Kelvollinen kasvislasagne

No nyt tupsahtaa ohje, jonka tekemiseen menee yli puoli tuntia. Reilusti yli. Sanotaanko, että valmistukseen kannattaa varata kahdesta kolmeen tuntia. Ei siis mitään arkiruokaa, paitsi jos sen tekemisen jakaa kahdelle illalle, kuten minä tein.

Alkuperäisessä reseptissä tämän luvattiin olevan Maailman paras kasvilasagne, Hesarissa nimi oli lientynyt Syksyn parhaaksi kasvislasagneksi ja minusta se on Paras kasvislasagne, jota olen tähän mennessä syönyt, mutta uskon tilanteen muuttuvan. 

Vinkit: älä ohita kasvisten paahtamisvaihetta, suurin osa mausta tulee siitä. Vaikka luulisi ricotan olevan pakollinen osuus, ei se ole. Älä siis tee kuin minä ja tee omaa ricottaasi (kts. ps.) kun maalaiskunnan kaupastasi ei löydy sitä. Korvaa ricotta mascarponella tai ihan vaan valkokastikkeella. Kasvikset voi paahtaa edellisenä päivänä valmiiksi muun ruuanlaiton ohella.

2 paprikaa
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
200 g (rasia) herkkusieniä
suolaa ja oliiviöljyä

1 tlk tomaattimurskaa
4 valkosipulinkynttä
sipuli
oreganoa
suolaa ja pippuria

250 g ricottajuustoa
ruukku basilikaa
1 sitruunan raastettu kuori (jos haluaa enemmän sitruunan makua, myös mehu)
2 pkt mozzarella-juustoa
125 g parmesania

lasagnelevyjä

1. Valmista paahdetut kasvikset. Pilko paprikat neljään osaan. Pilko munakoisot ja kesäkurpitsat lanteiksi. Paahda paprikat omalla pellillään ja munakoisot ja kesäkurpitsat omalla 250 asteisessa uunissa niin, että paprikan kuoret mustuvat ja muut kasvikset saavat väriä. Poista paprikan kuoret ja leikkaa paprikat ohuiksi suikaleiksi, kun ne ovat jäähtyneet.
2. Pilko herkkusienet ja paista ne kuivalla pannulla kullanruskeiksi. Sekoita kaikki kasvikset yhteen ja mausta suolalla ja oliiviöljyllä.
3. Valmista tomaattikastike. Pilko valkosipulit ja sipuli pieneksi. Kuullota pannulla ja lisää tomaattimurska ja hiukan vettä purkin pohjien mukana. Mausta oreganolla, suolalla ja pippurilla. Anna hautua sen aikaa, kun valmistelet loput lasganeaineet.
4. Raasta parmesan. Kumoa ricotta kulhoon ja riivi sen joukkoon basilika ja raastettu sitruunan kuori (ja mehu). Mozzarellan voi repiä pieniksi paloiksi.
5. Kokoa lasagne aloittamalla tomaattikastikkeesta, lisää kasvikset sen päälle ja lopuksi ripottele ricottaseosta, mozzarellaa ja parmesania kasvisten ja kastikkeen päälle. Sen jälkeen tulee lasagnelevykerros. Kokoa niin, että viimeiseksi jää juustokerros.
6. Paista 200 asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.


ps. ricotta-juusto: 4 l punaista maitoa, 1/2 l piimää: kuumenna maito juuri ja juuri kiehuvaksi ja lisää piimä. Juusto alkaa pian juoksettua (eli muuttua kokkareiseksi) ja voit hämmennellä sitä varovasti. N. 15 minuutin kuluttua juustomassa on valmis ja nesteen voi kaataa pois. Nosta juusto harsolla vuorattuun siivilään valumaan. Anna olla jääkaapissa vuorokauden verran.

Mekkotakki

Tähän vuodenaikaan on mahdotonta ottaa kuvia yhtään mistään. Ainakaan niin, että ne olisivat kauniilla valolla otettuja. Päivänvaloa on sen verran vähän aikaa, että silloin olen joko a) koulussa tai b) yksin kotona. Tätä kuvaa ottettaessa olin yksin kotona ja virittelin kameran roskiskatoksen päälle. Tämä oli kuvista paras otos ja sekin on suoristettu ja rajattu. Mutta, siitä viis. Kuvasta näkyy jutun pointti. Nimittäin uusi villakangastakkini.

Ostin takin jo alkusyksystä, mutta vasta nyt kelit ovat sellaiset, että villakangastakki on passeli. Takissa on hiukan korotettu vyötärö ja leveä, pitkä helma. Farkkujen kanssa se ei ole ehkä ihan optimaalinen, mutta mekkojen kanssa täydellinen. Olen ollut talvisaikaan ongelmissa, koska vihaan takin alta näkyviä helmoja. Muiden ihmisten helmat ovat ok, omani eivät. Uusi takki on kuitenkin niin pitkä, että se peittää kaikki polviin asti ulottuvat helmat ja hääpukuani lukuunottamatta en omista sen pidempiä mekkoja.

Parasta takissa oli hinta (alle 100e) ja oudointa se, että löysin sen Prismasta. Niin, Prismasta. Käyn siellä ehkä kerran vuodessa ja en ole todellakaan mieltänyt, että sieltä voi löytää itselleen vaatteita. Näin kuitenkin kävi. Siispä etsiessänne täydellistä mekkotakkia, vilkaiskaa päivittäistavarakauppojen vaatepuoli.

Viisi väriä: punainen

Viimeinen väri on punainen. Sekin on melko kummallinen valinta omalta kantiltani. Punaisen voittokulku ns. viihdehuoneessa (yläkerrassa oleva olohuoneemme) lähti liikkeelle Matin punaisesta bassosta. Se nostettiin seinälle ikäänkuin koristeeksi ja sille piti saada kavereita, koska yksi, yksinäinen punainen asia oli mielestäni huoneessa liian kummallinen.

Nyt viihdehuoneen matto, pöydällä oleva kaitaliina ja tyynyt ovat melko punaisia. Jouluksi isken kaikki punaiset koristeet nimenomaan viihdehuoneeseen. Se onkin mielestäni ruskan aikaan ja jouluna kaikkein kaunein huoneemme, sillä punaisen ja keltaisen sävyt sopivat pimeään vuodenaikaan ihastuttavan hyvin. Vaikka huone onkin punasävyinen, ei se silti ole mitenkään räiskyvä. Enemmänkin lempeän lämmin paikka, joka vaatii käpertymään sohvalle.

Potkua marraskuuhun

Pimeys alkaa pikku hiljaa kaatua päälle, kun aamulla lähtiessä ja illalla palatessa taivas on musta. Ja niin on myös maa. Silloin kannattaa piristää itseään ruualla, jossa on kirpakoita ja tulisia makuja.

Tämän ruuan voi nauttia iltapalanakin kahdestaan. Annos on yhdelle melko iso, mutta myönnän, että sain sen syötyä nälkäisenä ihan itse. Sen jälkeen kyllä piti lähteä vähän kävelylle, ettei ähky iskisi.

Perusidealtaan ruoka on kesäkääryle ilman riisipaperiarkkia. Riisipaperi on korvattu romaine-salaatin lehdillä. Salaatinlehdet ovat helpompia kääreitä ja rullat voi koota vasta pöydässä. Lisäksi salaatin käyttäminen riisipaperin sijasta nopeuttaa ruuan valmistusta huomattavasti. Valmistamiseen kului... Niin, alle puoli tuntia.

180 g katkarapuja
paketti riisinuudelia
avokado
1/2 chiliä
puntti korianteria
1/2 limen mehu
1/2 dl suolapähkinöitä
romaine-salaatti

Dippiin:
1 osa makeaa chilikastiketta
1 osa sokeroimatonta maapähkinävoita
1/2 limen mehu

1. Valuta jäisiä katkarapuja siivilässä tulikuuman veden alle, kunnes ravut sulavat. Jätä valumaan siivilään. Napsauta samalla vedenkeitin päälle ja kun vesi kiehuu, kaada se riisinuudelien päälle. Jätä riisinuudelit hautumaan.
2. Pilko avokado, chili siemenineen ja korianteri. Sekoita ne kulhossa keskenään.
3. Kippaa ravut kulhoon ja riisinuudelit siivilään valumaan. Pilko riisinuudelit pieniksi saksimalla niitä siivilässä (helpoin keino!). Lisää riisinuudelitkin kulhoon.
4. Ropsauta pähkinät sekamelskaan mukaan ja mausta puolikkaan limen mehulla. Kääntele kaikki sekaisin kulhossa.
5. Irrota salaatinlehdet toisistaan ja laita lautaselle tarjolle.
6. Sekoita dippi kasaamalla ainekset pikku kulhoon ja vatkaamalla ne lusikalla sekaisin.
7. Nosta lusikalla katkarapuseosta salaatinlehden toiseen päähän, valuta päälle hiukan dippikastiketta ja taittele salaatinlehden toinen pää täytteen päälle.

Huom! Syöminen on sotkuista, varaa käden ulottuville servettejä.

Viisi väriä: sininen

Lapsena tai nuorena en ole erityisemmin pitänyt sinisestä. Vieläkin vierastan sen käyttöä vaatteissa farkkuja lukuunottamatta. Sininen ei mielestäni sovi väreihini ollenkaan. 

Sisustuksessa sininen on hiipinyt värivalikoimiini vaivihkaa. Kaikki taisi alkaa siitä, kun Sauvakadun kodissani maalasin makuuhuoneen seinät sinitarran siniksi. Nyt Ronnalassa meillä jo kaksi huonetta, joissa sininen on varsin vallitseva sävy. Makuuhuone on alun alkaen sisältänyt sinisen sävyjä, koska väri on minusta rauhoittava. Viime vuotinen tapetointi teki myös keittiöstä kertaheitolla sinisen. Huomattavaa on, että tummempaa sinistä vierastan sisustuksessa edelleen, mutta vaaleansinisestä pidän melkoisesti.

Naisellisuuden yht'äkkinen kukoistus

En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta eilen sain päähäni hankkia uuden mekon. Sen lyhennettyäni päätin pukeutua viikon ajan pelkkiin mekkoihin. Naisellisuuden esiinmarssi jatkui tänään, kun halusin uuden mekon kaveriksi punaisen kynsilakan. Tosin sen haluaminen saattoi johtua myös siitä, että kynsien lakkaaminen pesee 100-0 Perus- ja ihmisoikeudet Suomessa - teoksen lukemisen. 

Lumenen hiukan metalliin hohtava, syvän joulupunaisen kynsilakka sopii musta-beigeen mekkooni kuin nakutettu. Sitä paitsi ihmisoikeuksien kansainvälisiin valvontajärjestelyihin tulee ihan uutta potkua, kun niitä opiskelee punaisin kynsin. 

Syntymäpäivänä

Olen tänään 32-vuotias ja vielä eilen illalla näytti siltä, että synttäripäivästäni tulee kurja. Olin todella pahalla tuulella ja Mattikin olisi reissussa koko perjantain. Vielä aamu-unisena köllötellessäni sängyssä olin surkealla mielellä.

Sitten avasin verhot ja lunta. Lunta, lunta! On todella harvinaista, että syntymäpäiväni aamuna maa hohtaa kevyesti valkoisena ja taivas on ruusunpunainen. Katsoin siskoni lapsilta saamiani kortteja ja eilisen päivän harmit huuhtoutuivat hiljalleen pois. Paras kummitäti ja Ada ja hiili (vieläkään en tiedä, onko kysymyksessä hiiri vai siili, epäilen siiliä, koska otuksella on piikit). Eipä sitä muuta taida tarvita. Ja Mattikin tulee jo yöllä kotiin.