Mekkomaanantai

Muutaman päivän kotona oloilun jälkeen legginssit ja collegepaita päällä oli kiva taas lähteä ihmisten ilmoille ja pukeutua asiallisesti. Valitsin siitä ilosta mekon.

Ostin mekon kesähelteillä ja käytin sitä silloin muutaman kerran. Nyt joudun toteamaan, että mekko sopii paremmin hiukan kylmemmälle säälle, koska lyhyytensä vuoksi se on säädyllisemmän näköinen sukkahousujen kanssa. Mekko on Lindexin Holly & White-mallistoa, jonka kuoseista ja fiiliksestä tykkään tosi paljon. Suurin osa vaatteista on kuitenkin melko niukkalinjaisia, joten en ole päässyt niitä hankkimaan. Tämän mekon löytyminen oli siksikin loistavaa. Saappaat ovat ainakin neljä vuotta vanhat (ostin ne jo asuessani Järvenpäässä), mutta vieläkin varsin käyttökelpoiset. Viime vuonna ne näyttivät mielestäni nuhruisilta ja kamalilta, mutta tänä syksynä ne ovat taas varsin kivan kuluneen oloiset. Saappaat ja mekko tuntuvat just nyt mukavalta asukokonaisuudelta, joten niitä pitää ottaa käyttöön ahkerammin.

Mustatorvisienilasagne

Olimme viime viikonloppuna taas sienessä ja taas metsästämässä suppilovahveroita. Ja taaskaan niitä ei löytynyt. Arvatkaa mitä löytyi? No, mustatorvisieniä tietty. Ja arvatkaa kuka niitä löysi? Taas Matti. Hänen toivomuksestaan niistä tehtiin sienilasagnea.

Tässä ohje:

Sienikastike
1 sipuli
n. 1 l mustatorvisieniä (suppiksia/ kantarelleja)
400 g jauhelihaa
1 prk tomaattimurskaa (Mutti)
1 tl rakuunaa
mustapippuria ja suolaa.

Silppua sipuli ja sienet. Paahda pannulla neste pois. Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. Lisää tomaattimurska ja mausteet. Anna maustua valkokastikkeen teon ajan.




Valkokastike
30 g voita
3 kukkuraa rkl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
100 g kantarellituorejuustoa
suolaa&mustapippuria

Sulata voi ja paahda vehnäjauhoja hetki siinä. Lisää loraus maitoa koko ajan sekoittaen. Anna keittyä kokoon. Lisää taas loraus maitoa koko ajan sekoittaen ja anna keittyä kokoon. Jatka kunnes kaikki maito on käytetty. Lisää tuorejuusto ja mausteet. Sekoittele kunnes tuorejuusto sulaa.

Muuta
lasagnelevyjä
1 pss emmental-raastetta

Kokoa lasagne aloittaen kastikekerroksesta ja päättäen siihen. Ripottele lasagnen väleihin ja päälle juustoraastetta. Emmental sopii mielestäni parhaiten, koska mustatorvisienet ovat melko voimakkaan makuisia, samoin rakuuna. Näin lasagneen saa vähän juuston makuakin mukaan.

ps. perjantai on jatkossa tässä blogissa ruokapäivä.

Kesän viimeinen kaiku

Laitoin syysistutuksia etupihalle. Peruskanervat tietenkin ja niiden kumppaniksi murattia ja jotakin hopeisenhohtoista köynnöstä. Ostin myös kurpitsoja pöydälle koriin. Ne ovat ehdottomia suosikkikoristuksiani tähän aikaan vuodesta.

Etupihalta siirryin takapihalle tarkastamaan, mitä toimia siellä pitäisi tehdä. Ruska on kohdellut kehnosti takapihaamme, kaikki on lähinnä kuivaa. Vain villiviini hehkuu punaisena kiivetessään kohti terassin kattorakennetta. Kukkapenkissä kauhistelin rikkaruohoja, kunnes tulin ruusujen kohdalle. Ne olivat päättäneet tehdä vielä viimeiset kukkansa ennen talvea. Hento vaaleanpunainen ja hehkuva pinkki. Sinikkäästi kaipaamassa kesää.

Syksyväreissä

Koska olen nyt päässyt hyvin mukaan siihen moodiin, että aamulla voi valita sellaiset vaatteet kuin haluaa ja meikata justiin sen verran kuin huvittaa (korujen käyttöön en ole ihan vielä päässyt kiinni), ajattelin ruveta päivittämään millaisia vaatteita käytän. Ajattelin, että maanantaista voisi tulla virallinen vaatepäivä.

Kuvassa näkyvä huivi on mielestäni ehdottomasti syksyhuivi, sitä en voi käyttää värityksensä vuoksi minään muuna vuodenaikana. Trikoojakku on Kappahalista. Se on mallina kiva, mutta trikoo on aika huonolaatuista ja jakku onkin nyppyyntynyt hintaansa nähden vähän turhan nopeaan.

Konjakinruskeat bikerbootsi-malliset saapikkaat ostin viikonloppuna. Viime vuonna syksykenkien osto oli työn ja tuskan takana ja nyt niitä tulee vastaan kuin sieniä sateella. Opiskelijabudjettini alkaa pikku hiljaa kärsiä tästä kenkäshoppailusta...

Vinkki: kyllä minä niin mieleni ilostutin

Kaikille Iittalan ystäville, erityisesti keltaisen Teeman faneille. Iittalan kaupoissa on menossa Iik!-kampanja, josta löytyy jo tuotannosta poistettua keltaista Teemaa erä. Olen haaveillut keltaisista kakkulautasista jo jonkin aikaa ja nyt niitä sain. Tarjouksessa myös muita juttuja, mm. sisustustakka sille ken halajaa syksyn pimeisiin iltoihin loistetta.

Klikklik (kuvakin on täältä)

ps. yritän ryhdistäytyä päivityksien tahdissa - täytynee päättää eri viikonpäiville joku teema, josta päivittää, sillä kärsin aiheiden ja inspiraation puutteesta.

Viikonloppushoppailun tulos: vahvistin!

Matti on jo vuoden päivät soitellut bändissä, jossa osa porukasta on teini-iästä saakka soittanut yhdessä. Kun muutimme Ronnalaan löysivät punainen basso ja keltaisenkultainen kitara hyvin paikkansa yläkerran viihdehuoneessa. Myös sunburst-väritteinen uusi basso sai hyväksynnän ja on ollut keväästä lähtien olohuoneessa.

Matilla on myös musta, romuluinen bassovahvistin, mutta sisustustiukkapipoisen (lue natsin) vaimon vuoksi se on sijainnut lähinnä yläkerran varastossa. On sanomattakin selvää, ettei sitä ole kannettu esiin silloin tällöin jammailusessioihin. Etsinnässä on siis ollut esilläolemisen kestävä vahvistin.

Matti oli bongannut seinäjokelaisesta musiikkiliikkeestä valkoisen vahvistimen ja lauantaina lähdimme katsomaan sitä. Vahvistin oli kuitenkin melko iso ja sen sijoittaminen tuntui haastavalta. Kaikki muut bassovahvistimet olivat mustia. Musiikki Järvenpään myyjän kanssa selasimme Fenderin kuvaston läpi ja totesimme, että ilmeisesti basisteilla ei ole naisia, koska kaikki vahvarit olivat melko rumia. Kitaristeille löytyi paljon kivempia. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nyt olohuoneen hyllyn päällä, aitiopaikalla nököttää Gretsch-merkkinen, vintagetyylinen kitaravahvistin. Soundi ei ole yhtä hyvä kuin bassovahvistimessa, mutta kaikenkaikkiaan laite on satunnaisiin soitteluihin sopiva. Lähes win-win-tilanne.

Kuukauden kuva(t) 2014

Syyskuun kuva on itseasiassa aika kesäinen, koska tänään on ollut ihana, aurinkoinen päivä. Tosin koivunlehdet laatoituksella paljastavat kesän jo olevan hiipumassa pois. Jonkun pitäisi varmaan lakaista tuo piha...