Viherpiipertäjä

Vaikka olen käynyt tänään markkinoilla ja laittanut hyvää ruokaa, ehdin myös puuhailla pihalla. Lähdin aamusta kasviostoksille, koska meillä täällä hyvän kasvivalikoiman kauppa menee kiinni jo klo 13 lauantaisin.

Ruostuneet jonkin maatalouskoneen
renkaat löytyivät Matin van-
hempien metsästä. Matti halusi ne
ehdottomasti pihaan.

Hankin penkkiin riipparaidan pieneksi puuksi. Syksyn väriloisteeksi ostin maailman kauneimmalla syysvärillä olevan marja-aronian, jonka marjoja voi ilmeisesti laittaa erilaisten mehujen ja hillojen jatkeeksi.  Loppukesää varten kassiin sujahti syysleimuja ja jaloangervoja. Kesään taas valkoisia särkyneitä sydämiä, jotka olivat lempikukkiani lapsena, eivätkä vähiten kohtalokkaan nimen vuoksi. Lehtien kaunismuotoisuuden takia ostin vielä penkin reunaan kuunliljoja.

Tämä on ensimmäinen penkki, jonka olen suunnitellut varta vasten. Muuten olen toiminut periaatteella ihana-kukka-pakko-saada-ihan-sama-menestyykö-se-meillä. Nyt huomioin koko kasvukauden aikaisen kukinnan, valo-olosuhteet ja sijoittelun. Minusta on ehkä tulossa suunnitelmallinen puutarhari...

Tai sitten ei. Uuden raparperin sijoitin niin, että sen ja vadelmapenkin välistä on mahdoton leikata nurmikkoa. Matti huomautti asiasta ja keksin mielestäni loistavan pikaratkaisun: levennämme vadelmapenkin katettua aluetta ja ostamme kaksi uutta raparperia!