Avokadopastan haastaja

Avokadopasta villitsi viime ja tänä vuonna suomalaiset harmstraamaan avokadot kaupasta. Olen tehnyt pastaa useamman kerran, mutta ei se itkuun saa purskahtamaan. Toki se on varsin hyvää, mutta ei nyt mitenkään erityisihmeellisen hyvää.

Matti kehui tämän pastan olevan parempaa. Ja joudun ehkä yhtymään mielipiteeseen, vaikka itse olenkin reseptin kehitellyt. Toki ei tässä mitään ihmeellistä ja uutta ole (kuten ei avokadopastassakaan), mutta hyvää tämä on. Ja helppoa.

Punajuuripasta

3 suurta esikeitettyä punajuurta (saa myös valmiina kaupasta, joka nopeuttaa ruuanlaittoa paljon)
1 pkt vuohejuustoa (minä tykkään kuorettomasta versiosta)
3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
ruukku basilikaa (tai rucolaa)
40 g pinjansiemeniä
250 g pappardelle-pastaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele punajuuret melko isoiksi lohkoiksi.
2. Pilko valkosipuli pieneksi murskaksi ja kaada kulhon pohjalle. Lisää joukkoon öljy, suola ja pippuri. Lisää punajuurilohkot mausteöljyyn ja pyörittele punajuuret öljyssä.
3. Kaada punajuurilohkot öljyineen uunin kestävään vuokaan ja pilko vuohenjuusto niiden päälle. Työnnä koko komeus uuniin siksi aikaa, kun keität pastan. Punajuuret saavat lisukkeineen olla uunissa n. 25 minuuttia.
4. Pastan keittyessä paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.
5. Kun pasta on keitetty ja valutettu kaada se tarjoiluastiaan. Lisää päälle uunista tulleet paahtuneet punajuuret ja vuohenjuusto, pinjansiemenet ja basilika (tai rucola). Sekoittele kaikki keskenään ja tarjoa. Voit ripotella päälle parmesania, mutta minusta se ei ole tarpeen.

Myyjäisissä

Ilmajoella järjestettiin peräti kahdet jouluaiheiset myyjäiset viikonlopulla. Työväentalolla ja Toiskan miljöössä oli molemmissa myyjäiset. Työväentalolta mukaan tarttui kranssi, joka pääsi oveen. Toisista myyjäisistä en hankkinut mitään, kuolasin vaan kaikkea. Tosin siellä oli yläkertaan täydellinen lipasto, jota olemme yrittäneet metsästää. Harmi vain, että se oli jo myyty.

Olemme saaneet aiemmin tänä vuonna lahjakortin Mallan makeat-liikkeeseen ja kävin tuhlaamassa sen pois. Tapettien vaihdon myötä olen alkanut haluta harmaata keittiöön. Sen löytäminen on onneksi helppoa, koska ilmeisesti muutkin sitä halajavat.

Tämän postauksen pointtina on ilmeisesti kertoa viehtymyksestäni myyjäisiin. Niissä on kiva kiertää ja hypistellä kaikkea. Erityisesti olen oppinut arvostamaan itse tehtyjä juttuja niiden uniikkiuden vuoksi. Vaikka uuden kranssini idea toistuu varmasti monissa muissakin kransseissa, ei kellään ole tasan samanlaista. Lisäksi käsin tehtyä tavaraa katsellessa voi palata ajatuksissaan sen tekohetkeen; joku on ihan itse kieputtanut risut kokoon ja arvioiden valinnut koristeet. Se tuntuu mukavalta.

Askartelua

En ole mikään huippuaskarteluihminen, mutta kerran vuodessa tartun mielelläni liimaan ja saksiin. Askartelen joulukortit. Muutaman vuoden ajan olen virkkaillut pieniä pitsikoristeita, mutta nyt en jaksanut. Käsityöinnostunukseni on ollut unholassa koko vuoden. Äidille ja isälle elokuussa lupaamani mattokin on vielä kesken. Olen saanut aikaiseksi vuonna 2013 kaulaliinan ja yhden maton. Melko huono saavutus.

Joulukorteissa päädyin siis yksinkertaiseen malliin, jotta ne ylipäätään tulisivat valmiiksi. Ja tulivathan ne. Ainoana ongelmana on, että korttien kuoret tuppaavaat aukeamaan. Niihin pitäisi ostaa tarrat. Toivottavasti tarrojen ostamiseen ei kulu kauaa, jotta kortit pääsevät ajoissa matkaan.

Varaslähtö

Kävin kukkakaupassa tarkoituksena ostaa jokin kiva kimppu uuteen keittöön (se ansaitsee kimppunsa). Kukkakauppaan oli tullut jo ensimmäisiä hyasintteja, enkä voinut vastustaa kiusausta. Hyasintit ovat ulkonäkönsä ja tuoksunsa vuoksi lempijoulukukkiani. Erityisesti siniset sellaiset.

Odotan, että ne aukeavat ja tuoksuvat keittiössä. Ehkä sellaisena aamuna voin keittää ensimmäiset kanelilla ja kardemummalla maustetut kahvit ja syödä pari piparia...

Gustav Wasa

Lupasin Vaasan reissupostauksessa omistaa oman juttunsa otsikossa mainitulle ravintolalle. Gustav Wasa on Vaasan helmi.

Olemme olleet Matin kanssa nyreissämme, koska Gustav Wasa ei ole esiintynyt Suomen 50 parasta ravintolaa-kilpailussa eikä sitä ole esitelty Kauppalehti Optiossa (Helsingistä ei tulla maakuntiin, mur). Ennen kuin viime viikolla. Ravintola sai pisteikseen 16+/- (max. 20+). Yhdyn pisteisiin kertakaikkiaan. Option rankkauksessa Gustav Wasa päätyikin "Muun Suomen huippujen" (ei sisällä Helsinkiä) neloseksi. Ja se on oikein se.

Gustav Wasassa on aiemmin ollut vain 7 lajin (GW7) menu ja siitä on saanut halutessaan myös perus-alku-pää-ja-jälkiruoka-version. Nyt listalle olivat tulleet myös 5 ja 3 ruokalajin erilliset menut, jotka esiteltiin listalla. GW7 vaihtuu miltei päivittäin riippuen mitä raaka-aineita on saatavilla. Ravintolassa perustetaan siis lähiruuan nimeen.

Tuppaamme aina rankkaamaan ruokalajit arvojärjestykseen. Niin nytkin. Hauskana lisäelementtinä ruokakeskusteluun pöydässä toimi viinimenu, jonka otimme. Oli hauska arvailla viinistä, mitä ruokaa on tulossa. Osuin kuvassa näkyvän graavilohen kanssa täysin oikeaan. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että kuusi viiniä + alkuskumppa oli aika paljon...

Alkuun GW7 menussa on keitto. Se oli tällä kertaa omena-selleri-keittoa ja taivaallisen hyvää. Mielestäni yksi päivän parhaista ruuista. Sen jälkeen söimme graavilohta, siianmätiä ja perunabliniä. Toinen päivän täysosumista. Toisena kalaruokana oli kuhaa ja lohta hiukan aasialaisella tavalla valmistettuna, erityisesti anis maistui tässä ruuassa.

Liharuuista ensimmäisenä oli lammasta maa-artisokka-peruna-paistoksen, punajuurten ja vuohenjuuston kanssa. Matti piti tästä(kin) ruuasta erityisen paljon, mutta minulle kastike oli hitusen liian makeaa. Toisena liharuokana oli kuvassa näkyvä hirven filee manteliperunoiden ja mustajuuren kanssa. Ja se oli niin hyvää. Kolmas päivän paras.

Juustona toimi Peltolan blue-sinihomejuusto yhdessä viikunahillokkeen kanssa. En ole sinisen homeen ystävä, mutta söin kiltisti juuston loppuun. On varmaankin merkki hyvästä sinihomejuustosta, jos minäkin syön koko palan. Jälkkärinä oli tiramisua ja lakkasorbettia. Tiramisu oli hyvää, mutta lakkasorbetti se vasta hyvää olikin. Gustav Wasassa tehdään itse omat jäätelöt ja sorbetit ja olen syönyt siellä pelkästään niistä koostetun elämäni parhaan jälkiruuan. Se oli niin hyvää, että melkein itketti.

Suosittelen, jos piipahdatte Vaasassa ja teillä on aikaa ja halua syödä erityisen hyvin!

Padapapadaa - I`m loving it!

 

Pesänrakentaja sai tapettinsa

Tapetit ovat seinässä ja keittiö on IHANA! Kuvassa pientä esimakua tapetointiurakan keskeltä. Huomenna valoisampaan aikaan otan uusia kuvia, joten pääsette vertailemaan ennen ja jälkeen malleja.

Tapetointia emme tehneet itse. Matti antoi urakan täysin minun hoidettavakseni ja totesin, että tapetoinnin tekee joku muu. Ensimmäiseksi tapetointikohteeksi ei kannattane valita puolipaneloitua huonetta, jossa ei ole yhtään ehjää seinää ja nurkat heittävät suorasta kulmasta 2-3 cm. Varsinkaan jos tapetoija on geometria-idiootti.

Päätimme siis ostaa tapetoinnin samalta maalarimestarilta, joka on aiemmin tapetoinut ja maalannut Ronnalan sisätilat. Tämä kotitalous pääsi siis toimimaan työnantajana. Verojen, sosiaaliturvamaksujen, eläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen sekä tapaturmavakuutuksen suhteen neuvoa tällaisessa tilanteessa antaa Palkka.fi ja vakuutusyhtiöt.