Sadetanssi

Rutistunut saniainen

Kellastunut koivu

En uskonut kuukausi sitten, että tässä vaiheessa kesää näkisin tien varressa kasveja, jotka tavallisesti kukkivat juhannuksena. Mutta niinpä vain tietä reunustivat valkoisena harsona koiranputket. Seuraavaksi varmasti kurjenpolvet ja niittyleinikit. Voi olla, ettei tämän vuoden perinteisestä juhannuskimpusta tulekaan mitään.

Vaikka aurinko on ihana ja lämmin sää näin kevään viileämpinä öinä ihan kohtuullisen kiva, saisi kuitenkin sataa. Olemme Matin kanssa kantaneet joka ilta uusille taimille vettä, mutta tuntuu ettei se auta. Joten Ilmojen Haltija, yksi sadepäivä tähän väliin olisi ihana. Voin tanssia pienen sadetanssinkin - tamtamtam.

Chicken farmer`s wife goes Asia

Meillä syödään kanaa aika paljon, sattuneesta syystä. Välistä onnistun bongaamaan kaupasta myös "omaa" Ojanperän tilan kanaa. Eilen en sitä kuitenkaan hakenut, vaan ostin hiostavan helteen vuoksi valmiiksi grillatun broilerin kaupasta. +27 astetta ei houkuttele suurisuuntaiseen ruuanlaittoon eikä kovin raskaan ruuan syömiseen.
Ohje on bongattu Nigella Lawsonilta ja kulki nimellä "Vietnamilainen kanasalaatti". Olen sen verran paljon sormeillut sitä, että alkuperäistä nimitystä en uskalla enää käyttää. Olkoon tämä siis ihanan sään vuoksi:


Hellepäivän kanasalaatti

1 grillattu broileri (tai mitä tahansa tähdekanaa, mielellään myös muutakin kuin rintafilettä)
1 kiinankaali tai pieni uuden sadon valkokaali
4-5 porkkanaa
1-3 kevätsipulia (tai 1 kelta-/punasipuli)
1 limen mehu
kalakastiketta maun mukaan
makeaa chilikastiketta maun mukaan
1 ruukku minttua
1 ruukku korianteria
kourallinen paahdettua sipulia
kourallinen suolapähkinöitä

1. Kuori ja raasta porkkanat. Silppua kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi.
2. Riivi kana joukkoon.
3. Lisää limemehu, kalakastiketta ja chilikastiketta sekä yrtit. Sekoittele.
4. Lisää viimeiseksi ennen tarjolle panoa suolapähkinät ja paahdettu sipuli, jotta niiden rapsakkuus säilyy.
5. Nautiskele vaikkapa naan-leivän kanssa.

Lohturuokaa

On maanantai, jota vasten on nukkunut vain neljä tuntia. On maanantai, jolloin mies soittaa, että töissä menee myöhään. On maanantai, kun tekee työkaverin kolmen viikon työvuorot ja vahingossa sipaisee hiirtä niin, että kaikki vuorot häviävät.

Sellaisena maanantaina on hyvä tehdä lapsuuden herkkua, jota leivottiin koulusta tullessa. Ei mitään hankalaa. Muistissa pysynyttä, joten reseptikirjaakaan ei tarvitse vaivautua kaivamaan esiin. Tekovaiheessa vain muutama laiskanpuoleinen pyöräytys puukauhalla ja uuniin.

Kaurakeksit

100 g voita
2 dl kaurahiutaleita (ei pikaversiota)
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 dl vehnäjauhoja
1 muna

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi. Kaada sekaan kaurahiutaleet ja sokeri. Pyöräytä ainekset sekaisin.
2. Jos viitsit, sekoita leivinjauhe jauhoihin. Minä en viitsinyt vaan sirottelin sen suoraan kulhoon ja jauhot perään.
3. Riko muna vielä joukkoon.
4. Nostele lusikalla pellille, jätä reilusti leviämisvaraa. Paista n. 7-12 minuuttia. Keksit ovat löysiä tullessaan uunista, mutta ne jähmettyvät nopeasti.
5. Jos on oikein kurja olo, tee tupla-annos.

..talonpoika, kuppari, rikka, rakas...

Viime vuonna kukkapenkkiin pesiytyi monien voikukkien ja muutaman pelttokortteen seuraksi rikkakasvi, jota en tunnistanut. Se levitti mattomaiset kasvustonsa ympäri kukkapenkkiä ja oli tukahduttaa yksivuotisten kasvien taimet kiertymällä niiden ympärille.

Olin kasville vihainen ja kitkin sitä raivopäisenä kukkapenkistä. Se oli nimittäin ovela ja näytti aluksi jonkin ihanan unikon tai malvan taimelta. Muutamassa yössä se kasvoi luikertelevaksi köynnökseksi, jota oli mahdoton tuhota.

Kuva kasvista täältä

Tänä vuonna samainen kasvi pääsi yllättämään. Luulin, että ruiskukat ovat siementäneet penkkiin, koska siinä kulki tasainen rivi pienen pieniä kasvinalkuja. Tänään tajusin, että se on se sama tukahduttajaruoho ja kitkin suutuksissani kaikki taimet pois. Etsin googlesta kyseisen kasvin, jotta löytäisin tavan nitistää se lopullisesti.

Taas kasvi yllätti! Sillä on kaunis nimi, pihatähtimö, ja se tekee hentoja valkoisia kukkia. Sitä voi käyttää ruokana pinaatin tapaan ja sillä on hoidettu ihottumia ja hengitysteitä. Minulle tuli huono omatunto. Lupaan pyhästi, että pihatähtimö saa oman pikku laikun kukkapenkkiimme.

Viherpiipertäjä

Vaikka olen käynyt tänään markkinoilla ja laittanut hyvää ruokaa, ehdin myös puuhailla pihalla. Lähdin aamusta kasviostoksille, koska meillä täällä hyvän kasvivalikoiman kauppa menee kiinni jo klo 13 lauantaisin.

Ruostuneet jonkin maatalouskoneen
renkaat löytyivät Matin van-
hempien metsästä. Matti halusi ne
ehdottomasti pihaan.

Hankin penkkiin riipparaidan pieneksi puuksi. Syksyn väriloisteeksi ostin maailman kauneimmalla syysvärillä olevan marja-aronian, jonka marjoja voi ilmeisesti laittaa erilaisten mehujen ja hillojen jatkeeksi.  Loppukesää varten kassiin sujahti syysleimuja ja jaloangervoja. Kesään taas valkoisia särkyneitä sydämiä, jotka olivat lempikukkiani lapsena, eivätkä vähiten kohtalokkaan nimen vuoksi. Lehtien kaunismuotoisuuden takia ostin vielä penkin reunaan kuunliljoja.

Tämä on ensimmäinen penkki, jonka olen suunnitellut varta vasten. Muuten olen toiminut periaatteella ihana-kukka-pakko-saada-ihan-sama-menestyykö-se-meillä. Nyt huomioin koko kasvukauden aikaisen kukinnan, valo-olosuhteet ja sijoittelun. Minusta on ehkä tulossa suunnitelmallinen puutarhari...

Tai sitten ei. Uuden raparperin sijoitin niin, että sen ja vadelmapenkin välistä on mahdoton leikata nurmikkoa. Matti huomautti asiasta ja keksin mielestäni loistavan pikaratkaisun: levennämme vadelmapenkin katettua aluetta ja ostamme kaksi uutta raparperia!

Kalle Kompostori

 Miten sympaattinen se onkaan! Talon nurkalla nököttävä komposti. Se on kömpelö ja pullea kaveri, joka odottaa ahnaaseen kitaansa kotitalousjätettä.

Se tulee seisomaan tuulessa ja tuiverruksessa yksinäisenä talven pimeydessä. Silloin tällöin sille nakataan sanomalehteen kääräistyt banaaninkuoret ja kahvinporot. Silti se jaksaa pitää lämpöä yllä ja muuttaa roskat muhevaksi katekompostiksi.

Sen saa myös toimimaan varsin helposti, kuiviketta pohjalle pussukka ja biojätteet päälle. Humpsautus kompostin käynnistettä ja se muodostaa mikrobiologisen ympäristön. Jos se kuivuu, kuumaa vettä sekaan ja jo käynnistyy. Ihana Kalle Kompostori, tervetuloa meille.

Parisuhdetesti

Helvetinpuu

Mukavaa oli, että pyykinkuivausteline tuli ilman ruuveja. Pystyyn se saatiin nopeasti ja näppärästi apuna rautakanki. Mattihan sen tietenkin pystytti, minä ajoin samalla nurmikkoa. Paketista löytyi telineen lisäksi sokka ja 20 metriä muovinarua.

20 metrin muovinaru tuntui menevän solmulle hyvin helposti. Se piti virittää juuri niin päin, että ensimmäiseen reikään tehtiin solmu ja reiästä tuli vetää koko loppunaru. Syntyi hiukan keskustelua.

Kaikilta teiltä, jotka unelmoitte leppeästi kesätuulessa kuivuvista lakanoista, joihin tartuu viereisen syreenipuun vieno tuoksu, kysyn: kestääkö parisuhteenne varmasti unelman saavuttamiseen vaadittavan työn? Sitä kannattaa miettiä.