Lupauduin jossain kummallisissa mielentiloissa osallistumaan ProAgria Etelä-Pohjanmaan Lihatilan talous-hankkeen opintoretkelle. Sinne sitten lähdettiin keskiviikkoaamuna.
Suuntasimme aluksi Satakuntaan parille tilavierailulle. Molemmat tilat olivat suht suuria broilertiloja. Ensimmäinen niistä Oittisen tila Oy ja toinen Jarttu Oy. Tilat laajentavat edelleen ja ovat molemmat HK:n sopimustuottajia.
Kokemukseni tiloista oli, että joo oli aika monta kanalaa. Ja toisessa oli tuulimylly ja toisessa lämpö otettiin polttamalla rakennusjätettä. Melko jännää.
Kaikki reissun miehet kyselivät asiantuntevia, minä en kysellyt mitään. Ulkona oli kylmä ja pannuhuoneessa lämmin.
Keskityin siis ottamaan kuvia kanalarakennuksista. En ole aiemmin tajunnut, että teollisuusrakennukset ovat kiehtovia. Niissä on jänniä pintoja ja lähes abstrakteja muotoja.
Tilavierailuiden jälkeen teimme jotakin sellaista, josta minäkin ymmärsin syvällisellä tasolla jotakin. Söimme lounasta.
Paikka oli tosi kiva Wanha W.P.K:n talo Huittisissa. Söin punajuuri-vuohenjuusto-lasagnea (huippua!) ja erittäin hyvän salaattipöydän tuotteita. Tarjolla oli myös uuden broilertoimijan
Huttulan kukon kukkoa viinissä. Tämä uusi toimija on herättänyt melkomoisesti kuhinaa kanaympyröissä. Itse en kukkoa maistanut, mutta jälkkäri upposi hyvin. Kinuski-karpalorahka oli sopivan kirpsakkaa. Kannattaa pysähtyä lounastamaan tai kahville, jos satutte ajelemaan Huittisten suunnalla.
Lounaalla jouduin jo vähän tsemppaamaan ja keskustelemaan kana-alasta asiantuntijoiden kanssa, kun pöydässämme istui yksi Satarehu Oy:n perustajista. On kamalaa, kun ei ihan tiedä kysyykö tyhmiä ja kuitenkin on pakko puhua jotain. Kiemurtelin ja kaartelin sen verran, että sain tuotua esiin, etten ole alalla.
Satarehu oli siis seuraava vierailukohde. Se on tuottajien perustama rehutehdas ja nyt löytyi jotakin kiinnekohtaa. Johtamisen erikoisammattiopinnoissa olen opiskellut melko paljon prosessijohtamista ja sitä tehtaan pyörittäminen on. Oli aika kiinnostavaa nähdä todellinen teollisuuden prosessi käytännössä.
Satarehulta huruutimme Biolanille. Sieltä mieleen jäi pääkonttori, joka oli
mielenkiintoinen. Tuntuu, että yrittäjät, jotka lähtevät nollasta, ovat hiukan erikoisia ja toteuttavat menestyessään hulluimmat ideansa. Pääkonttorissa oli osittain olki- ja osittain lasikatto ja se oli rakennettu miltei kokonaan kotimaisesta puusta ja kivestä. Vastaanottotiskin takana oli koko neljä kerrosta korkea kasviseinä ja vesi kierrätettiin talon sisällä. Huisi paikka. Sain myös kompostointi-ideoita ja aion tehdä itse mustaa multaa kotona.
Takaisin tullessa pysähdyimme Niinisalon sotilaskodissa. En ole koskaan aiemmin käynyt Sotkussa, joten munkkia piti maistaa. En ihan ymmärtänyt miksi niitä kehutaan, mutta toisaalta päivien metsässä riuhtomisen jälkeen munkki on varmaan aika hyvää.
Tällaisiin kummallisiin vierailukohteisiin eksyy, kun menee naimisiin maatilallisen kanssa. Että sellanen reissu.
Kasslerin kanssa syötiin samassa uunissa, mutta eri valmistusastiassa paahdettuja perunoita, kyssäkaalia, porkkanoita ja hasselpähkinöitä. Ennen uuniin menoa kasvikset ja pähkinät suolattiin ja heitettiin muutama nokare voita niiden päälle.
