Viimeksi olen viettänyt telkkarimaratonia huhtikuussa Veen ekan elinkuukauden aikana, jolloin päivät rytmittyivät House of Cardsin jaksojen mukaan. Ehdottomasti suosittelen tuota House of Cardsia, se on Netflixin oma sarja, kuten myös Orange is the new black, joka oli huippu. Tosin pää-päähenkilö (tässä sarjassa niitä on useita) muuttui kahdella viimeisellä kaudella tosi ärsyttäväksi, joten oli hyvä, että muita henkilöitä oli sarjassa paljon.
Lisäksi pääsin vasta nyt sairastaessa perille Downton Abbeysta. Luulin sen olevan (minua) tylsistyttävää englantilaista pukudraamaa, mutta vielä mitä! Sarja on ihan huippu! Downton Abbey´ä on kehuttu paljon, mutta vähemmille kehuille on jäänyt Avan sunnuntai-illassa näytettävä laadukas tanskalaissarja Vallan linnake.
Jokaisella itseään arvostavalla televisiokatsojalla pitää olla myös jokin pahe. Joillekin se on Kaunarit ja joillekin höttö-reality-sinkuttekeväthölmöyksiäkännissä-juttu. Minulle on muodostunut tavaksi istua telkkarin ääreen lauantaisin viiden hujakoilla, jolloin Matti on koriksessa, Vee päikkäreillä ja ruokaa ei vielä tarvitse laittaa. Silloin katselen Emily Owensia, joka tuntuu 2000-luvun alun sarjalta tyyliin Ally McBeal meets Teho-osasto. Kaikessa ennalta-arvattavuudessaan ja vanhanaikaisuudessaan se on hidastempoisen lohdullinen ja minulle tulee siitä lämmin olo. Suosittelen, jos kaipaat niitä sateisia teini-varhaisaikuisuuden ajan sunnuntai-iltapäiviä, jolloin ainoa velvollisuus oli pakata seuraavalle päivälle reppu kouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti