tiistai 4. helmikuuta 2014

Aarteet

Minulla ei useinkaan ole hankaluuksia heittää vanhaa pois. Pari kertaa vuodessa perkaan vaatekaappini läpi ja laitan surutta pois vaatteet, joita en ole pitänyt vuoteen ja melko tasaisin väliajoin plärään läpi mappini, kaivelen liinavaatearkun ja koluan keittiönkaapit.

Silti jotkin esineet muodostuvat vaivihkaa säilyttämisen arvoisiksi. Niillä tavaroilla ei tarvitse olla mitään käyttöä (ja usein ei olekaan) ja parhaimmassa tapauksessa niitä ei ole tarkoitettukaan säilytettäväksi, vaan huolettomasti hukattaviksi. Mutta niin vaan käy, että kun jotakin unohtaa laukunpohjalle ja eräänä päivänä löytää sen jonkun, se tuntuukin kovin Tärkeältä.


































Matin tekemä lappu. Aina kalenterin välissä.

"Ada, mä halusin tuoda sulle timantteja", sanoi siskoni poika ja kaivoi Turtles-ukon reppuun piilotetut kivet. Säilytän niitä takkini taskussa ja tarkastan aina autonavaimia ottaessani, että kivet ovat tallessa.

1 kommentti:

  1. Ihastuttavia muistoja! Ei kai niitä voikaan hukata. Mua katselee tuosta puolentoista metrin päästä "varalapsenlapsen" askarteluhelmillä koristelema paperimassapossu. :)

    Tosin mä olen säästäjä ja keräilijä muutenkin. Tahtoo kertyä nurkkiin kaikenlaista "ehkä joskus tulevaisuudessa tarpeellista".

    VastaaPoista