Tee-se-itse-viljelylaari vaihtoi paikkaa

Viime kesänä teimme Matin kanssa viljelylaarit, jotka sijoitettiin pihan sisääntulokäytävän varteen ja täytettiin hiekalla ja mullalla. Sijoituspaikka oli auringon suhteen oikein edullinen, mutta kastelun ja käytön kannalta hiukan huono.

Päädyin talven aikana siihen ratkaisuun, että laarit on siirrettävä. Otin sen kevään ekaksi hommaksi puutarhassa, koska arvasin sen olevan melko kamala operaatio. Kuten se olikin. 1x1m laariin nimittäin mahtuu seitsemisen kottikärryllistä multaa ja samanmoinen määrä hiekkaa. Ensin lapioin mullan kottareihin ja siirsin sen tulevan laaripaikan viereen. Sitten lapioin hiekan ajotielle ja siirsin laarin oikealle paikalleen. Sitten lapioin hiekan ajotieltä kottikärryihin ja laarin pohjalle. Sen jälkeen siirryin multakasan kimppuun ja lapioin sen laariin. Ja toisen laarin kohdalla koko repertuaari uusiksi. Urakkaan kului aikaa neljä tuntia. Joten, jos ikinä puhun laarien uudelleen siirtämisestä, minua voi nipistää. 

Nyt laarit löysivät uuden paikan talomme toiselta sivulta. Kuusiaita varjostaa niitä hiukan, toivottavasti ei liikaa. Tähän kohtaan ei kuitenkaan tuule niin kovasti ja se on lähempänä sekä keittiötä että grillipaikkaa. Laarit saivat myös uuden kaverin vanhan p**kakaivon renkaasta. Ajattelin maalata sen punertavansävyisellä betonimaalilla. Toiseen laariin on jo istutettuna kymmennen viimevuotista mansikantainta. Ajatuksissa on laittaa toisiin ainakin korianteria, basilikaa ja persiljaa. Myös haluaisin härkäpapuja ja ehkä retiisejä ja maa-artisokkaa. Ja vaikka en itse pidä herneistä, ajattelin niitä kasvattaa ihan vain ulkonäön vuoksi. Kasvimaa siis saattaa kevään aikana laajentua myös nimensämukaisesti maan tasalle.

Muistutus itselle

Luulin hamstranneeni syksyllä sipulikukkia yllin kyllin (300 sipulia). Nyt kuitenkin näyttää, ettei niitä ole läheskään riittävästi. Päätinkin siis, että syksyllä etupihan penkkimme saa krookus- ja skillakuorrutteen muutoinkin kuin reunuksen osalta. Lehtien ja mustanpuhuvan mullan seasta nousevat keltaiset, lilat, siniset ja valkoiset kukat saavat minut iloiseksi joka kerta, kun kävelen ulos.

Huhtikuun puut

Olen viettänyt viime viikolla paljon aikaa pihalla. On ihanaa, kun terassin auringonläikässä on voinut lueskella kirjoja ilman, että palelee. Samaa mieltä ovat meidän pihan puut ja pensaat, siis palelusta. Niitä ei ilmeisesti enää juuri palella.

Ensimmäisen kuvan koivu on enää pikkiriikkisen vajaa hiirenkorvasta. Tuomi availee lehtiään jo hiukan enemmän ja rakentelee tuoksuvaa kukkateriötään. Voittajaksi pihassa kuitenkin kiri vadelma. Jos viimeisessä kuvassa ei ole lehti, niin ei sitten mikään.

Rullaati rullaati

P toivoi minulta tätä postausta, joten täältä pesee. Näitä voi laittaa vaikkapa vappuherkuksi (katso otsikko) tai kesän lämpimän päivän helpoksi ateriaksi. Me teimme näitä tällä viikolla iltaruuaksi. Kyse on kesärullista. Usein puhutaan myös vietnamilaisista kesärullista, mutta koska en lupaa makumaailmaa kovin autentiseksi, jätän maan väliin. Maanosan voi kuitenkin mainita, se on Aasia.

Rulliin voi sulkea sisään oikeastaan melkein mitä vaan. Aasialaisia makuja haen itse korianterista, chilistä ja maapähkinästä. Lime ja kalakastike kävisivät maustamaan näitä rullia myös varsin hyvin. Lisäksi rullissa pitää olla jotain rapsakkaa vihannesta, lasinuudeleita sitomassa täytettä ja mielellään jotakin proteiinipitoista. Ja dippi!

Aasialaiset kesärullat

romaine-salaatti hienoksi hakattuna
ruukullinen korianteria silputtuna
2 avokadoa (ota pikkulusikalla pieniä paloja)
2 dl kuivattua sipulia
pieni retiisipussi siivutettuna paperinohuiksi lastuiksi
2 dl suolapähkinöitä
1 pussi lasinuudeleita keitettynä
12 kpl riisipaperiarkkeja

Proteiinilisäksi laitoin pienen porsaan sisäfileen, jonka siivutin kypsänä paloiksi. Possuun päälle hieroin tahnan, jossa oli 3 rkl ruokokidesokeria, 1 tl suolaa, liraus soijaa, puolikas chilipalko siemenineen, 2 valkosipulin kynttä murskattuna ja loraus öljyä. Sisäfilee oli uunissa 200 asteessa n. 25 min (käytin sisälämpömittaria, jotta possu tulisi 80 asteiseksi).

1. Liota riisipaperiarkkia lämpimässä vedessä (varaa riittävän iso astia, jotta arkki mahtuu sinne), kunnes arkki on täysin lötkö. Kun nostat arkin vedestä, laita toinen jo likoamaan.

2. Yritä saada arkki mahdollisimman vähin vaurioin työalustalle. Jos arkki rikkoontuu, ei hätää, periaatteessa valmiin rullan päälle voi laittaa toisenkin arkin koostumuksen oleellisesti muuttumatta.

3. Kokoa riisipaperin päälle maltillisesti täytteitä (kuvasarjassa alhaalla on täytteitä vähän liikaa) ja rullaa kiinni samaan tapaan kuin tortillalettu. Täytteet pitää esivalmistella niin, että voit vain viskoa ne sisään, koska riisipaperi ei oikein tykkää seisomisesta.

4. Rullaile kaikki rullat valmiiksi. Kannattaa muuten varata keittiöpyyhe olkapäälle roikkumaan, jotta rullien välillä voit pyyhkäistä kädet siihen. Rullat voi paistaa tai höyryttää, mutta minä en ole moiseen ryhtynyt. Rullien kaveriksi kannattaa tehdä dippi. Itse olen kokeillut muutamaa versiota, joista paras on ollut seuraavaa: 3 rkl suolatonta maapähkinävoita ja sopivasti makeaa chilikastiketta sekoitetaan keskenään ja soosi on valmis. Myös olen testannut teriyaki-kastiketta ja seesaminsiemeniä sekoitettuna, soijaa ja seesaminsiemeniä ja pelkkää makeaa chilikastiketta. Jos proteiinilisäksi valitsee katkaravut tai kalan, voisin kuvitella wasabi-pohjaisen kastikkeen olevan melko toimiva.

Saanko esitellä? Kauneus, tässä on Käytäntö. Käytäntö, tässä on Kauneus.

Minulla ja Matilla on miltei ylitsepääsemätön eroavaisuus käytännön ja estetiikan välisessä suhteessa. Yllätys, yllätys! Matti on käytännön mies ja minä kauneuden rakastaja. Olemme vääntäneet milloin astioista (kuppi kuin kuppi, sanoo Matti ja minä räydyn katsellessani rumia laseja), milloin hyllyn väristä ("Se on väärän sävyinen ruskea"). Blogissakin esitelty keittiön tapettien vaihto lähti juuri tällaisesta vastakkainasettelusta. 

Matin kanssa olen kuitenkin muuttunut kauneuden palvojasta ja harmonian rakastajasta hiukan käytännöllisempään suuntaan (viimeisin korkokenkäostokseni on heinäkuulta 2012, häitä varten). Erityisesti tämä on tullut esiin esineissä, jotka on vain pakko hankkia käytännöllisyyden vuoksi. Kuten toilettilaukussa. 

Tämän tarpeisiin vallan mainiosti sopivan pussukan ostin vain jostakin, koska tarvitsin sitä sillä hetkellä johonkin. Ja siltä se näyttää. Katsottuani tätä rumaa pussukkaa viimeisen pari-kolme vuotta Lapin reissuilla, Kuusamossa, interraililla ja lukuisilla Järvenpään reissuilla, päätin, että nyt riittää. Pitkien etsintöjen jälkeen löysin toilettilaukun. Se on tarpeeksi iso, jotta shampoo ja hiuskiinnepullo mahtuvat sinne ja tarpeeksi kaunis, jotta olen tyytyväinen sitä katsellessani. Laukku löytyi Ihanaiset-verkkokaupasta. 

Hyvää pääsiäistä, näihin kuviin ja tunnelmiin!

Pääsiäisen herkku, vielä ehtii!

Minulla on kaksi ruokalajia, jotka kuuluvat mielestäni erottamattomasti pääsiäiseen. Ilman niitä juhla ei tunnu miltään. Voin syödä suolaisena ruokana mitä tahansa. Viime vuonna muistaakseni tein jotakin lihaa ja ehkä parsaa ja tänä vuonna on luvassa meze-pöytä tahini- ja baba ganoush-tahnoineen. Ikisuosikit löytyvätkin jälkkäripuolelta. Ne ovat mämmi ja pasha.

Mämmiin pitää ehdottomasti laittaa kermamaitoa ja sokeria. Tänään lounaalla tarjosin mämmiä vaniljakastikkeen kanssa, mutta totesin, että se on väärä tapa. Kiteisen sokerin kuuluu rouskua hampaissa mämmiä syötäessä. Pashan suhteen olen myös puritaani. En hyväksy kevytpashaa, mieluummin teen rehellistä rahkaa. Lisäksi pashassa kuuluu maistua sitruuna ja vanilja. Yhden myönnytyksen olen tehnyt: Matti ei tykkää sattumista, joten sukaatit olen jättänyt pois ja kompensoin niitä raastamalla reippaasti sitruunankuorta joukkoon.

Pasha

200 g voita
2 dl sokeria
2 keltuaista
sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
vaniljaa myllystä tai yhden tangon siemenet
500 g rahkaa
(2 rkl sukaatteja)

1. Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää muut aineet ja laita pasha valumaan pashamuottiin tai ohuella harsolla vuorattuun siivilään. Jos käytät siivilää, laita painoksi syvä lautanen ja kulho siivilän alle, johon nesteet voivat valua. Anna valua vuorokauden.
3. Koristele pääsiäiskarkeilla.

Virallinen talvikauden päätös

Päätin tänään avata kevät/kesä-kauden 2014. Se on muodostunut jokavuotiseksi juhlalliseksi perinteeksi, jossa hartain mielin siirrytään talvipesän suojista kohti dynaamista kesää. Perinteeseen tarvitaan jämäkkä päätös, hiukan voimia ja rätti.

Ei, en puhu ikkunan pesusta, vaan hellan talviteloille laittamisesta. Eilen illalla poltimme tämän talven viimeisen pesällisen (lähinnä servettejä ja muutama puu) ja tänä aamuna vedin pellit kiinni jäähtyneestä hellasta, marssin puuvarastoon puu- ja lehtikori kädessä ja kaivoin esille hellan kannen, jonka sitten luuttusin siistiksi.

En muista kenen loistava oivallus puukansi oli. Ei ainakaan minun, koska muuten muistaisin sen varmasti. Meillä jäi remonttivaiheessa pätkä keittiön työtasoa jäljelle ja joku kirvesmiehistä sahasi ja hioi sen mittaansa solahtamaan hellan päälle. Keväästä syksyyn saamme lisää laskutasoa keittiöön pikkutavarakulholle ja kukille. Lisäksi rakastan perinteitä ja kannen siirtämisestä on muodostunut tapa hyvästellä talvi ja toivottaa tervetulleeksi kevät ja kesä (ja syksyllä taas toisinpäin). Joten, virallisesti: Heihei lyhyt ja vähäluminen talvi! Tervetuloa ihana kevät!

Arjen ihanuutta

Aamupäivästä aurinko paistoi ja otin vastapestyt lakanat pyykkikoneesta. Leuto tuuli virisi pihalla niin houkuttelevana, että vein petivaatteet ulos kuivamaan. Arkipäivä ei ole ollenkaan niin kurja, kun pussilakanoihin tarttuu kevään tuoksu.

Helsingin tuliaisia

Viime viikonloppuna olimme Järvenpäässä ja koska siskoni hääti meidät synttärijuhlien tieltä lauantaina muualle nukkumaan, menimme Helsinkiin. Varasimme huoneen GLO Hotelli Artista, joka sijaitsee melko lähellä Cafe Ekbergiä. Sieltä nappasimme sunnuntaina mukaan maailman söpöimmät macaron-leivokset, jotka oikein uhkuivat pääsiäistä.

Kuukauden kuva(t) 2014

TAMMIKUU 2014

HELMIKUU 2014

HUHTIKUU 2014

MAALISKUU 2014

Täydennys kulmaan

Postasin jokin aika sitten viehtymyksestäni keittokirjoihin hodari-reseptin yhteydessä ja tästä viehtymyksestä johtuen jouduimme laajentamaan kotimme kalustusta. Omistan varmaankin lähemmäs kolmekymmentä keittokirjaa ja valikoimani kasvaa muutamalla kirjalla vuodessa. Kolme vuotta sitten, kun muutimme Ronnalaan, kirjavalikoimalle oli tilaa, mutta nyt keittokirjapino huojui liian uhkaavana milloin missäkin ja oli aika pistää ne sopivammalle paikalle.

Vaikka eräs sisustussuunnittelija sanoi telkkarissa, että kirjoja ei hänen mielestään saisi säilyttää olohuoneessa (missä sitten?), uhmasin ajatusta ja siirsin myös kaikki keittokirjat olohuoneeseen. Sitä paitsi minun silmääni on tyynnyttävää katsella kirjahyllyn säntillistä siisteyttä ja eri väreissä liukuvia kirjan selkämyksiä. Tulen siitä rauhalliseksi ja hyvälle tuulelle.

Ostimme pari vuotta sitten suomalaista hyllysarjaa, joka koostuu palasista, joita yhdistelemällä voi rakennella kaikenlaisiin tarpeisiin ja tiloihin sopivan hyllykön. Tilasimme hyllyymme uuden kulmapalan ja tällä viikolla se saapui. Siirsin keittokirjat sinne ja tyytyväisyyttä uhkuen olen katsellut kaikkia keittotaidon opuksiani vihdoinkin näkyvissä ja niille sopivan arvokkaalla paikalla, olohuoneessa.

Puutarhakierrokset alkakoon!

Minulla on kasvukauden alettua tapana käydä kiertämässä päivittäin puutarhassa seuraamassa, mitä sinne on milloinkin ilmaantunut. Joka päivä piha on uusi ja siellä tapahtuu pienenpieniä muutoksia koko ajan. Jos olemme reissulla, on ensimmäinen asia kotiin palattuamme käydä kiertämässä pihan penkit ja puut.

Olen jo nyt aloittanut kierrokset, vaikka saalis onkin jäänyt vähän laihaksi. Facebookissa on näkynyt jo parin viikon ajan kuvia kukkivista krookuksista, mutta meillä niitä saadaan vielä odottaa. Ehkä muutaman vuoden päästä pääsemme todellisen nelosvyöhykkeen makuun, jos suunnitelmani kasviaidasta pihan ympärille toteutuu tänä kesänä. Nyt pihamme on tuulille altis ja sen verran suojaton, että aikaisimmat kevätkukkijat sulostuttavat penkkejä vasta lähempänä toukokuuta.

Vuoden toiseksi paras juhla

Kauppoihin tulivat pääsiäiskoristeet ja suklaamunat suurin piirtein ystävänpäiväkrääsän jälkeen. Siksi on tuntunut siltä, että pääsiäiseen on aikaa vaikka ja kuinka. Mutta kohtahan se on täällä! Esimakustelin tulevaa juhlaa ostamalla tulppaaneja, jotka aukesivat ihanasti keittiön pöydän aurinkoisella nurkalla.

Värikästä viikonloppua!

Saunova kissa

Emma loukkasi viime viikolla häntänsä ja oli monta päivää sisällä parantelemassa sitä. Ilmeisesti se unohti samalla, millaista kissan elämä on, sillä se kehitti melko ihmismäisiä tapoja kuluttaa pitkiä sisälläolopäiviä.