Kun kissa on poissa, hiiret syövät tomaattia

Taas oli tomaattiaika, kun Matti suuntasi tämän viikon alussa Saksaan. Alkuviikon päivällisinä söin tomaattikeittoa, joka kuuluu opiskeluajan klassikkoruokiin. Tilasin sitä aina Järvenpään Rossossa, kun kävimme muunmuassa L:n kanssa siellä syömässä lounasta. Annos maksoi muistaakseni alle 5 euroa.

Nyt tuoreet tomaatit alkavat jo kärsiä valon puutteesta ja ovat mauttomia, mutta onneksi Italiassa on säilötty aurinkoisen kesän satoa purkkeihin. Ja siis nimenomaan Italiassa. Olen tietyn merkin vannoutunut kannattaja, koska säilyketomaateissa laadulla on väliä. Oma suosikkini on sama kuin Henri Alénin ja vaikka kaikissa muissa trendeissä laahaan perässä, olin tässä edelläkävijänä jo vuonna 2013.

Resepti kuuluu kategoriaan puoli tuntia (laitanko enää muunlaisia ruokia?) ja sitä kannattaa nauttia hyvän leivän kanssa. Rossossa keittoon tuli myös krutonkeja, mutta leipä keittolautasen vierellä korvannee krutongit.

5 valkosipulin kynttä
1 sipuli
2 prk tomaattimurskaa
suolaa&pippuria
120 g smetanaa (tai n. 1 dl ruokakermaa)
basilikaa
mozzarellaa

1. Pilko valkosipuli ja sipuli. Palojen ei tarvitse olla mitenkään erityisen pieniä, koska keitto soseutetaan lopuksi.
2. Kuullota sipulit keittokattilassa niin, että ne saavat vähän väriä.
3. Lisää tomaattimurska. Huljauta pieni määrä vettä purkeissa saadaksesi ne tyhjiksi ja laimentaaksesi keittoa hiukan. Anna kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia.
4. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää samalla sekaan smetana (tai ruokakerma).
5. Revi basilikan lehtiä ja mozzarellaa keittoon juuri ennen tarjoilua. Jos basilikaa ei ole saatavilla (tai se on nuhjuista, kuten minulle kaupassa kävi), voit lisätä keittoon teon alkuvaiheessa kuivattua oreganoa.