Soihdut syttyy

En ollut kuullutkaan nauhuksista ennen kuin törmäsin niihin taimistolla käydessäni pari vuotta sitten. Nappasin muutaman mukaani lähinnä lehtien muodon vuoksi, se oli mielestäni kiva. Nyt muutaman vuoden jälkeen nuo nauhukset ovat paljastaneet todellisen luonteensa.

Lehtimuoto on säilynyt silmissäni kauniina, mutta kasvi on muuttunut heleänvihreästä tummanpunertavaksi ja syvemmän vihreäksi. Se kukkii näin loppukesän kynnyksellä kirkuvan keltaisin soihtumaisin kukin.

En ole täysin vakuuttunut kasvin kauneudesta, mutta se tuo toivottua jämäkkyyttä rönsyilevien unikoiden ja pionien rinnalle. Lisäksi kukkien kirkuvankeltaisuus sopii yhteen vieressä pian kukkivien syysleimujen shokkipinkkiin. Kukat myös houkuttavat pölyttäjiä, mikä ei ole koskaan huono juttu. Siksipä nauhus on saanut jäädä paikalleen.

Vikaostoksilla

Jotakin kummaa on tapahtunut. Vaatekaappiini on hiipinyt salakavalasti kaksi väriä, joita en ole juuri koskaan käyttänyt. Ne ovat sininen ja valkoinen.

Sininen ei minulle erityisen hyvin sovi, mutta nyt olen bongannut muutamankin kivan sinisen mekon, joita olen väristä huolimatta käyttänyt. Mekon malli on nimittäin ollut juuri sopiva.

Valkoinen taas on ollut lempivärejäni sisustuksessa, mutta itseni päällä se on ollut turmiollinen. Jostakin syystä nyt, kun sotken itse itseäni ja vauva sotkee minua vielä siihen päälle olen päättänyt, että valkoinen on tämän kesän väri. Niinpä tein elämäni vikaostoksen. Valkoiset kangaskengät.

Hirvittävän epäkäytännölliset, mutta ostinkin ne vain mielikuvan takia. Siinä viiletän huolettomana pitkin Kööpenhaminan katuja valkoisissa kangaskengissäni ja piipahdan välillä kahvilaan istumaan. Kenkien ei siis tarvitse kestää kauniina kuin ensi viikkoon. Reissun jälkeen ne voidaan alentaa puutarhakengiksi.

Mökillä

Viime viikolla olimme maanantaista torstaihin mökillä Kuhmoisissa vauva Veen kanssa.

Mökkimme pihalla on valtavan kokoinen, tuuhea jasmike ja olen jo monta vuotta ajoittanut jokakesäisen mökkireissun sen kukinnan yhteyteen. Tänä vuonna kukinta oli hiukan myöhässä, mutta niin olin minäkin.

Se, mikä tänä vuonna oli toisin oli talviturkin heitto. Vasta nyt, heinäkuun lopussa! Vesi oli sairaan kylmää, vaikka aurinko paistoikin lämpimänä.

Kävimme Vääksyssä, jota suosittelen päivämatkakohteeksi pääkaupunkiseudulta. Ihania sisustuskauppoja, ranskalainen kyläkauppa, kanava ja kanavan rannassa tosi hyvä ravintola. Menkää!

Pohjantähti otti ja lähti (kasvamaan)

Neljä vuotta sitten istutin meille köynnösruusu Pohjantähden. Olin olettanut, että se kasvaa melko hitaasti ja ensimmäisenä vuonna se jäikin metrin mittaiseksi. Seuraavana kesänä se kasvoi edelleen kituaalisti, mutta sitten räjähti.

Nyt ruusu on valtava rönsyilevä kasa, joka pysyy pystyssä kahden huonosti maahan tökätyn heinäseipään avulla, jotka nuokkuvat uhkaavasti kohti maata kasvin painosta. Olen nyt tämän kesän katsellut ruusukasaa ja joka kerta pohtinut, että Pohjantähti on varmaankin se Prinsessa Ruususen linnan köynnösruusu. Se nimittäin on erittäin piikikäs ja tarttuu kiinni vaatteisiin ja hiuksiin oikein ikävänä. Olen ajatellut leikata koko puskan maata myöten.

Pohjantähti, aavistaen ajatukseni, alkoi viime viikolla kukkia ja peruin mielessäni leikkaussuunnitelmat. Jotakin sille on kuitenkin tehtävä. En vaan vielä tiedä mitä. Ja arvatkaa mitä, meillä on niitä yhteensä kolme. Mihin siis sijoittaa kolme suurta kasaa ruusuja?

Kikaro

Matti sanoo tätä ruokaa kikaroksi, trendikkäät ihmiset sanovat sitä granolaksi ja minusta se on muromysliä.

Olen aina rakastanut kaikenlaisia myslejä. Kaupan muromyslit ovat kuitenkin käytännössä sama asia kuin söisi keksejä ja se ei aamupalalla ole välttämättä hyvä juttu. Ei ainakaan joka aamu. Siksipä kokeilin tehdä granolaa, joka on jo jonkin aikaa ollut trendikästä syötävää.

Tämä saattaa jäädä kokeilua vakinaisemmaksi reseptiksi, vaikka trendinä muromysli todennäköisesti hiipuu hiljalleen pois. Katsotaan vuoden kuluttua teenkö tätä vielä itse.

Adan muromysli

3 dl kaurahiutaleita
3 dl ruishiutaleita
200 g pähkinöitä
1 dl vaahterasiirappia
1/2 dl öljyä
1 kananmunanvalkuainen
200 g kuivattuja hedelmiä

1. Sekoita kaura- ja ruishiutaleet yhteen ja lisää joukkoon pähkinät.
2. Lorauta hiutaleseokseen vaahterasiirappi ja öljy sekä munanvalkuainen. Valkuaisen tarkoituksena on tehdä mysliin niitä muromaisia kokkareita.
3. Paahda mysliä 150 asteessa 45 minuuttia.
4. Kun mysli on jäähtynyt, lisää joukkoon kuivahedelmät ja kaada mysli kauniiseen purkkiin säilytykseen.

Valkoinen puuvillapaita

Noniin, tässä nyt niitä vaatteita. Tai oikeammin vaate.

Ostin kesän alussa itselleni valkoisen puuvillapaidan, jossa on sinisiä paisley-kuvioita. Olen aika arka käyttämään valkoisia vaatteita, koska olen aika sottapytty. Paisleypaidankin sotkin voikukkaan. Sain siitä kuitenkin syyn tilata uuden puuvillapaidan. Pitkän etsintäkierroksen jälkeen löysin Elloksen aleista paitoja kaksin kappalein. Leikkaus on molemmissa paidoissa sama, mutta toinen paita on kuvan paitaa simppelimpi ja puhtaamman valkoinen. 

Paidat ovat ihania ja niitä on nyt kylmänä kesänä kiva käyttää. Tulee edes hiukan kesäfiilistä valkoisen värin muassa. Ehkä opin näiden paitojen myötä siistiksi. Ehkä.

jk. kaksi tuntia kuvien oton jälkeen paita lähti pesuun hihassaan multarantu ja olkapäillään puklua.

Clafoutis

Clafoutis on ranskalainen leivonnainen, joka muistuttaa meidän pannukakkuamme. Taikina on hiukan täyteläisempää, etenkin jos sen tekee kahvikermaan. Suurin ero clafoutis`n ja pannarin välillä on, että clafoutis`n kuuluvat olennaisena osana hedelmät tai marjat.

Itse käytin hedelminä aprikooseja, klassisin versio lienee kirsikkaclafoutis. Voisin kuvitella clafoutis`in siroteltavaksi persikoita tai vadelmia, myös mustikat sopisivat hyvin.

Clafoutis

1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
3 kananmunaa
3 rkl voita
2 dl kahvikermaa tai maitoa
250 g hedelmiä, n. 3 dl marjoja
tomusokeria koristeluun

1. Sekoita jauhot ja sokeri kulhossa.
2. Lisää jauho-sokeri-seokseen kananmunat vatkaten. Vatkaa seos sileäksi.
3. Sulata voi ja lisää joukkoon kahvikerma tai maito. Vatkaa ne muiden aineiden joukkoon.
4. Kaada taikina voideltuun vuokaa ja ripottele päälle siivutetut hedelmät tai marjat.
5. Paista 175 asteessa 30-35 min.
6. Sirota hiukan jäähtyneen leivonnaisen päälle tomusokeria.