Mitä olen oppinut?

Opiskeluaikani on tullut päätökseen, enää yksi luento ja neljä (!) tenttiä suoritettavana, mutta virallisesti Matin isyysloma päättyi eilen.

Olen tullut muutamaan lopputulokseen, jotka olen oppinut tänä aikana:

1) En ole uhrautuva äiti: Pelkästään muiden hyvän ajatteleminen ja sen toteuttaminen ei sovi minulle, tulen siitä vain vihaiseksi.
2) Pidän omasta ajastani: Minusta on ollut ihanaa istua luennoilla; välillä innostun kuuntelemaan ja pohtimaan ja välillä taas selaan nettiä. Parasta kuitenkin on yksinolo.
3) Perhe on paras: Olen joka päivä tullut yliopistolta kotiin kiireessä ja odottaen milloin näen Veen, kotona ollessa sellaista oloa ei koskaan ehdi tulla.
4) Olen parempi äiti, kun minulla on omia juttuja: Koska olen saanut opiskella päivän, olen 100% läsnä sen ajan, kun lapseni on hereillä.
5) Valitsin mieheni hyvin: Lets face it, parisuhteen olisi voinut vauvavuonna hoitaa paremminkin, mutta nyt kun se(kin!) on kohta ohi, olen todennut, että aika hyvä tyyppi täällä asuu. Ja nykyään se osaa laittaa aika hyviä yhden padan pastoja ja imuroida, mikä ei ollenkaan ole se pienin syy sille, että miksi se on hyvä tyyppi.
6) Osaan sittenkin päästää irti: Olen ajatellut, että jostakin syystä minä olen se, jonka täytyy kontrolloida kaikkea. Nyt olen tajunnut, ettei tarvitse. On itseasiassa ihan helppoa päästää irti ja tehdä omia juttujaan ilman, että suunnittelee tekevänsä myös kaikkien muiden juttuja. Helpottavaa. Toki en nyt suurin surminkaan antaisi Matille vapaita käsiä Veen vaatteiden valinnan suhteen.

7) Ajattelen ihan liikaa sitä, mitä muut ajattelevat: välillä jään pohtimaan pitkäksikin aikaa sanoinko jotain tyhmää jollekulle. Ja sitten kuitenkin, kun menen sanomaan jotain tosi hölmöä, kuten kertomaan yliopiston lehtorille pitkänä monologina miten olen tietystä aiheesta kiinnostunut, tapahtuukin ihan hyviä asioita. Tässä tapauksessa hän kutsui minut juttelemaan kanssaan mahdollisesta graduaiheestani ja lainaamaan kirjoja, joita kirjastosta ei löydy.

Joillekin lapsien suhteen kotona oleminen on parasta. Jotkut taas haluavat mahdollisimman nopeasti töihin. Minulle hyvä on ollut nyt tällainen pieni pyrähdys aikuisten maailmaan. Olen myös ymmärtänyt, että se maailma myös odottaa siellä, koska Vee on näin pieni loppujen lopuksi vähän aikaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sotkeutuisin enää pelkästään äiti-lapsi-maailmaan, vaan tarvitsen omia juttujani, joissa koen olevani tärkeä. Ja sitä yksinoloa. Tästä voin kehitellä itselleni sopivan kombon. Ja mielellään ilman sen suurempia suorituspaineita.

Ja ainiin, tiedän nyt mitä tarkoittaa deliberatiivinen demokratia, emergenssi ja mahdollisuuksien horisontti kaaosteoriassa.