Joogasta

Olen käynyt monilla ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla ja aloin olla jo kyllästynyt perusjumppiin. Aloitin joogan viime vuonna, mutta jätin sen keväällä kesken, koska minulla tuntui olevan koko ajan kiire johonkin. Tosin en vieläkään tiedä mihin.

Nyt kun elämä on seestyneempää ja onnellisempaa, on joogakin alkanut maistua. Se oikeastaan tuntuu niin kivalta, että olen joogaillut kotonakin. Olen jopa pakottanut Matin kokeilemaan. Tosin siinä vaiheessa, kun sanoin, että laita kädet sydänkeskukseen, sain sen verran puhuttelevan vilkaisun, että olen joogannut pääasiassa yksin.

Yritin ottaa joogaharjoituksen jälkeisestä seesteisestä itsestäni kuvaa, mutta tukkani on räjähtänyt ja kasvot jotenkin punaisenkirjavat. Ylläoleva kuva kuvaa punakkaa naamaani paremmin joogan jälkeistä olotilaa. Vaikka kuinka v*tuttaisi (ja varsinkin silloin), on joogan jälkeen aina jotenkin puhdas ja rauhallinen mieli.

Joulukorttiteline

Kävin (taas) myyjäisissä ja bongasin sieltä kuvassa näkyvän joulukorttitelineen. Idea on hauska ja toteutus kaunis. Valitettavasti kovin moni haluaa päästä turhista kirjoistaan eroon (miten mikään kirja voi olla turha?) ja tässä oli ihanalla tavalla yhdistetty kirjaturhake somaksi ja aivan hyödylliseksi koristeeksi.

Joku näppäsorminen varmasti askartelisi tällaisen varsin helposti itsekin, mutta 10 euron hinnalla päätin kotiuttaa sen ilman askartelun vaivaa. Varsinkin kun ostin sen teinimyyjiltä. Ja varsinkin, koska myyjistä toinen oli fiksunoloinen, hiukan nörtti, mutta ihan söpö silmälasipäinen poika. Takuuvarmasti sellainen, johon olisin ollut ihastunut 15-vuotiaana pahojen poikien rinnalla.

Ekat macaronit

P kertoi lähtevänsä huomenna Pariisiin. Olen kateellinen ja siksi leivoin macaroneja. No ei... kateellinen olen kyllä (ja P:n puolesta oikein iloinen), mutta macaroneja olin ajatellut leipovani jo aiemmin. Syksyn lempisarjani on ollut Koko Suomi leipoo. Leipurit olivat hirmu taitavia ja kaikki näytti (pienestä sekasortoisuudesta huolimatta) kovin helpolta. Ja koska Koko Suomi leipoossa eräs kilpailija teki syötävän suloisia macaroneja, päätin minäkin kokeilla. Koska mielestäni (ja todetaan, että mielipiteelle on hyvin objektiivinen vahvistus: Matti) olen melko hyvä ruuanlaittaja, kehitin päätelmän, että olen myös hyvä leipuri.

Väitteen paikkaansapitävyys joutui kuitenkin koitokselle tänään. Macaronit ovat tunnetusti haastavia leivonnaisia, jossa miltei mikä tahansa kvanttifysiikkaan liittyvä ilmiö voi mennä niitä leipoessa pieleen. Ajattelin, että olen tarkka, en ollenkaan suurpiirteinen, ja teen juuri niinkuin ohjeessa seisoo.

Teinkin, mutta... Allaolevasta syystä en postaa tällä kertaa ohjetta.

Macaronien tulee olla juuri tietynlaisia: sileitä, chewy (miten se käännetään?), pyöreitä, pieniä ja niillä tulee olla jalka (se rosoreuna). Sain tästä listasta kaksi kohtaa oikein: chewy ja pieni. Pyöreitä ja sileitä ne eivät olleet ja pettymysten pettymys, niillä ei ollut jalkaa. Jalkahan oikeastaan tekee macaronin, se saa sen näyttämään pullealta ja herkulliselta. Täältä ja täältä voi lukea aiheesta lisää. Kuten jutuista huomaa, voi macaronien leipomiseen kehittää melkomoisen addiktion. Ymmärrän kyllä addiktion muodostumisen kaavan. Minun ei tee nyt mieli yhtään syödä kuvassa näkyviä epätäydellisiä leivonnaisia, vaan leipoa niitä lisää, jotta saisin aikaan täydellisen kauniin yksilön!

Tähdet, tähdet

Kuvassa oleva paperitähti on minulla keittiön ikkunassa ties monettako vuotta. Se koristi myös Sauvakadun keittiön ikkunaa parina jouluna. Tänä vuonna se on uudessa keittiössä entistä ihanampi. Sinipohjaiset seinät nostavat valkoisen värin uuteen hohteeseen. Minulla on samankaltainen tähti myös punaisena. Se pääsee olohuoneeseen, kun joulua tuodaan enemmän tähän tupaan. Odotellaan nyt kuitenkin hieman...

Tänä jouluna olen päättänyt jättää kodin koristelua viime tippaan. Kun kodissa tuoksuu puhtaus, matot ovat vielä pihallaolon jälkeen viileät ja kuusi paikoillaan, joulu mielessäni alkaa. Yritän säästellä sen tunteen hankkimista viime tippaan, ettei aattona olo olisi jo vesittynyt.

Avokadopastan haastaja

Avokadopasta villitsi viime ja tänä vuonna suomalaiset harmstraamaan avokadot kaupasta. Olen tehnyt pastaa useamman kerran, mutta ei se itkuun saa purskahtamaan. Toki se on varsin hyvää, mutta ei nyt mitenkään erityisihmeellisen hyvää.

Matti kehui tämän pastan olevan parempaa. Ja joudun ehkä yhtymään mielipiteeseen, vaikka itse olenkin reseptin kehitellyt. Toki ei tässä mitään ihmeellistä ja uutta ole (kuten ei avokadopastassakaan), mutta hyvää tämä on. Ja helppoa.

Punajuuripasta

3 suurta esikeitettyä punajuurta (saa myös valmiina kaupasta, joka nopeuttaa ruuanlaittoa paljon)
1 pkt vuohejuustoa (minä tykkään kuorettomasta versiosta)
3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
ruukku basilikaa (tai rucolaa)
40 g pinjansiemeniä
250 g pappardelle-pastaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele punajuuret melko isoiksi lohkoiksi.
2. Pilko valkosipuli pieneksi murskaksi ja kaada kulhon pohjalle. Lisää joukkoon öljy, suola ja pippuri. Lisää punajuurilohkot mausteöljyyn ja pyörittele punajuuret öljyssä.
3. Kaada punajuurilohkot öljyineen uunin kestävään vuokaan ja pilko vuohenjuusto niiden päälle. Työnnä koko komeus uuniin siksi aikaa, kun keität pastan. Punajuuret saavat lisukkeineen olla uunissa n. 25 minuuttia.
4. Pastan keittyessä paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.
5. Kun pasta on keitetty ja valutettu kaada se tarjoiluastiaan. Lisää päälle uunista tulleet paahtuneet punajuuret ja vuohenjuusto, pinjansiemenet ja basilika (tai rucola). Sekoittele kaikki keskenään ja tarjoa. Voit ripotella päälle parmesania, mutta minusta se ei ole tarpeen.

Myyjäisissä

Ilmajoella järjestettiin peräti kahdet jouluaiheiset myyjäiset viikonlopulla. Työväentalolla ja Toiskan miljöössä oli molemmissa myyjäiset. Työväentalolta mukaan tarttui kranssi, joka pääsi oveen. Toisista myyjäisistä en hankkinut mitään, kuolasin vaan kaikkea. Tosin siellä oli yläkertaan täydellinen lipasto, jota olemme yrittäneet metsästää. Harmi vain, että se oli jo myyty.

Olemme saaneet aiemmin tänä vuonna lahjakortin Mallan makeat-liikkeeseen ja kävin tuhlaamassa sen pois. Tapettien vaihdon myötä olen alkanut haluta harmaata keittiöön. Sen löytäminen on onneksi helppoa, koska ilmeisesti muutkin sitä halajavat.

Tämän postauksen pointtina on ilmeisesti kertoa viehtymyksestäni myyjäisiin. Niissä on kiva kiertää ja hypistellä kaikkea. Erityisesti olen oppinut arvostamaan itse tehtyjä juttuja niiden uniikkiuden vuoksi. Vaikka uuden kranssini idea toistuu varmasti monissa muissakin kransseissa, ei kellään ole tasan samanlaista. Lisäksi käsin tehtyä tavaraa katsellessa voi palata ajatuksissaan sen tekohetkeen; joku on ihan itse kieputtanut risut kokoon ja arvioiden valinnut koristeet. Se tuntuu mukavalta.

Askartelua

En ole mikään huippuaskarteluihminen, mutta kerran vuodessa tartun mielelläni liimaan ja saksiin. Askartelen joulukortit. Muutaman vuoden ajan olen virkkaillut pieniä pitsikoristeita, mutta nyt en jaksanut. Käsityöinnostunukseni on ollut unholassa koko vuoden. Äidille ja isälle elokuussa lupaamani mattokin on vielä kesken. Olen saanut aikaiseksi vuonna 2013 kaulaliinan ja yhden maton. Melko huono saavutus.

Joulukorteissa päädyin siis yksinkertaiseen malliin, jotta ne ylipäätään tulisivat valmiiksi. Ja tulivathan ne. Ainoana ongelmana on, että korttien kuoret tuppaavaat aukeamaan. Niihin pitäisi ostaa tarrat. Toivottavasti tarrojen ostamiseen ei kulu kauaa, jotta kortit pääsevät ajoissa matkaan.