyppiä. Minulla ei liene elämässäni taukoja, jolloin en olisi lukenut. Yöpöydälläni on aina nököttänyt jokin kirja ja olen suhtautunut lukemiseen intohimoisesti. Muistan pienenä tyttönä rakastaneeni kesälomaa, koska aikaa lukemiseen oli loputtomasti. Parasta oli maata sängyllä auringonläikässä ja lukea, lukea, lukea... Vanhempani kehottivat minua menemään välillä ulos ja niinpä siirryin kirja kädessä mökin pihakeinuun.

Veen syntymän jälkeen minun on kuitenkin ollut vaikea päästä kiinni lukemiseen. Luen edelleen joka ilta, mutta en suhtaudu lukemaani intohimoisesti. Olen muutaman kerran jopa valinnut nukkumisen lukemisen sijasta. Lisäksi minun on vaikea seurata polveilevaa juonen kulkua, mutten viitsisi siirtyä ihan höttökirjallisuuteenkaan.

Nyt kuitenkin löysin kirjan, joka herätti kytevän lukuhimoni täyteen roihuun. Olen muutamana iltana mennyt sänkyyn jo puoli kymmenen hujakoilla, että jaksan lukea mahdollisimman pitkään. Latasin Minna Eväsojan Melkein geishan Elisa-kirjasta padilleni, sillä kirjastossa siihen oli pitkä jono. Kuulin Eväsojan haastattelun Yle Puheelta ja se ihastutti niin, että päätin lukea Japanista, teetaiteesta, japanilaisuudesta ja gaijinista kertovan kirjan. Jos olet lukenut Emmi Itärannan Teemestarin kirjan, lue myös tämä. Jos et ole lukenut, niin lue silti Melkein geisha. Jos et vakuutteluista huolimatta usko, kuuntele haastattelu tästä, kliklik ja ihastu itse!

Yki Nummi leviää

Ostimme muutama vuosi sitten ihka ensimmäisen design-valaisimen kotiimme. Se oli Yki Nummen Lokki.

Kun Vee sai oman huoneen siirtyi hänen huoneessaan ollut jalkalamppu no, roskiin ja olohuoneen jalkalamppu Veen huoneeseen. Olohuoneeseen piti saada lamppu ja päätimme tehdä taas design-hankinnan.

Jokin Nummen suunnittelussa viehättää, sillä hänen lamppunsa valikoitui myös olkkariin.
Päätimme jo silloin, että jossakin vaiheessa hankimme jalkalampun kanssa samanlaisen pöytävalaisimen. Kun se sitten oli yli satasen alessa, oli aika hankinnan. Nyt työpöydällä seisoo mahtipontisena ja valovoimaisena Kupoli.