Vuosi 2013

Lueskelin tässä muiden blogeja ja ilmeisesti vuoden viimeisenä päivänä on tarpeen tehdä tilinpäätös vuodesta 2013.

Tammi-maaliskuu

Alkuvuosi oli kohdaltani melko ankea. Töissä oli luvalla sanoen kamalaa, olin ahdistunut, vihasin Pohjanmaata ja lähes kaikkia pohjalaisia. Valopilkkuna oli helmikuussa kolmikymppisjuhlat tyttöjen kanssa asenteella parempi-myöhään-kuin-ei-milloinkaan.


Huhti-toukokuu

Huhtikuussa lähdimme interrailille. Minulle se oli tähän astisen elämän pisin ja eittämättä hienoin reissu. Koti-Tukholma-Kööpenhamina-Pariisi-Reims-Amsterdam-Berliini-Kööpenhamina-Tukholma-Koti. Reissu oli täynnä auringonläikkiä, onnentunteita, painavia matkalaukkuja ja junia. Sitä odottaessa kesti kurjan arjen. Reissun bloggaamisen jälkeen päätin jatkaa kirjoittamista arkiblogin muodossa. Melko pian päätin myös, että kirjoitan tänne vain kivoja juttuja. Arki tuntui niin alleenhautaavalta, että blogissa elämä olisi vain hattaraa ja onnellista. Ja parasta oli, että kirjoittaminen alkoi pikku hiljaa auttaa.


Kesä-elokuu

Kesällä teimme pihaa. Oikein urakalla. Saimme monta uutta hedelmäpuuta, laatoituksen etupihalle ja pari perennapenkkiä valmiiksi. Elokuussa piipahdimme myös mökillä. Kesäkuussa päätin, että jotakin on kamalalle arjelle tehtävä. Ja niin vain loksahtelivat palaset työssä ja avoimen yliopiston opinnoissa kohdilleen. Totesin, että isäni viljelemä "elämä kantaa lastaan" pitää paikkansa.


Syys-lokakuu

Syksyllä jatkoimme laiskahkosti pihahommia ja kävimme sienessä. Vähensin töitä puoleen ja aloitin opiskelun. Tein "vapaaviikoilla" ruokaa tilan työväelle. Pikku hiljaa arki alkoi tuntua kamalan sijaan ihan kivalta.


Marras-joulukuu

Marraskuussa kävimme Vaasassa viikonlopun mittaisella minilomalla. Reissu oli oikein kiva. Loppuvuosi on kulunut jouluvalmisteluissa, opinnoissa ja töissä.

Summatessa yhteen, vuosi 2013 on ollut nousujohteinen. Tosin melko pohjalta se lähti liikenteeseen. Näin jälkikäteen ajatellen olin varmaan vaaksan mitan päässä loppuun palamiselta. Onneksi kanssani kulkee fiksuja ihmisiä, jotka eivät aikaile sanoa suoraan asioita. Joskus jopa vähän kuuntelen, mitä heillä on sanottavana.

Olen myös vihdoin tottunut asumaan täällä peltojen keskellä. Tänä vuonna olen ensimmäisiä kertoja kaupassa moikkaillut minun tuttujani ja jäänyt vaihtamaan sanan tai pari. Järvenpäässä käydessä silmä törmää kattoihin ja melko pian alan kaivata maisemaa, jossa metsänraja häälyy kaukana.

Loppuvuodesta olen ollut melko onnellinen ja tyytyväinen. Välillä elämä tuntuu jopa hiukan tylsältä, mikä on ihanaa! Olen oppinut huolehtimaan vähän vähemmän ja ottamaan rennosti vähän enemmän. Mielestäni olen aika paljon mukavampi ihminen nyt kuin tammikuussa. En parempi, mutta rennompi ja hauskempi. Ainakin välillä.

Tahdon siis toivottaa teille tasaista arkea ja muutamaa loistokasta juhlahetkeä vuodelle 2014!