Perjantaina lähdimme hiukan ennen puoltayötä sairaalaan ja vasta sunnuntaiaamuna pääsimme itse synnytyssaliin. Poika syntyi puoli viiden aikaan iltapäivällä. Radiosta soi Faith no moren "Easy Like Sunday Morning".
Nyt tutustumme toisiimme. Vaikuttaa siltä, että vauva ei oikein siedä sitä, että asiat eivät mene kuin hän haluaa... Kuulostaa kamalan tutulta. Hän myös jää haahuilemaan hirveän mielellään omiin ajatuksiinsa, kun pitäisi tehdä jotakin. Aivan kuin talouden toinenkin mies. Hän raakkuu kuin pieni variksenpoika, kun ei pidä jostakin ja killittelee syvänsinisillä silmillään pitäen kättä poskellaan hyvin miettiväisen oloisena. Eittämättä hän on maailman suloisin ukkeli.
Maailman ihanin lapsi. Kuten kaikkien vanhempien lapset. Suloisesti kuvaat häntä. Onnea vielä kerran!
VastaaPoista