Matti rakastaa hodareita ja syö niitä melkein aina kun tarjolla on. Minun mielestäni hodarit ovat usein höttöisiä, jauhoisia ja etikkaisia. Oikeastaan ainoa hyvä juttu niissä on se rapea sipuli. Olin kuitenkin valmis muuttamaan mielipiteeni asiasta ja niin teinkin.
Hodarit ovat hyviä, kun niihin vähän panostaa. Ostaa kunnon nakkeja (Ilmajoen makkaramestareilta saa ainakin) ja tekee itse haluamansa soosit. Meillä hodareihin tuli majoneesia, hölskytyskurkkuja ja karamellisoituja sipuleita. Niin puritaani en ollut, että olisin ketsupit keitellyt, kaupasta ostettu kelpasi. Tärkeintä on kuitenkin leipoa sämpylät itse. Ne vievät hodarin niihin svääreihin, että se on kelpo ateria, ei pikaruokahöttö. Ja kun on kerran maistanut itse tehtyjä hodarisämpylöitä, ei muunlaiset taida kelvata.
HODARISÄMPYLÄT
10 pientä tai 8 vähän isompaa (riippuu nakkien koosta)
2,5 dl täysmaitoa
1 pss kuivahiivaa
6 dl vehnäjauhoja
20 g voita
1 tl suolaa
1. Sekoita hiiva lämpimään maitoon (42 astetta). Lisää vuorotellen jauhot ja voi alustaen taikinaa samalla. Ripsauta lopuksi joukkoon suola.
2. Vaivaa 20 minuuttia (jos teet tämän käsin, laita radio päälle, muuten on vähän tylsää). Taikina tarvitsee hyvän sitkon.
3. Jaa taikina kymmeneen tai kahdeksaan osaan riippuen siitä, montako sämpylää haluat. Isommille nakeille suosittelen taikinan jakamista kahdeksaan osaan, meillä jaettiin kymmeneen ja sämpylät oli pikkuisen liian pieniä.
4. Pyöritä paloista suikulaisia hodarisämpylöitä.
5. Kohota 1,5 h vedottomassa paikassa, esim. kylmä uuni.
6. Paista 220 asteessa 10 minuuttia.
Mulla meinasi lähteä mopo ihan käsistä sen keittokirjatarjouksen takia. Onneksi samalle viikolle osui isoveljen synttärit ja ostettuani lahjaksi muutaman keittokirjan, omat ostokset jäi vähemmälle. Tuo mainitsemasi kirja jäi vähän jälkeenpäin kaihertamaan, koska se vaikuttaa tosi kivalta. Päädyin lopulta hankkimaan itselleni pitkään haaveilemani Saku Tuomisen Bastan, joka on aivan ihana. Sillä oli tosin huono vaikutus, koska se aiheutti vakavan matkakuumeen ja nyt pitäisi päästä paikanpäälle Italiaan syömään niitä kaikkia ihania herkkuruokia:)
VastaaPoistaMä en taas oo ollenkaan huomannut koko Bastan olemassa oloa, pitää tutustua. Italialaisia keittokirjoja ei voi olla liikaa. Aluksi en meinannut ostaa tuota Roskaruokaa, koska ohjeet vaikutti melko iiseiltä, mutta oon ihan tyytyväinen, että hankin, koska se toimii kivasti inspiraation lähteenä.
VastaaPoista