Maisemointia

Kun kesän alussa teimme tuija-aidan, siistimme myös ojan reunusta. Tai siis oikeammin kaivinkonekuski siisti sen ja repi näsiät ja muut epämääräiset puskanalut juurinen pois ojasta ja Matti levitti kivet rinteeseen. Minulle jäi siis suunnittelu-urakka.

Koska oja on ollut näsiän, haavan ja erinäisten rikkaruohojen valtaama, päätin istuttaa siihen nopeasti kasvavia ja leviäviä kukkia, jotta edellämainitut kasvustovat eivät ehdi vallata koko alaa. Perennoja en ojan reunalle halunnut laittaa, sillä en todellakaan ajatellut kyykkiä siellä kitkemässä rikkaruohoja. Kesäkukat rehahtavat isoiksi ja peittäviksi nopeammin kuin perennat, joten valikoin sellaisia kasveja, jotka ovat yksivuotisia, siemenestä kasvatettavia ja leviäviä kukkia.

Kukiksi tulivat ruiskukka ja malva. Malvojen oli ajatus olla valkoisia ja ruiskukkien vaaleanpunaisia ja valkoisia. Kappas kummaa, ojan rinne on nyt täynnä vaaleanpunaisia malvoja ja sinisiä ruiskukkia. Muutama valkoinen malva pilkistää ruiskukkien välistä ja hyvällä tahdolla tarkasteltuna osa ruiskukista on melkein valkoisia vaaleansinisyydessään. Mutta ne rehahtivat oikein kunnolla kasvuun nyt loppukesästä (alkusyksystä), väristä viis!

Kokeilu onnistui kokonaisuudessaan siis melko hyvin. Vielä ojan alareuna kasvaa leinikkiä ja vasemman puoleinen sivu rikkaruohoa. Katsotaan nyt, miten kukkien siemenet talvehtivat. Aion kuitenkin sirotella varmuuden vuoksi samoja siemeniä myös ensi keväänä. Kuvat ovat kesäkuun puolessavälistä ja syyskuun alusta.

Niistä punajuurista

Mainitsin googletelleeni punajuurireseptejä ja päädyinkin erääseen piirakkaan, jota varten nappasin kilon pussin punajuuria kaupasta mukaani. Piirakkaan ei suinkaan päätynyt kiloa punajuurta, joten kehittelin alkuviikkoon toisen reseptin iltaruuaksi.

En ole aiemmin pitänyt punajuurista, mutta Lindströmin pihvien ja tällä tavalla valmistettujen uunijuurikkaiden kanssa pääsin punajuuren maun kanssa sinuiksi. Ja nyt himoitsen niitä, erityisesti säiden viiletessä.

Teen punajuurista uunissa paistoksen, jota voi käyttää lisäkkeenä tai josta voi koostaa kokonaisen ruuan, kuten nyt tein. Ruuan valmistusta nopeuttaa huomattavasti, jos punajuuret on esikeitetty, sillä keskikokoiset punajuuret viihtyivät kattilassa 40 min.

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti

4 keskikokoista punajuurta
1 tanko vuohenjuustoa
kourallinen cashew-pähkinöitä
suolaa ja mustapippuria
hunajaa
oliiviöljyä

1 dl kvinoaa
2, 5 dl vettä
suolaa

salaattisekoitusta

1. Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi n. 40 minuutin ajan. Jäähdytä kylmässä vedessä ja kuori.
2. Paloittele punajuuret ja vuohenjuusto kiekoiksi ja lado laakeaan uunivuokaan punajuuret alle ja juustot päälle. Minä käytän tähän piirakkavuokaa.
3. Rouhi cashew-pähkinät ja sirottele ne punajuurten ylle. Mausta mustapippurilla, suolalla, juoksevalla hunajalla ja oliiviöljyllä.
4. Anna punajuurten kypsyä 200 asteisessa uunissa n. 20 min.
5. Punajuurten kypsyessä valmista kvinoa. Huuhtele kvinoa tiheässä siivilässä ja lisää se veden ja suolan kanssa kattilaan. Keitä kvinoaa miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää vettä tarvittaessa.
6. Kokoa salaatin päälle kvinoa ja punajuuret. Nauti.

It`s official

Istuimme Matin kanssa Turun jokirannassa viikonloppuna ja tarkkailimme ihmisiä. Totesin, että on taas se aika vuodesta, kun yhdet heiluvat shortseissa ja toiset kiskovat yllensä takin ja huivin. Sanoin Matille etten malttaisi vielä luopua kesästä, koska se oli liian lyhyt. Yleensä olen kaivannut syksyä kovasti, mutta tänä vuonna en haluaisi sen saapuvan.

Ilmeisesti sanomalla ääneen, että kesä saattaa olla jo ohi, se oli jo ohi. Löysin itseni parin päivän kuluttua sohvalta sukat jalassa googletellen punajuurireseptejä vieressäni puoliksi kudottu villasukka.

Samppanjaa merellä

Matti tuli tiistai-iltana kotiin ja sanoi, että hän pitää perjantain ja lauantain töistä vapaana. Varasimme samana iltana risteilyn Viking Gracella Turusta Tukholmaan ja koska laiva saapui perjantaina vasta iltakahdeksan hujakoilla takaisin, päätimme jäädä Turkuun yöksi. Olen ollut kova suunnittelija, mutta näköjään kykenen nykyään vauvan kanssa paljon spontaanimpaan toimintaan kuin ennen. Tilaisuudet ihan mihin tahansa on vain pakko käyttää hyödyksi.

Söimme laivalla torstai-iltana hyvin, vaikka buffetti oli pienen kanssa pikkuisen liian äänekäs paikka yöunien viettoon. Loppuillan istuimme pimeässä hytissä tuijottaen ikkunasta tähtitaivasta ja merta kuohuviiniä (jota yllättäen löytyi hyttimme minijääkaapista) juoden. Romanttista? No, puhuimme pakolaisista ja Vee kuorsasi.

Aamupala olikin perusbuffetin sijaan hiukan fiinimmässä ravintolassa. Ja siellä skumppa kuului hintaan. Koska edellisenä iltana olimme lopettaneet ruokailun vasta yhdentoista hujakoilla oli aamupala melko maltillinen. Prinsessakakkua toki otimme jälkiruuaksi.

Kävimme vuorotellen laivan spassa lilluttelemassa porealtaissa ja höyrysaunoissa. Minun siellä ollessani poreammeen valtasi miehinen polttariseurue Borat-uikkareissa. Onneksi heillä oli yksityinen sauna varattuna. Kun miehet poistuivat, tilasin lasin samppanjaa.

Illallisen söimme alacarte-ravintolassa. Ja koskapa sen yhteydessä oli samppanjabaari, oli taas paikka lasilliselle. Taxfreestä kassiin sujahti kyröläinen gini ja viski ja viinikaappi täydentyi tämän vuoden hääpäiväsamppanjalla ja Cazanove-samppanjatalon viinillä. Kävimme siellä pari vuotta sitten interrail-reissullamme. Tuhlasimme sen verran rahaa, että nyt meillä on melko monta risteilyä jouluksi käytävänä. Ole siis yhteydessä jos haluat edullisesti Turku-Tukholma reissulle. Suosittelen! Siis sekä risteilyä että samppanjan juomista siellä.

Vitsit mikä tyyppi

Pyyhkeiden lisäksi mukaamme tarttui Lapuan kankureilta tämä kaveri.

Kaveri hankittiin Veelle ja sen nimi on Tyyppi. Haaveilen, että se pääsee pian Veen omaan huoneeseen Herra Aurinkoisen ja Pilven kanssa sohvalle pötköttelemään. Vielä Vee on liian pieni nukkumaan yksin, mutta ehkäpä kohta...

Yllätyspyyhkeet

Kävimme viikonloppuna Matin ja Veen kanssa Lapualla. Kiersimme Jokilaakson matkailupuutarhan, kahvittelimme kahvila Aarlassa (taivaallisen hyvät lusikkaleivät) ja piipahdimme Vanhassa Paukussa, jossa sijaitsee Lapuan kankureitten myymälä.

Lapuan kankurit valmistaa pääasiassa pellava- ja villatuotteita ja heidän designinsa on, verrattuna moneen muuhun samoista materiaaleista tuotteita valmistavaan, minun makuuni tarpeeksi moderni. Värit vaihtelevat vahvoista pastillisiin ja tuotteet ovat laadukkaita.

Meillä ei varsinaisesti ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta sitten näin nämä jättipyyhkeet ja olin myyty. Pidän pitkistä pyyhkeistä, mutta usein ne ovat makuuni liian painavia. Nämä pyyhkeet oli valmistettu pellava-puuvilla-tencel-sekoitteesta ja ne olivat ihanan kevyet. Pellava on usein melko kovaa, mutta sekoite muodostaa pyyhkeistä pehmeät jo ennen ensimmäistäkään pesua. Koska värit olivat tarpeeksi hempeät meidän kylpyhuoneeseen, poimin pyyhkeet matkaan.

Kolme katetta

Perustimme Matin kanssa isoimman kukkapenkin jatkoksi vielä lisää kukkapenkkiä kesän alussa ja kylvin siihen hyvässä toivossa yksivuotisia kasveja siemenestä, jotta ne valtaisivat alaa rikkaruohoilta ja perennat (lue pionit) ja pensaat (lue ruusut) ehtisivät vuoden kasvaa ja vahvistua isommiksi.

No, suunnitelma epäonnistui lähes täydellisesti, koska a) kylmä kesä sai kasvit nousemaan vasta elokuun puolivälin jälkeen b) supersavinen maa kuihdutti ja tappoi alkavat taimet.

Piti alkaa siis maanparannus- ja rikkaruohonestotoimenpiteisiin. Perkasin penkkiä monta tuntia rikkaruohoista ja sain sen kohtuulliseen kuntoon. Tämän jälkeen paransin maata levittämällä siihen muutaman sentin kerroksen kivituhkaa. Se pitänee osittain myös rikkaruohot aisoissa.

Penkkiin valikoitui kolme eri katetta. Tai oikeammin vahingossa tuli kolme eri katetta. Ensimmäinen kate, Matin serkulta saatu hake, loppui kesken. Toinen kate, tyhjennetty komposti, loppui sekin. Kolmannen katteen hainkin kaupasta, se on kuorikatetta. Nyt on siis mahdollisuus tehdä kokeilu mikä katteista on paras. Ehkä levitän vielä ruohosilppua loppupenkkiin, jolloin tämän pihan suosituin kateaines pääsee myös testiin.