Melkein superkuu

Pihaltamme aukeaa lakeus ja siksi ihastelemme säännöllisin väliajoin taivaan näkymiä. Sateenkaaret ovat upeita kaartuessaan pellon laidalta toiselle ja kirkkaina öinä linnunradan tuikinnan voi nähdä Ronnalan yllä. Tänään taivaanrannasta kohosi oranssina hohtava, suuri kuu. Wikipediasta oli pakko tarkistaa, onko superkuun aika vai oliko optinen harha muuten vain näyttävä.

Sain mummoltani 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi Leena Krohnin Salaisuuksia kirjan, jossa on Mare Serenitatis-niminen novelli. Novellissa kertojan kummallinen täti asuu kuussa, joka novellin lopussa tuhotaan. Kertoja jää kaipaamaan kuun rauhoittavaa kiertoa ja sen heikkoa valoa. Pidin novellista 10-vuotiaana ja pidän siitä edelleen. Siinä on tavoitettu samanlainen tunne, jonka itse koen katsoessani kuuta. Surumielinen, mutta ikiaikaisen lohduttava.

Viikonloppueleganssia

Täällä maalla asumisessa on parasta, että kylille voi lähteä meikitönnä ja minkämoisissa kummallisuusvaatteissa tahansa. Suurin osa kaikista muista kaupallakävijöistä on pukeutunut käytännöllisesti, joten joukosta ei juurikaan erotu. Erityisesti sunnuntaisin jätän meikkipussin rauhaan ja pukeuden mukavuus mielessäni. Tämä kuva on viime sunnuntailta, kun olimme lähdössä autoajelulle. Asu kuvastaa lempparisunnuntaityyliäni; rentoa, kummallista, villasukkia ja merkittömyyttä (en muuten ymmärrä, miksi niitä merkkejä laitetaan esiin muotiblogeihin, joten pakkohan se oli tänne kirjata ylös, kts. kuvateksti).

Lempeää ja rentoa viikonloppua kaikille!

Harmaa baskeri: Tokmanni. Takki: Seppälä. Legginssit: Kappahl. Kengät: Merrel. Laukku: Marimekko. Villasukat: saatu kihlajaislahjaksi, Matilla on niihin mätsäävä pari.

Kuukauden kuva(t) 2014

Ja taas on aika kuukauden kuvan. Maisema on maaliskuussa melko samanlainen kuin helmikuussa, astetta kuivempi vain. Ja viimeisetkin lumen rippeet ovat poistuneet. Tosin viikonlopuksi lunta on ilmeisesti luvattu lisää.

TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU

Maissilapset

Taloamme vartioi nyt melko pelottava näky. Tänä vuonna hankin tuijien huputukseen valkoisen, läpikuultavan kankaan, koska aiemmin käyttämäni säkkikangas oli vielä kammottavamman näköinen. En tiedä silti uskallanko pimeän tullen pihalle, koska mistä sitä tietää, mitä nuo säkkikummajaiset saavat päähänsä...

Keväteteinen

Meillä nujuivat eteisessä punaiset tyynyt viikonloppuun asti. Kun Matti sai syntymäpäivänsä kunniaksi narsisseja, päätin tuoda kevään eteiseen. Hankin muutaman uuden tyynynpäällisen ja pari narsissia lisää ja jo tuli kevät. Ja ihanaihana aurinko.

Hulluus iskee ajallaan

Eipä tarvittu kuin sininen taivas, aurinko ja leppeät tuulenpuhurit. Pakko oli rientää kauppaan ja kasata koriin multaa, suihkupullo, peittokangasta tuija-aitaa varten ja siemeniä. Mieleen laukkasi samalla hetkellä tulvimalla uusia ideoita; kukkapenkkejä, jotka ensimmäisenä vuonna katetaan yksivuotisilla kasveilla, lipputangon siirto, laatoitus terassin yhteyteen, ehkä kasvimaa tai jopa -huone. Varmaa on, että ensi kesänä meillä kasvaa penkissä hyväksi havaittuja tuliunikkoja, krasseja, freesioita ja pioniounikkoja. Uutuutena pihaamme saapuu niinkin tavanomainen kasvi kuin auringonkukka. Olisipa jo toukokuu!

Harmaita päiviä

Tiedättekö sen harmaan päivän tunteen? Sellaisen fiiliksen, joka alkaa jo aamusta ja kestää jäytävänä läpi päivän. Väsyttää ja oikeastaan mikään ei kiinnosta. Ajatukset alkavat kiertää harmaata kehää, jossa hauskinkin asia saa aikaan vain vienon hymyn huulille, ei sen enempää. Niitä harmaita päiviä pitää ilmeisesti vain kestää aikuisen ihmisen arjessa aina silloin tällöin. Niellä kohtalonsa, hautautua sohvan pohjalle ja toivoa, että olisi jo huominen.

Onneksi niiden selättäjiksi löytyy silloin tällöin myös apujoukkoja. Tämän harmaan päivän selätti ystävä, joka oli älynnyt lähettää joskus mainitsemani tarpeen eli esiliinan postissa juuri tänään, juuri minulle. 

Ihanat ystävät ja tänään erityisesti ihana P.