Tiedättekö sen harmaan päivän tunteen? Sellaisen fiiliksen, joka alkaa jo aamusta ja kestää jäytävänä läpi päivän. Väsyttää ja oikeastaan mikään ei kiinnosta. Ajatukset alkavat kiertää harmaata kehää, jossa hauskinkin asia saa aikaan vain vienon hymyn huulille, ei sen enempää. Niitä harmaita päiviä pitää ilmeisesti vain kestää aikuisen ihmisen arjessa aina silloin tällöin. Niellä kohtalonsa, hautautua sohvan pohjalle ja toivoa, että olisi jo huominen.
Onneksi niiden selättäjiksi löytyy silloin tällöin myös apujoukkoja. Tämän harmaan päivän selätti ystävä, joka oli älynnyt lähettää joskus mainitsemani tarpeen eli esiliinan postissa juuri tänään, juuri minulle.
Ihanat ystävät ja tänään erityisesti ihana P.
<3
VastaaPoistaP