Sämpylöistä ja niiden leipomisesta

Tykkään leipoa sämpylöitä. Leivon niitä paljon paremmin kuin pullaa. Olen ehkä kerran leiponut pullataikinan, josta pyöräytetyt voisilmäpullat olivat melko hyviä. Sämpylöistä tulee lähes poikkeuksetta hyviä.

Leipomisfilosofiani vaivattavien taikinoiden osalta on, että niissä ei saa olla tarkkoja lukumääriä onnistumisen edellytyksenä. Niitä pitää voida vaivata juuri sen verran kuin sillä hetkellä sattuu huvittamaan. Jos ärsyttää, voi leipätaikinaa muksia vaikka vartin ja jos taas olo on rauhallinen ja leppoisa, pitää riittää muutaman minuutin laiskahko alustus. Siksi minusta ei koskaan tule pullantuoksuista äitiä, sämpyläntuoksuinen ehkä.

Kaura-hunaja-sämpylät rauhallisen päivän filosofialla

5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
2 tl hiutalemallista suolaa
1 rkl hunajaa (jos kiinteää, sulata mikrossa)
kaurahiutaleita
vehnäjauhoja
rypsiöljyä


1. Lämmitä maito mikrossa vähän yli kädenlämpöiseksi. Lisää maitoon hiiva, suola ja hunaja.

2. Ropsauta seokseen kaurahiutaleita niin, että muodostuu löysähkö puuromainen seos.

3. Kaada vehnäjauhoja kulhoon vähitellen. Alusta sen verran, ettei taikina ihan kamalasti tartu sormiin.

4. Kaada öljyä sopivasti niin, että saat hetken möyhimisen jälkeen mukavan timakan taikinan. Tökkää sormi taikinaan ja katso nouseeko kolo ylös. Jos se mukavasti pullistuu, hyvä, tiedät vaivanneesi tarpeeksi kauan.

5. Anna taikinan nousta jonkin aikaa. Aika riippuu siitä, mitä muuta teet välissä ja kuinka kauan maltat odotella. Vartti vähintään olis hyvä.

6. Jaa taikina puoliksi ja pyöritä pitkulainen pötkö kummastakin puolikkaasta. Leikkaa pötköstä veitsellä sämpylän kokoisiin osiin. Laita sämpylät leikkauspinta ylös päin pellille ja ripsauta päälle kaurahiutaleita.

7. Paista 200 asteisessa uunissa hiukan alle vartin. Voit koputtaa sämpylän pohjaa ja jos se kumisee, on sämpylä valmis.

8. Syö lämpiminä voin kanssa (määrästä tulee pellillinen melko isoja sämpylöitä).