Viikonloppushoppailun tulos: vahvistin!

Matti on jo vuoden päivät soitellut bändissä, jossa osa porukasta on teini-iästä saakka soittanut yhdessä. Kun muutimme Ronnalaan löysivät punainen basso ja keltaisenkultainen kitara hyvin paikkansa yläkerran viihdehuoneessa. Myös sunburst-väritteinen uusi basso sai hyväksynnän ja on ollut keväästä lähtien olohuoneessa.

Matilla on myös musta, romuluinen bassovahvistin, mutta sisustustiukkapipoisen (lue natsin) vaimon vuoksi se on sijainnut lähinnä yläkerran varastossa. On sanomattakin selvää, ettei sitä ole kannettu esiin silloin tällöin jammailusessioihin. Etsinnässä on siis ollut esilläolemisen kestävä vahvistin.

Matti oli bongannut seinäjokelaisesta musiikkiliikkeestä valkoisen vahvistimen ja lauantaina lähdimme katsomaan sitä. Vahvistin oli kuitenkin melko iso ja sen sijoittaminen tuntui haastavalta. Kaikki muut bassovahvistimet olivat mustia. Musiikki Järvenpään myyjän kanssa selasimme Fenderin kuvaston läpi ja totesimme, että ilmeisesti basisteilla ei ole naisia, koska kaikki vahvarit olivat melko rumia. Kitaristeille löytyi paljon kivempia. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nyt olohuoneen hyllyn päällä, aitiopaikalla nököttää Gretsch-merkkinen, vintagetyylinen kitaravahvistin. Soundi ei ole yhtä hyvä kuin bassovahvistimessa, mutta kaikenkaikkiaan laite on satunnaisiin soitteluihin sopiva. Lähes win-win-tilanne.