Kauheen kiva!

Välillä joihinkin vaatteisiin vaan tuntee vetoa. Riippumatta siitä, mitä on aikaisemmin kyseisestä tyylistä ajatellut. Vuonna 2007 vedin vitsillä päälleni mustat pillihousut. Näytin mädältä porkkanalta. Nyt kaikki farkkuni kapenevat lahkeista.

Yksi inhokki minulla on ylitse muiden, eläinkuosit. Pantteri-, leopardi- ja liskonahkaiset vaatteet saavat kernaasti olla muiden päällä, minä näyttäisin Anita Hirvoselta.

Berliinissä käydessämme ostin pienen, pronssilta hohtavan laukun. Sen kaveriksi oli saatava huivi. Pahaa aavistamatta nappasin mukaan kuvassa olevan tuubimallin. Matkoilla voi vähän hullutella.

Nyt huivi on salaa luikerrellut päivittäiseen käyttöön. Mätsäsin jopa uudet kenkäni siihen sopivaksi.

Toisaalta huivi on hirveä ja toisaalta ihana. Valehtelen itselleni, ettei se muistuta eläinkuosia vaan näyttää enemmän maalatuilta abstrakteilta kuvioilta. Ne vain sattuvat olemaan miltei leopardin tai pantterin pilkkujen näköisiä ja värisiä.

Kengät kuitenkin ovat pelkästään ihanat. Bootsit olivat alennuksessa ja olen jo aiemmin niitä silmäillyt. Kokoina oli kuitenkin vain 37 tai 40, joten en ole niitä aiemmin viitsinyt kokeilla.

Päätin alehyllyllä runnoa kolmeseiskat jalkaani, koska kenkiä vielä oli, ja ka, niin ne solahtivat jalkaani. Ajattelin nimenomaan näin: Ka, ne mahtuvat. Eteläpohjalainen ka, minun päässäni!

Toisaalta se on hyvä ilmaus. Vähän niinkuin oho ja kato samassa lauseessa. Ka! Kauhean kiva.