Pihaltamme aukeaa lakeus ja siksi ihastelemme säännöllisin väliajoin taivaan näkymiä. Sateenkaaret ovat upeita kaartuessaan pellon laidalta toiselle ja kirkkaina öinä linnunradan tuikinnan voi nähdä Ronnalan yllä. Tänään taivaanrannasta kohosi oranssina hohtava, suuri kuu. Wikipediasta oli pakko tarkistaa, onko superkuun aika vai oliko optinen harha muuten vain näyttävä.Sain mummoltani 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi Leena Krohnin Salaisuuksia kirjan, jossa on Mare Serenitatis-niminen novelli. Novellissa kertojan kummallinen täti asuu kuussa, joka novellin lopussa tuhotaan. Kertoja jää kaipaamaan kuun rauhoittavaa kiertoa ja sen heikkoa valoa. Pidin novellista 10-vuotiaana ja pidän siitä edelleen. Siinä on tavoitettu samanlainen tunne, jonka itse koen katsoessani kuuta. Surumielinen, mutta ikiaikaisen lohduttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti