Vuosi 2013

Lueskelin tässä muiden blogeja ja ilmeisesti vuoden viimeisenä päivänä on tarpeen tehdä tilinpäätös vuodesta 2013.

Tammi-maaliskuu

Alkuvuosi oli kohdaltani melko ankea. Töissä oli luvalla sanoen kamalaa, olin ahdistunut, vihasin Pohjanmaata ja lähes kaikkia pohjalaisia. Valopilkkuna oli helmikuussa kolmikymppisjuhlat tyttöjen kanssa asenteella parempi-myöhään-kuin-ei-milloinkaan.


Huhti-toukokuu

Huhtikuussa lähdimme interrailille. Minulle se oli tähän astisen elämän pisin ja eittämättä hienoin reissu. Koti-Tukholma-Kööpenhamina-Pariisi-Reims-Amsterdam-Berliini-Kööpenhamina-Tukholma-Koti. Reissu oli täynnä auringonläikkiä, onnentunteita, painavia matkalaukkuja ja junia. Sitä odottaessa kesti kurjan arjen. Reissun bloggaamisen jälkeen päätin jatkaa kirjoittamista arkiblogin muodossa. Melko pian päätin myös, että kirjoitan tänne vain kivoja juttuja. Arki tuntui niin alleenhautaavalta, että blogissa elämä olisi vain hattaraa ja onnellista. Ja parasta oli, että kirjoittaminen alkoi pikku hiljaa auttaa.


Kesä-elokuu

Kesällä teimme pihaa. Oikein urakalla. Saimme monta uutta hedelmäpuuta, laatoituksen etupihalle ja pari perennapenkkiä valmiiksi. Elokuussa piipahdimme myös mökillä. Kesäkuussa päätin, että jotakin on kamalalle arjelle tehtävä. Ja niin vain loksahtelivat palaset työssä ja avoimen yliopiston opinnoissa kohdilleen. Totesin, että isäni viljelemä "elämä kantaa lastaan" pitää paikkansa.


Syys-lokakuu

Syksyllä jatkoimme laiskahkosti pihahommia ja kävimme sienessä. Vähensin töitä puoleen ja aloitin opiskelun. Tein "vapaaviikoilla" ruokaa tilan työväelle. Pikku hiljaa arki alkoi tuntua kamalan sijaan ihan kivalta.


Marras-joulukuu

Marraskuussa kävimme Vaasassa viikonlopun mittaisella minilomalla. Reissu oli oikein kiva. Loppuvuosi on kulunut jouluvalmisteluissa, opinnoissa ja töissä.

Summatessa yhteen, vuosi 2013 on ollut nousujohteinen. Tosin melko pohjalta se lähti liikenteeseen. Näin jälkikäteen ajatellen olin varmaan vaaksan mitan päässä loppuun palamiselta. Onneksi kanssani kulkee fiksuja ihmisiä, jotka eivät aikaile sanoa suoraan asioita. Joskus jopa vähän kuuntelen, mitä heillä on sanottavana.

Olen myös vihdoin tottunut asumaan täällä peltojen keskellä. Tänä vuonna olen ensimmäisiä kertoja kaupassa moikkaillut minun tuttujani ja jäänyt vaihtamaan sanan tai pari. Järvenpäässä käydessä silmä törmää kattoihin ja melko pian alan kaivata maisemaa, jossa metsänraja häälyy kaukana.

Loppuvuodesta olen ollut melko onnellinen ja tyytyväinen. Välillä elämä tuntuu jopa hiukan tylsältä, mikä on ihanaa! Olen oppinut huolehtimaan vähän vähemmän ja ottamaan rennosti vähän enemmän. Mielestäni olen aika paljon mukavampi ihminen nyt kuin tammikuussa. En parempi, mutta rennompi ja hauskempi. Ainakin välillä.

Tahdon siis toivottaa teille tasaista arkea ja muutamaa loistokasta juhlahetkeä vuodelle 2014!

Vanhasta talosta

Hakiessani aamulla puita hellan lämmitystä varten, jäin pohtimaan vanhan talon ihanuutta. Katselimme eilen huviksemme netistä Ilmajoella myynnissä olevia asuntoja. Vaikka uudet ja vähän vanhemmat remontoidut omakotitalot olivat kivannäköisiksi laitettuja, totesin etten enää ehkä koskaan voi asua sellaisessa.

Vanhoissa taloissa kaikki on hiukan kulunutta. Maali ovenkarmeissa lohkeilee, hellan edessä on pieni palanut läntti ja lattiat narisevat. Meillä keittiön nurkka heittää suorasta kulmasta kolmisen senttiä. Epätäydelliselle ihmiselle se on helpottavaa. Koska puuvarasto on viisikymmenluvulta, ei siellä vuosikymmennen roikkuneita vihtoja ole pakko just-nyt-heti siivota. Koska rännikin vuotaa, ei kaikkia koivunlehtiä ole syytä nyppiä nurmikolta.

"Minä olen vähän rempallaan ja pysyn silti suojaisana", tuntuu talo sanovan ja antaa armahduksen sen omistajalle, joka tänään(kin) jätti kynnet lakkaamatta, äyskähti miehelleen tai tuskaili mille alalle sitä pitäisi ruveta. "Kaikki selviää", sanoo talo ja pitää muurissa lämpöä kaksi päivää. Lattialautojen alla se säilöö lehtiä siltä ajalta, kun lattia rakennettiin. Samanlaiset uutiset, arki ja ihmiset. Sotia jossakin, mitä ruokaa laitetaan viikonloppuna ja onko tämä nyt oikea päätös.

Uusissa taloissa ovia ei ole auottu, vieraille keitetty kahvia, riidelty ja suudeltu. Toki niihin rakentuu historia ja niissä voi olla ensimmäisten joukossa sitä luomassa. Minä kuitenkin istun mieluummin vanhan talon rappusilla, katson peltoa ja mietin, mitä sitä sitten tekisi.

Helppo ja herkullinen maa-artisokkakeitto

Joulu on viuhunut ohi ja monen päivän muiden kokkaaman graavilohi-kinkku-lanttulaatikko-dieetin (okei, eilen matkalla kotiin poikkesimme Tampereella Marusekissa syömässä sushia) jälkeen on ihan kiva vaihteeksi hääriä keittiössä itse. Koska en ole lähes viikkoon koskenutkaan uuniin, oli parempi tänään aloittaa ruuanlaitto helpoissa merkeissä.

Maa-artisokkakeiton jujuna on mantelijauhe. Se tekee siitä kuohkeaa ja sakeaa tuoden esiin juureksen pähkinäisen sävyn. Keitto on nopea ja helppo valmistaa.

  Maa-artisokkakeitto

1 kg maa-artisokkaa
1 l kasvislientä
1,5 dl kermaa
25 g mantelijauhetta (1/2 pss)
n. 100 g ilmakuivattua kinkkua tai pekonia

1. Keitä maa-artisokkia kasvisliemessä (itse tein liemen fondikuutioista pakkauksen ohjeen mukaan) n. 20 minuuttia.

2. Soseuta sauvasekoittimella liemi ja maa-artisokat ja lisää kerma norona edelleen soseuttaen.

3. Älä säikähdä, vaikka keitto on juoksevaa, mantelijauhe sakeuttaa sen. Lisää mantelijauhe ja käytä sauvasekoitinta vielä hetken.

4. Pieni kinkku paloiksi. Paahda paloja uunissa tai pannulla. Käsittele pekoni samoin. Ripottele keiton pinnalle.

Iloista joulua!

Lokki tuli taloon

Tai oikeammin Lokki tuli taloon jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt se pääsi keittiön kattoon Matin isän suosiollisella avustuksella. Jostakin syystä ihastuin pikku hiljaa tähän supersuosion saavuttaneeseen klassikkolamppuun. Ei se kovin omaperäinen ole, mutta valo on hyvä ja valaisin sympaattinen roikkuessaan katosta kuin mikäkin emoalus.

Pimeys

Joulu on ihan juuri tuossa noin ja pellot hohtavat mustaa. Koko ajan on harmaata, hämärää tai pilkkopimeää. Joulumieli on aivan kadoksissa. Eilen löysin sen hetkeksi, kun kävin ostamassa kuusen. Nyt kuusi nököttää vesiämpärissä pihalla. Se voi olla vesiämpärissä, koska eihän vesi jäädy, kun ei ole pakkasta.

Tänään on vuoden pimein päivä. Kuva on otettu klo 8.45 pimeältä pihalta. Hiukan taivaanrannassa sarastaa, mutta vain hiukan. Eilen katuvalot syttyivät ajomatkalla kotiin klo 15.15.

Tarkalleen ottaen talvipäivänseisaus on tänään klo 19.11. Juuri silloin on mustinta ja kamalinta. Mutta sitten se kuulkaas valkenee taas. Jo jouluaattona päivä on minuutin pidempi. Valoa on vähän enemmän, vaikkei lunta olisikaan.

Ja valoa kelpaa juhlistaa lumettoman syksyn ja alkutalven jälkeen. Kannan kuusen tänä iltana sisään ja koristelen sen oikein koreaksi. Olemme myös varanneet ravintolasta pöydän 19.30. Aika hyvä aika, koska silloin tämä pimentyvä talvi on jo ohi.

Söpöt pikku piparit

Meillä leivottiin tänään pipareita. Siinä missä minä keskityin sydämiin, tähtiin ja piparkakku-ukkoihin, joilla on ranskanpastilli mahassa, loi Matti jotain muuta.

Nimittäin panssarivaunun, Queen Elisabeth 2-valtamerialuksen (huomaa kolme savupiippua), ydinsukellusveneen ja Viggen-hävittäjän. Kuvasta puuttuu B52-pommikone ja Enola Gay. Että rauhallista joulun odotusta kaikille.