Sadetanssi

Rutistunut saniainen

Kellastunut koivu

En uskonut kuukausi sitten, että tässä vaiheessa kesää näkisin tien varressa kasveja, jotka tavallisesti kukkivat juhannuksena. Mutta niinpä vain tietä reunustivat valkoisena harsona koiranputket. Seuraavaksi varmasti kurjenpolvet ja niittyleinikit. Voi olla, ettei tämän vuoden perinteisestä juhannuskimpusta tulekaan mitään.

Vaikka aurinko on ihana ja lämmin sää näin kevään viileämpinä öinä ihan kohtuullisen kiva, saisi kuitenkin sataa. Olemme Matin kanssa kantaneet joka ilta uusille taimille vettä, mutta tuntuu ettei se auta. Joten Ilmojen Haltija, yksi sadepäivä tähän väliin olisi ihana. Voin tanssia pienen sadetanssinkin - tamtamtam.

Chicken farmer`s wife goes Asia

Meillä syödään kanaa aika paljon, sattuneesta syystä. Välistä onnistun bongaamaan kaupasta myös "omaa" Ojanperän tilan kanaa. Eilen en sitä kuitenkaan hakenut, vaan ostin hiostavan helteen vuoksi valmiiksi grillatun broilerin kaupasta. +27 astetta ei houkuttele suurisuuntaiseen ruuanlaittoon eikä kovin raskaan ruuan syömiseen.
Ohje on bongattu Nigella Lawsonilta ja kulki nimellä "Vietnamilainen kanasalaatti". Olen sen verran paljon sormeillut sitä, että alkuperäistä nimitystä en uskalla enää käyttää. Olkoon tämä siis ihanan sään vuoksi:


Hellepäivän kanasalaatti

1 grillattu broileri (tai mitä tahansa tähdekanaa, mielellään myös muutakin kuin rintafilettä)
1 kiinankaali tai pieni uuden sadon valkokaali
4-5 porkkanaa
1-3 kevätsipulia (tai 1 kelta-/punasipuli)
1 limen mehu
kalakastiketta maun mukaan
makeaa chilikastiketta maun mukaan
1 ruukku minttua
1 ruukku korianteria
kourallinen paahdettua sipulia
kourallinen suolapähkinöitä

1. Kuori ja raasta porkkanat. Silppua kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi.
2. Riivi kana joukkoon.
3. Lisää limemehu, kalakastiketta ja chilikastiketta sekä yrtit. Sekoittele.
4. Lisää viimeiseksi ennen tarjolle panoa suolapähkinät ja paahdettu sipuli, jotta niiden rapsakkuus säilyy.
5. Nautiskele vaikkapa naan-leivän kanssa.

Lohturuokaa

On maanantai, jota vasten on nukkunut vain neljä tuntia. On maanantai, jolloin mies soittaa, että töissä menee myöhään. On maanantai, kun tekee työkaverin kolmen viikon työvuorot ja vahingossa sipaisee hiirtä niin, että kaikki vuorot häviävät.

Sellaisena maanantaina on hyvä tehdä lapsuuden herkkua, jota leivottiin koulusta tullessa. Ei mitään hankalaa. Muistissa pysynyttä, joten reseptikirjaakaan ei tarvitse vaivautua kaivamaan esiin. Tekovaiheessa vain muutama laiskanpuoleinen pyöräytys puukauhalla ja uuniin.

Kaurakeksit

100 g voita
2 dl kaurahiutaleita (ei pikaversiota)
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 dl vehnäjauhoja
1 muna

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi. Kaada sekaan kaurahiutaleet ja sokeri. Pyöräytä ainekset sekaisin.
2. Jos viitsit, sekoita leivinjauhe jauhoihin. Minä en viitsinyt vaan sirottelin sen suoraan kulhoon ja jauhot perään.
3. Riko muna vielä joukkoon.
4. Nostele lusikalla pellille, jätä reilusti leviämisvaraa. Paista n. 7-12 minuuttia. Keksit ovat löysiä tullessaan uunista, mutta ne jähmettyvät nopeasti.
5. Jos on oikein kurja olo, tee tupla-annos.

..talonpoika, kuppari, rikka, rakas...

Viime vuonna kukkapenkkiin pesiytyi monien voikukkien ja muutaman pelttokortteen seuraksi rikkakasvi, jota en tunnistanut. Se levitti mattomaiset kasvustonsa ympäri kukkapenkkiä ja oli tukahduttaa yksivuotisten kasvien taimet kiertymällä niiden ympärille.

Olin kasville vihainen ja kitkin sitä raivopäisenä kukkapenkistä. Se oli nimittäin ovela ja näytti aluksi jonkin ihanan unikon tai malvan taimelta. Muutamassa yössä se kasvoi luikertelevaksi köynnökseksi, jota oli mahdoton tuhota.

Kuva kasvista täältä

Tänä vuonna samainen kasvi pääsi yllättämään. Luulin, että ruiskukat ovat siementäneet penkkiin, koska siinä kulki tasainen rivi pienen pieniä kasvinalkuja. Tänään tajusin, että se on se sama tukahduttajaruoho ja kitkin suutuksissani kaikki taimet pois. Etsin googlesta kyseisen kasvin, jotta löytäisin tavan nitistää se lopullisesti.

Taas kasvi yllätti! Sillä on kaunis nimi, pihatähtimö, ja se tekee hentoja valkoisia kukkia. Sitä voi käyttää ruokana pinaatin tapaan ja sillä on hoidettu ihottumia ja hengitysteitä. Minulle tuli huono omatunto. Lupaan pyhästi, että pihatähtimö saa oman pikku laikun kukkapenkkiimme.

Viherpiipertäjä

Vaikka olen käynyt tänään markkinoilla ja laittanut hyvää ruokaa, ehdin myös puuhailla pihalla. Lähdin aamusta kasviostoksille, koska meillä täällä hyvän kasvivalikoiman kauppa menee kiinni jo klo 13 lauantaisin.

Ruostuneet jonkin maatalouskoneen
renkaat löytyivät Matin van-
hempien metsästä. Matti halusi ne
ehdottomasti pihaan.

Hankin penkkiin riipparaidan pieneksi puuksi. Syksyn väriloisteeksi ostin maailman kauneimmalla syysvärillä olevan marja-aronian, jonka marjoja voi ilmeisesti laittaa erilaisten mehujen ja hillojen jatkeeksi.  Loppukesää varten kassiin sujahti syysleimuja ja jaloangervoja. Kesään taas valkoisia särkyneitä sydämiä, jotka olivat lempikukkiani lapsena, eivätkä vähiten kohtalokkaan nimen vuoksi. Lehtien kaunismuotoisuuden takia ostin vielä penkin reunaan kuunliljoja.

Tämä on ensimmäinen penkki, jonka olen suunnitellut varta vasten. Muuten olen toiminut periaatteella ihana-kukka-pakko-saada-ihan-sama-menestyykö-se-meillä. Nyt huomioin koko kasvukauden aikaisen kukinnan, valo-olosuhteet ja sijoittelun. Minusta on ehkä tulossa suunnitelmallinen puutarhari...

Tai sitten ei. Uuden raparperin sijoitin niin, että sen ja vadelmapenkin välistä on mahdoton leikata nurmikkoa. Matti huomautti asiasta ja keksin mielestäni loistavan pikaratkaisun: levennämme vadelmapenkin katettua aluetta ja ostamme kaksi uutta raparperia!

Kalle Kompostori

 Miten sympaattinen se onkaan! Talon nurkalla nököttävä komposti. Se on kömpelö ja pullea kaveri, joka odottaa ahnaaseen kitaansa kotitalousjätettä.

Se tulee seisomaan tuulessa ja tuiverruksessa yksinäisenä talven pimeydessä. Silloin tällöin sille nakataan sanomalehteen kääräistyt banaaninkuoret ja kahvinporot. Silti se jaksaa pitää lämpöä yllä ja muuttaa roskat muhevaksi katekompostiksi.

Sen saa myös toimimaan varsin helposti, kuiviketta pohjalle pussukka ja biojätteet päälle. Humpsautus kompostin käynnistettä ja se muodostaa mikrobiologisen ympäristön. Jos se kuivuu, kuumaa vettä sekaan ja jo käynnistyy. Ihana Kalle Kompostori, tervetuloa meille.

Parisuhdetesti

Helvetinpuu

Mukavaa oli, että pyykinkuivausteline tuli ilman ruuveja. Pystyyn se saatiin nopeasti ja näppärästi apuna rautakanki. Mattihan sen tietenkin pystytti, minä ajoin samalla nurmikkoa. Paketista löytyi telineen lisäksi sokka ja 20 metriä muovinarua.

20 metrin muovinaru tuntui menevän solmulle hyvin helposti. Se piti virittää juuri niin päin, että ensimmäiseen reikään tehtiin solmu ja reiästä tuli vetää koko loppunaru. Syntyi hiukan keskustelua.

Kaikilta teiltä, jotka unelmoitte leppeästi kesätuulessa kuivuvista lakanoista, joihin tartuu viereisen syreenipuun vieno tuoksu, kysyn: kestääkö parisuhteenne varmasti unelman saavuttamiseen vaadittavan työn? Sitä kannattaa miettiä.

Puutarhamania

Töiden jälkeen päätin tulla istumaan pihalle ja kirjoittamaan listan ylös kukista, joita haluan hankkia. Päädyin ratkaisuun, että teen isoimmasta perennapenkistämme sellaisen, joka houkuttelee perhosia.

Penkissä on valmiiksi jo köynnösruusu, pioneita, syyshortensioita, tulppaaneja, muutamaa eri angervolajiketta, skilloja, päivänliljoja, lupiineja, tuoksuköynnöskuusamaa, nauhuksia, villiviiniä ja kärhöjä. Listaan pitäisi lisätä vielä kaunopunahattuja, ruusuruohoa, peurankelloja, olkikukkaa, ruusunätkelmää ja pioniunikkoja. Ne kaikki houkuttelevat perhosia.

Lisäksi meillä on vielä yksi penkki, jonka olen kääntänyt valmiiksi. Ajatuksena olisi tehdä siitä kohopenkki. Siihenkin pitäisi valita kukat ja jokin pieni puu. Ja toiselle puolelle meidän heinäseiväsporttisysteemiä, jota kauniimmin kutsutaan pergolaksi, pitäisi hankkia kaikille köynnöksille pari. Haluaisin myös rakentaa yrtti-istutuslaatikot ja ehkä istuttaa muutaman mansikan niihin. Ja pari pensasmustikkatainta houkuttelee ja ehkä vielä yksi angervo...

Kaiken tämän lisäksi pihalle pitäisi tuoda lopullinen päällystehiekka ja rakentaa jonkinlainen terassi kuistin eteen. Autotalli kaipaisi maalauksen ylleen, samoin kuistin koristelaudat. Myös olisi kiva, jos saataisiin vähän levennettyä ja pidennettyä meidän nurmikkoaluetta ovelle päin.

Haluaako joku kesätalkoisiin?

Tuunauksesta uutuuksiin

Olen pyrkinyt opettelemaan uudenlaista ostoskäyttäytymistä. Nimittäin hankkimaan laadukkaita vaatteita, kenkiä ja asusteita. Tiedän suurin piirtein, millaisia vaatteita tahdon vetää ylleni, joten uskallan jo satsata hiukan enemmän löytäessäni hyvän hankinnan.

Erään poikkeuksen tämän asian harjoitteluun suhteen teen. Vaikka saatan pulittaa hyvistä nahkasaappaista ja maihareista sievoisen summan, ovat kesäballerinani parinkympin hankintoja. Ja näin saakin olla.

Ballerinojen syvin olemus on mielestäni, että niitä käytetään yksi kesä. Tällöin ne voivat olla huitulamateriaalia ja  trendiväriset. Kesän hyvästelyyn syksyllä ilmojen viiletessä kuuluu se, että ballerinat haudataan hiljaisuudessa roskiksen uumeniin. 

Eivät niin trendikkään väriset, mutta varmasti huitulamateriaalia. Tarjouksesta 2 kpl 30 e, ei paha.

Tuunausta

Ostin interrail-matkaamme varten uudet kengät, jota en käyttänyt kertaakaan reissun aikana. Lähetin ne jopa Amsterdamista takaisin kotiin!

Kun paketti saapui Suomeen tarkastelin kenkiä ja mietin, miksen käyttänyt niitä. Vastaus oli selvä, en pidä remmeistä. Remmikengät saavat fiiliksen tuntumaan tätimäiseltä. Sellaiselta henkilöltä, joka käyttää Gudrun Sjödenin vaatteita. Tiedän, että todennäköisesti tulen näyttämään sellaiselta henkilöltä 50-vuotiaana, mutta sitä ennen tavoittelen jotakin muuta.

Tein siis näin:

Paljon parempi!

Kesäyö

Rakastan tätä valkeiden öiden aikaa. Se on haikean suloista ja muistuttaa kaikista niistä hetkistä, joissa on ollut hiipivä hämärä ja viilentyvän alkukesän ilta.

Korkokengät kädessä kävelemässä kotiin, edellisen kodin parveke tupakkaa polttaessa, lapsuuden kesän laituri, kun mentiin yökalaan.

Tämä kiteyttää sen täydellisesti.

Mitalikahvit?

Nyt on toukokuun loppupuoli ja meillä pakastin on uhkaavan täynnä marjoja. Minulla on tapana kitsastella niiden kanssa heti sadonkorjuun jälkeen. Viime kesänä sain Matin äidiltä lakkoja 7 l ja koska lakat ovat mielestäni hienoja marjoja, säästelin niitä erikoistilanteisiin.

Ilmeisesti meillä ei kovin suuria erikoistilanteita ole, koska lakkamäärä näyttää tällä hetkellä 6 l. Tänään päätin, että sunnuntai on tarpeeksi erikoinen tilanne ja tein yhtä lempparikakkuani. Totesin myös, että saatamme päästä juomaan mitalikahvit, jos illan pelissä käy hyvin. Monta syytä syödä kakkua!

Vääräoppinen Brita-kakku

Pohja:

125 g voita

1 dl sokeria

2 keltuaista

1,5 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

Laitetaan uuni lämpenemään 180 asteeseen. Voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi ja lisätään keltuaiset. Jauho ja leivinjauhe sekoitellaan erillisessä astiassa yhteen. Voi-sokeri-keltuaisseokseen humpsautellaan vuoroin jauhoseosta, vuoroin maitoa. Voidellaan ja korppujauhotetaan mieleinen vuoka. Pohjaa paistetaan n. 10 minuuttia uunissa.

Marenki:

2 valkuaista

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Vatkataan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kovuuden tietää siitä kun kulhon kääntää nurin ja valkuaiset jäävät kulhoon. Ei kannata kokeilla liian aikaisin.

Kun vaahto on kovaa, lisätään sokeria puoli desiä kerrallaan ja vatkataan vimmatusti niin, että sokeri sulaa joukkoon. Viimeinen puoli desiä on kamalin osuus, siksipä jätin vatkaamisen puolitiehen.

Marenki sivellään puoliksi paistuneen pohjan päälle ja nakataan kakku uuniin vielä vartiksi.

Vääräoppisuus tulee tässä: pohja tulisi puolittaa ja kasata kuin täytekakku. Se on kuitenkin hauras ja mielestäni vaikea saada ehjänä paikoilleen. Tästä syystä kokosin kaiken pohjan päälle.

Päälle laitoin:

2 dl kermaa vatkattuna vaahdoksi (vähän sokeria mukana)

100 g mantelilastuja paahdettuna pannulla

Nämä vatkasin kattilassa sekaisin ja hämmentelin kunnes seos pulpahti.:

1 l lakkoja paseerattuna metalliverkkosiivilän läpi (Matti ei tykkää siemenistä, joten olin rakastava vaimo ja murjoin lakat soseeksi)

n. 0,5 dl sokeria

ripsaus maissitärkkelystä

Edit. No, ei ne nyt kuitenkaan ollut mitalikahvit, mutta kakku oli hyvää. 

Ravintolapäivä

Kirjoitin blogia lomastamme. Interrailasimme kolme viikkoa keski-Euroopassa.

Kirjoittaminen jäi kutkuttamaan. Jos joku sittenkin lukisi tekstejä tavallisesta arjesta. Vai muuttuisivatko arjen ilot kaksinkertaisiksi, jos ne jakaisi?

Tänään kävimme Matin kanssa ensimmäistä kertaa Ravintolapäivässä. Matti hoiti kanalahommat aamusta pikaisesti. Niin pikaisesti etten ollut vielä valmiina miehen tullessa. Puuteria naamaan ja ripsivärit paikoilleen - ja riensimme jo kohti Ylistaroa.

Ylistarossa kävimme Cafe Asulassa, jossa tarjoiltiin tomaattikeittoa, lihapullia ja perunamuusia ja erilaisia piirakoita vaniljakastikkeella. Testasimme kaikki ja hyvin maistuivat, erityisesti raparperipiirakka.

Meillä kotona viime vuonna istutettu raparperi on hävinnyt talven aika mystisesti! Pitänee hankkia uusi verso jostakin, koska raparperi on yksi lempi... mikä se on, hedelmä, marja? Ei kun vihannes!

Ylistarosta suuntasimme oikealle Seinäjoelle Yoshoku galleriaan maistamaan japanilaisia ruokia. Tilasimme mustekalapullia, jotka olivat erikoisia. Ne tuoksuivat, johtuen kuivatusta tonnikalasta, hyvin voimakkaasti, mutta olivat yllättävän miedon makuisia. Joimme vihreät teet kyytipoikanaan matcha-maustettu kääretorttu. Ravintola oli pistetty pystyyn taidegalleriaan, joten sielunruokakin tuli hoidettua.